Luettelo jäniseläimistä
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Tämä on luettelo jäniseläinten (Lagomorpha) lahkoon kuuluvista nisäkkäiden heimoista, suvuista ja lajeista. Lajeja on kaikkiaan 92, ja ne jakautuvat 13 suvun kesken.[1] Sukupuuttoon kuolleet lajit on merkitty ristillä.
Piiskujänikset eli pikat (Ochotonidae)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Amerikanpika (Ochotona princeps) - Altainpiiskujänis eli altainpika[2] (Ochotona alpina)
- Ochotona argentata
- Ochotona cansus
- Alaskanpiiskujänis eli alaskanpika[2] eli kauluspika[2] (Ochotona collaris)
- Ochotona curzoniae
- Daurianpiiskujänis eli daurianpika[2] (Ochotona dauurica)
- Ochotona erythrotis
- Ochotona forresti
- Ochotona gaoligongensis
- Ochotona gloveri
- Ochotona himalayana
- Ochotona hoffmanni
- Ochotona huangensis
- Japaninpiiskujänis eli japaninpika[2] eli pohjanpika[2] (Ochotona hyperborea)
- Ochotona iliensis
- Ochotona koslowi
- Ochotona ladacensis
- Suurikorvapiiskujänis eli suurikorvapika[2] (Ochotona macrotis)
- Ochotona muliensis
- Ochotona nigritia
- Ochotona nubrica
- Mongolianpiiskujänis eli mongolianpika[2] (Ochotona pallasi)
- Amerikanpiiskujänis eli amerikanpika[2] (Ochotona princeps)
- Kääpiöpiiskujänis eli kääpiöpika[2][3] (Ochotona pusilla)
- Roylenpiiskujänis eli roylenpika[2] (Ochotona roylei)
- Afganistaninpiiskujänis eli afganistaninpika[2] (Ochotona rufescens)
- Punapiiskujänis eli punapika[2] (Ochotona rutila)
- Ochotona thibetana
- Ochotona thomasi
- Ochotona turuchanensis
Prolagidae[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Prolagus
- Sardinianpiiskujänis[3] (Prolagus sardus) †
Jänikset[2][3] eli jänikset ja kaniinit (Leporidae)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Metsäjänis (Lepus timidus), jonka talviturkki on vaihtumassa kesäturkkiin. - Kääpiökaniini (Brachylagus idahoensis)
- Bushmannijänikset (Bunolagus)
- Bushmannijänis eli kapinkaniini[3] (Bunolagus monticularis)
- Vuohikaniinit (Caprolagus)
- Vuohikaniini (Caprolagus hispidus)
- Jänikset eli varsinaiset jänikset[2] (Lepus)
- Antilooppijänis (Lepus alleni)
- Lumikenkäjänis (Lepus americanus)
- Napajänis (Lepus arcticus)
- Japaninjänis (Lepus brachyurus)
- Mustahäntäjänis (Lepus californicus)
- Valkokylkijänis (Lepus callotis)
- Kapinrusakko eli kapinjänis[2] (Lepus capensis)
- Espanjanrusakko (Lepus castroviejoi)
- Lepus comus
- Lepus coreanus
- Korsikanrusakko (Lepus corsicanus)
- Rusakko (Lepus europaeus)
- Lepus fagani
- Tehuantepecinjänis (Lepus flavigularis)
- Lepus granatensis
- Lepus habessinicus
- Lepus hainanus
- Mustajänis (Lepus insularis)
- Mantšurianjänis (Lepus mandshuricus)
- Savannijänis[2] (Lepus microtis)
- Mustakaulajänis (Lepus nigricollis)
- Villakarvajänis (Lepus oiostolus)
- Lepus othus
- Burmanjänis (Lepus peguensis)
- Pensasjänis (Lepus saxatilis)
- Kiinanjänis (Lepus sinensis)
- Etiopianjänis (Lepus starcki)
- Lepus tibetanus
- Metsäjänis (Lepus timidus)
- Lepus tolai
- Valkohäntäjänis (Lepus townsendii)
- Yarkantinjänis[2] eli yarkandinjänis eli jarkandinjänis[3] (Lepus yarkandensis)
- Sumatrankaniinit (Nesolagus)
- Sumatrankaniini (Nesolagus netscheri)
- Nesolagus timminsi
- Kaniinit (Oryctolagus)
- Kaniini eli villikaniini (Oryctolagus cuniculus)
- Riukiunkaniinit (Pentalagus)
- Riukiunkaniini (Pentalagus furnessi)
- Bunyoronkaniinit (Poelagus)
- Bunyorokaniini[2][3] eli bunoronkaniini (Poelagus marjorita)
- Kalliokaniinit (Pronolagus)
- Isokalliokaniini (Pronolagus crassicaudatus)
- Jamesoninkalliokaniini (Pronolagus randensis)
- Smithinkalliokaniini (Pronolagus rupestris)
- Tulivuorikaniinit (Romerolagus)
- Tulivuorikaniini (Romerolagus diazi)
- Pumpulihäntäkaniinit (Sylvilagus)
- Rämekaniini (Sylvilagus aquaticus)
- Aavikkokaniini (Sylvilagus audubonii)
- Pensaskaniini (Sylvilagus bachmani)
- Metsäkaniini (Sylvilagus brasiliensis)
- Sylvilagus cognatus
- Meksikonkaniini (Sylvilagus cunicularius)
- Sylvilagus dicei
- Pumpulihäntäkaniini (Sylvilagus floridanus)
- Tresmariasinkaniini (Sylvilagus graysoni)
- Omiltemenkaniini (Sylvilagus insonus)
- Saarikaniini (Sylvilagus mansuetus)
- Vuorikaniini (Sylvilagus nuttallii)
- Sylvilagus obscurus
- Suokaniini (Sylvilagus palustris)
- Sylvilagus robustus
- Uudenenglanninkaniini (Sylvilagus transitionalis)
- Sylvilagus varynaensis
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Wilson, Don E. & Reeder, DeeAnn M. (toim.): Lagomorpha Mammal Species of the World. A Taxonomic and Geographic Reference (3rd ed). 2005. Bucknell University. Viitattu 1.8.2011. (englanniksi) (tieteellisten nimien ja taksonomian lähde)
- Nisäkäsnimistötoimikunta: Maailman nisäkkäiden suomenkieliset nimet 2008. Luonnontieteellinen keskusmuseo. Arkistoitu 1.2.2012. Viitattu 1.8.2011. (viitteettömien suomenkielisten nimien lähde, uudet nimet vahvistamattomia ehdotuksia)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Wilson & Reeder's Mammal Species of the World, 3rd edition: Preface (englanniksi) Luettu 1.8.2011
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t Nurminen, Matti (toim.): Maailman eläimet: Nisäkkäät 2, s. 272–289 ja 454. (Englanninkielinen alkuteos The Encyclopedia of Mammals 2, sarjassa World of animals). Helsinki: Tammi, 1987. ISBN 951-30-6531-6.
- ↑ a b c d e f Elo, Ulla & Koivisto, Ilkka ym. (toim.): Maailman uhanalaiset eläimet - Osa 2: Nisäkkäät, s. 19–29. Weilin+Göös, 1991. ISBN 951-35-4687-X.