Luumukehrääjä
| Luumukehrääjä | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Alajakso: | Kuusijalkaiset Hexapoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Perhoset Lepidoptera |
| Alalahko: | Glossata |
| Osalahko: | Erilaissuoniset Heteroneura |
| Yläheimo: | Karvakehrääjämäiset Lasiocampoidea |
| Heimo: | Karvakehrääjät Lasiocampidae |
| Alaheimo: | Lasiocampinae |
| Suku: | Luumukehrääjät Odonestis |
| Laji: | pruni |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Odonestis pruni |
|
| Katso myös | |
Luumukehrääjä (Odonestis pruni) on kookas, oranssinruskea yöperhoslaji. Se on Euroopassa eteläinen laji, jota on tavattu Suomesta vain muutaman kerran.
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Luumukehrääjä on lämpimän oranssinruskea, kookas perhonen, jonka naaras on selvästi koirasta kookkaampia ja rotevaruumiisempi. Etusiipien poikki kulkee kaksi tummanharmaata poikkiviirua, ja siiven kärkiosassa erottuu heikosti punaruskea aaltoviiru. Siiven keskellä on valkoinen, ohuelti tummareunainen ja muodoltaan pyöreä keskitäplä. Naaraan etusiiven kärki on hieman ulkoneva ja siiven ulkosyrjä aaltoileva. Koiraan siiven reuna on suora. Takasiivet ovat jokseenkin yksivärisen oranssinruskeat. Ruumis on tukeva, kauttaaltaan karvainen ja siipien tapaan oranssi. Huulirihmat ovat pitkät, mikä tekee päästä pitkänomaisen. Koiraan tuntosarvet ovat naaraan tuntosarvia leveämmin sulkamaiset.[1]
Levinneisyys ja lentoaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lajin levinneisyys ulottuu Espanjasta Etelä- ja Keski-Euroopan poikki Baltiaan ja jatkuu idässä Venäjän ja Keski-Aasian poikki Japaniin, Himalajalle ja Intiaan asti. Pohjoismaissa se on tavattu vain Tanskan Bornholmista vuonna 1954 ja Suomesta muutamia kertoja. Suuressa osassa Länsi-Eurooppaa luumukehrääjä on hävinnyt 1950-luvun jälkeen.[1] Suomessa luumukehrääjä on erittäin harvinainen harhailija, jota on tavattu alle 20 kertaa Etelä-Karjalan ja itäisen Uudenmaan rannikkoseudulta, ensimmäisen kerran vuonna 1999. Kaikki suomalaiset yksilöt on tavattu elo-syyskuun vaihteessa Virolahdelta Pernajaan ulottuvalta alueelta.[2][3][4] Etelämpänä Euroopassa se lentää kahtena sukupolvena ensin touko-kesäkuussa ja uudelleen elo-syyskuussa.[1]
Elinympäristö ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Luumukehrääjä elää lehtimetsissä, pensaikkoisilla niityillä ja hedelmätarhoissa. Molemmat sukupuolet lentävät yöllä, ja koiraita tulee valolle, naaraita hyvin harvoin.[4] Nopea parittelu tapahtuu aamuyöllä ja paritellut naaras munii noin 300 munaa yksittäin tai pieninä ryhminä puiden oksille ja lehdille. Toukat kuoriutuvat pari viikkoa myöhemmin ja kasvavat noin 30 mm:n pituisiksi ennen talvehtimistaan. Toukka talvehtii silkistä rakentamansa kotelon sisällä ja aktivoituu uudelleen keväällä. Talvehtimisen jälkeen toukka on aktiivinen öisin ja viettää piilottelevaa elämää. Täysikasvuinen toukka koteloituu oksistoon rakentamansa kotelokopan sisään. Kotelovaihe kestää kolmesta neljään viikkoa.[1]
Ravintokasvi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Toukka syö monien lehtipuiden lehtiä, aivan erityisesti kuitenkin kirsikoita (Prunus) ja muita hedelmäpuita.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e Nationalnyckeln till Sverges flora och fauna. Fjärilar: Ädelspinnare–tofsspinnare Lepidoptera: Lasiocampidae–Lymantriidae. ISBN 978-91-88506-58-0 s. 151–152.
- ↑ Kimmo Silvonen, Morten Top-Jensen & Michael Fibiger: Suomen päivä- ja yöperhoset – maastokäsikirja. Østermarie: BugBook Publishing, 2014. ISBN 978-87-993512-9-9. s. 215.
- ↑ Perhosviki[vanhentunut linkki]
- ↑ a b Suomen perhostutkijain seura (Arkistoitu – Internet Archive)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Bestimmungshilfe des Lepiforums (saksaksi)
- Moths and Butterflies of Europe and North Africa (englanniksi)