Mäkikuisma
| Mäkikuisma | ||||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||||
| Hypericum perforatum L. |
||||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||||
 Mäkikuisma Wikispeciesissä Mäkikuisma Commonsissa
|
Mäkikuisma (Hypericum perforatum) on monivuotinen, 30–70 senttimetriä korkea ruoho, jolla on keltaiset terälehdet. Mäkikuismaa kasvaa luonnonvaraisena myös Etelä-Suomen kedoilla.
Lääkekäyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mäkikuismaa ja siitä tehtyjä valmisteita käytetään sisäisesti muun muassa depressiivisen alakuloisuuden, unihäiriöiden sekä tuska- ja jännitystilojen hoitoon. Mäkikuismalla on huomattavilla potilasmäärillä tehdyissä kliinisissä tutkimuksissa havaittu olevan masennustiloja ehkäisevä, tuskaa lievittävä ja rauhoittava vaikutus.[1] [2] Suomessa mäkikuismaa sisältävien rohdoskapselien tuotevalikoima on vuosien saatossa supistunut, ja saatavilla on vain Hyperiforce Nova, jota saa apteekista ilman reseptiä.lähde? Rohtona käytetään mäkikuisman kukkivia versoja, joissa vaikuttavina aineina ovat hyperisiini eli punainen väriaine (0,1–0,3 %), flavonoidit (mm. hyperosidi ja rutiini), hyperforiini, katekiinityyppiset parkkiaineet, fytosterolit, fenolikarbonihapot ja eteerinen öljy (0,05–0,2 %).
Mäkikuisman on todettu olevan lievän ja keskivaikean depression masennuksen hoidossa tehokkaampi kuin lumelääke ja yhtä tehokas kuin pienet annokset trisyklisiä masennuslääkkeitä. Sillä voi olla myös hankalia yhteisvaikutuksia muiden lääkeaineiden kanssa.[3] Saksassa mäkikuisma on lääkäreiden yleisimmin kirjoittama masennuslääke ohi lääketehdasvalmisteisten tuotteiden. [4]
Mäkikuismalla voi olla yhteisvaikutuksia useiden lääkkeiden kanssa, sillä se laskee muiden lääkkeiden hoidollisia pitoisuuksia maksainduktion kautta ja voi näin heikentää esimerkiksi ehkäisypillereiden, immunosuppressiivien ja HIV-lääkkeiden tehoa. Yhteisvaikutuksia eri lääkeaineiden kanssa ei ole tutkittu laajemmissa tutkimuksissa, vaikka mäkikuisma onkin vuosisatoja tunnettu rohto. Yleisen suosituksen mukaan mäkikuismaa tulee nauttia vain, jos muita säännöllisiä lääkityksiä ei ole. Mäkikuisma ei yleensä vaikuta ajokykyyn. Sivuvaikutuksina on havaittu huimausta, väsymystä ja suun kuivumista noin 4–8 prosentilla, levottomuutta, päänsärkyä ja unettomuutta 1–2 prosentilla. Harvoissa tapauksissa voi esiintyä lieviä mahavaivoja, kun taas herkkäihoisilla saattaa esiintyä herkistymistä valolle. Mikäli muita haittavaikutuksia ilmenee tai tuotetta otetaan yliannostus, tulee ottaa yhteys lääkäriin.[5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Rohdosluettelo: Mäkikuisma Tohtori.fi. Viitattu 7.1.2007.
- ↑ Klaus Linde, Michael M Berner, Levente Kriston: St John's wort for major depression The Cochrane Library. (englanniksi)
- ↑ Matti O. Huttunen: Mäkikuisma (Artikkelin tunnus: lam00108 (014.001)) Terveyskirjasto. 23.7.2008. Kustannus Oy Duodecim. Viitattu 9.2.2010.
- ↑ Tyler, VE (1999). "Herbs Affecting the Central Nervous System", in Janick J: Perspectives on New Crops and New Uses. ASHS Press, 528. ISBN 978-0-9615027-0-6. Viitattu 2009-05-29.
- ↑ Harmonia: Esbericum pakkausseloste Harmonia.fi. Viitattu 6.1.2008.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kasviatlas: Mäkikuisman levinneisyys Suomessa
- Yrttitarha: Mäkikuisma (Hypericum perforatum)
- Pinkka, Lajituntemuksen oppimisympäristö: Mäkikuisma (Hypericum perforatum)
- Luontoportti: Mäkikuisma (Hypericum perforatum)
- Terveyskirjasto, Matti O. Huttunen: Mäkikuisma, Lääkkeet mielen hoidossa 23.7.2008
- Takapihan Yrttikasvit: kuismat
- Frantsilan Luomuyrttitila: Kuismat
- Den virtuella floran: Mäkikuisma (Hypericum perforatum) (ruotsiksi)
- ITIS: Hypericum perforatum (englanniksi)
- United States Department of Agriculture (USDA): Hypericum perforatum (englanniksi)
- Flora of China: Hypericum perforatum (englanniksi)
- European Medicines Agency Evaluation of Medicines for Human Use: Assessment report on Hypericum perforatum, London, 12 November 2009 (pdf) (englanniksi)
