Lumirikko

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Lumirikko
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Saxifragales
Heimo: Rikkokasvit Saxifragaceae
Suku: Rikot Saxifraga
Laji: tenuis
Kaksiosainen nimi

Saxifraga tenuis
(Wahlenb.) Harry Sm. ex Lindm.

Synonyymit
  • Micranthes tenuis
  • Saxifraga nivalis ssp. tenuis
Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Lumirikko Wikispeciesissä

Lumirikko (Saxifraga tenuis, syn. S. nivalis ssp. tenuis) on pieni, monivuotinen arktinen rikkokasvi.

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lumirikko kasvattaa 3–12 senttimetriä pitkän, lähes kaljun vanan. Nahkeat ruusukelehdet ovat 10–15 mm pitkiä, puikeita tai pyöreähköjä, pienihampaisia ja väriltään usein punertavia. Kukinto on harsu terttu, jossa kukkaperät ovat jopa 10–20 mm pitkiä. Kaksineuvoisten kukkien verhiö ja teriö ovat viisilehtisiä. Verhiönliuskat ovat pystyjä. Teriö on verhiön pituinen, ja se muuttuu lopulta väriltään valkoisesta selvästi punaiseen. Heteitä on kymmenen kappaletta. Emiö on kaksilehtinen ja enintään tyvestä yhdislehtinen. Emilehtien tyvellä on mesisuomuja. Suomessa lumirikko kukkii heinä-elokuussa. Kukinnan jälkeen kypsyy kaksiosainen, monisiemeninen kota. Kodan liuskat ovat lyhytsuippuisia ja uloskääntyneitä.[1]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pohjoismaissa lumirikko kasvaa Norjan, Ruotsin ja Suomen vuoristo- ja tunturialueilla, Islannissa, Färsaarilla sekä Huippuvuorilla.[2] Suomessa sitä kasvaa pääasiassa Enontekiön suurtuntureilla sekä myös Utsjoella ja Muonion pohjoisosissa.[3]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lumirikko kasvaa tunturien valuvesipahdoilla, kosteilla sorakankailla ja lumenviipymäpaikoilla. Laji on kalkinsuosija.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998. ISBN 951-45-8167-9
  • Suuri Pohjolan kasvio. Toim. Mossberg, Bo & Stenberg, Lennart. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki 2005 (2003).

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Retkeilykasvio 1998, s. 226–227.
  2. Suuri Pohjolan kasvio 2005, s. 253.
  3. Lampinen, R. & Lahti, T. 2011: Kasviatlas 2010: Lumirikon levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 16.1.2012.
  4. Retkeilykasvio 1998, s. 227.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]