Mäkikuisma

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Mäkikuisma
Hypericum perforatum01.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Malpighiales
Heimo: Kuismakasvit Hypericaceae
Suku: Kuismat Hypericum
Laji: perforatum
Kaksiosainen nimi
Hypericum perforatum
L.
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Mäkikuisma Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Mäkikuisma Commonsissa

Mäkikuisma (Hypericum perforatum) on monivuotinen, 30–70 senttimetriä korkea ruoho, jolla on keltaiset terälehdet. Mäkikuismaa kasvaa luonnonvaraisena myös Etelä-Suomen kedoilla.[1]

Lääkekäyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mäkikuismaa ja siitä tehtyjä valmisteita käytetään sisäisesti muun muassa depressiivisen alakuloisuuden, unihäiriöiden sekä tuska- ja jännitystilojen hoitoon. Mäkikuismalla on huomattavilla potilasmäärillä tehdyissä kliinisissä tutkimuksissa havaittu olevan masennustiloja ehkäisevä, tuskaa lievittävä ja rauhoittava vaikutus.[2] [3] Suomessa mäkikuismaa sisältävien rohdoskapselien tuotevalikoima on vuosien saatossa supistunut ja saatavilla on vain Hyperiforce Nova, jota saa apteekista ilman reseptiä.lähde? Rohtona käytetään mäkikuisman kukkivia versoja, joissa vaikuttavina aineina ovat hyperisiini eli punainen väriaine (0,1-0,3 %), flavonoidit (mm. hyperosidi ja rutiini), hyperforiini, katekiinityyppiset parkkiaineet, fytosterolit, fenolikarbonihapot ja eteerinen öljy (0,05-0,2%).

Saksassa mäkikuisma on lääkäreiden yleisimmin kirjoittama masennuslääke ohi lääketehdasvalmisteisten tuotteiden. [4]

Mäkikuismalla voi olla yhteisvaikutuksia useiden lääkkeiden kanssa, sillä se laskee muiden lääkkeiden hoidollisia pitoisuuksia maksainduktion kautta ja voi näin heikentää esimerkiksi ehkäisypillereiden, immunosuppressiivien ja HIV-lääkkeiden tehoa. Yhteisvaikutuksia eri lääkeaineiden kanssa ei ole tutkittu laajemmissa tutkimuksissa vaikka mäkikuisma onkin vuosisatoja tunnettu rohto. Yleisen suosituksen mukaan mäkikuismaa tulee nauttia vain, jos muita säännöllisiä lääkityksiä ei ole. Mäkikuisma ei yleensä vaikuta ajokykyyn. Sivuvaikutuksina on havaittu huimausta, väsymystä ja suun kuivumista noin 4–8 prosentilla, levottomuutta, päänsärkyä ja unettomuutta 1–2 prosentilla. Harvoissa tapauksissa voi esiintyä lieviä mahavaivoja, herkkäihoisilla saattaa esiintyä herkistymistä valolle. Mikäli muita haittavaikutuksia ilmenee tai tuotetta otetaan yliannostus, tulee ottaa yhteys lääkäriin.[5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Mäikuisma kasvaa myös Etelä-Suomen kedoilla Hyvän olon verkkosivusto. Viitattu 18.6.2012.
  2. Rohdosluettelo: Mäkikuisma Tohtori.fi. Viitattu 7.1.2007.
  3. Klaus Linde, Michael M Berner, Levente Kriston: St John's wort for major depression The Cochrane Library. (englanniksi)
  4. Tyler, VE (1999). "Herbs Affecting the Central Nervous System", in Janick J: Perspectives on New Crops and New Uses. ASHS Press, 528. ISBN 978-0-9615027-0-6. Viitattu 2009-05-29. 
  5. Harmonia: Esbericum pakkausseloste Harmonia.fi. Viitattu 6.1.2008.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]