Kääpiökaniini

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kääpiökaniini
BRACHYLAGUS IDAHOENSIS.jpg
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen

[1] Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Jäniseläimet Lagomorpha
Heimo: Jänikset Leporidae
Suku: Kääpiökaniinit
Brachylagus
Laji: idahoensis
Kaksiosainen nimi

Brachylagus idahoensis
(Merriam, 1891)

Kääpiökaniinin luontainen levinneisyys sinisellä, istutettu punaisella.
Kääpiökaniinin luontainen levinneisyys sinisellä, istutettu punaisella.
Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Kääpiökaniini Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Kääpiökaniini Commonsissa

Kääpiökaniini (Brachylagus idahoensis) on pohjoisamerikkalainen jäniseläin, jota tavataan Yhdysvaltojen luoteisosissa kuivilla ylätasangoilla. Se on maailman pienin jänis. Kääpiökaniinin esiintyminen on laikuttaista ja osapopulaatiot voivat olla vähälukuisia. Columbia-joen altaan alueelta se hävisi 2000-luvun alussa. Kokonaisuutena laji ei kuitenkaan ole uhanalainen. Kääpiökaniini ei ole läheistä sukua millekään muulle jänislajille ja luokitellaan omaan Brachylagus-sukuunsa, jonka ainoa edustaja se on. Nisäkäsnimistötoimikunta on ehdottanut, että kääpiökaniinin suomenkieliseksi nimeksi vaihdettaisiin pikkukaniini.[2]

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aikuinen kääpiökaniini on 24–34 senttiä pitkä, josta häntää on noin 2 senttiä. Korvat ovat jänikseksi lyhyet, vain noin 6 senttiä. Paino on 250−460 grammaa. Väritykseltään se muistuttaa kaniinia ja on päältä kirjavan harmaa, raajoista ja sivuilta hieman ruosteeseen vivahtava ja alta vaalea.[3]

Elinympäristö ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kääpiökaniinin levinneisyyden ydinalueen muodostaa Great Basin. Sitä tavataan seuraavien osavaltioiden alueella: Idaho, Kalifornia, Montana, Nevada, Oregon, Utah, Washington ja Wyoming. Tyypillinen kääpiökaniinin elinympäristö on kuiva tasanko tai jokiuoma, jota hallitsee poikkeuksellisen tiheänä kasvavat sagebrush-marunat (Artemisia tridentata). Laji vaatii myös pehmeää maaperää, johon se pystyy kaivamaan pesäkolonsa.[3]

Kääpiökaniini lisääntyy keväisin synnyttäen pesueen erilliseen poikimiskoloon, joka ei ole yhteydessä yleensä käytettyihin asuinkoloihin. Pesueessa on 5-9 poikasta ja pesueita voi olla parikin yhden kevään aikana. Kantoaika on noin 24 päivää. Kuten kääpiökaniinien elinympäristöä, myös sen ravintoa hallitsevat marunat. Talvisin ne muodostavat eläimen lähes koko ruokavalion, mutta kesällä tuoreet heinät ovat merkittävä lisä ravinnossa.[3]

Yleisyys ja uhat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koska kääpiökaniini on melko valikoiva elinympäristönsä suhteen ja ihanneympäristöä on vain harvassa, on lajin esiintyminen laikuttaista. Maatalouskäyttö ja maastopalot tuhoavat maruna-aroa ja paikoittain kääpiökaniinin populaatiot ovat uhanalaisia. Washingtonissa kääpiökaniini elää alueella, joka on erillään muista kääpiökaniineista ja tämä populaatio kuoli sukupuuttoon vuonna 2004. Vuodesta 2011 alkaen tälle Columbia-joen valuma-alueelle on uudelleenistutettu vankeudessa kasvatettuja kääpiökaniineja (jotka ovat osittain Washingtonin kannan jälkeläisiä). Vuoteen 2014 mennessä luontoon oli laskettu 1200 kääpiökaniinia, mutta vielä on epäselvää, muodostavatko ne uudelleen luonnovaraisen kannan alueelle.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Rachlow, J., Becker, P.A. & Shipley, L.: Brachylagus idahoensis IUCN Red List of Threatened Species. Version 2016-3. 2016. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. (englanniksi)
  2. Nisäkäsnimistötoimikunta: Maailman nisäkkäiden suomenkieliset nimet (vahvistamaton ehdotus nisäkkäiden nimiksi) 2008. Viitattu 24.4.2017. Suomen kielen lautakunta suhtautui toimikunnan nimistöehdotukseen torjuvasti. Ks. Suomen kielen lautakunta: Maailman nisäkkäiden suomenkieliset nimet Kotus.fi. 20.11.2008. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus. Viitattu 24.4.2017.
  3. a b c d Schai-Braun, S. C. & Hackländer, K.: Family Leporidae (Hares and Rabbits). Teoksessa: Wilson, D. E., Lacher, T. E. ja Mittermeier, R. A. toim. Handbook of the Mammals of the World. Vol. 6, s. 62-113. Lynx Edicions, Barcelona, 2016.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]