Ludvig III (Anjou)
Ludvig III (ransk. Louis; 25. syyskuuta 1403 Anjou – 15. marraskuuta 1434 Cosenza, Napolin kuningaskunta)[1] oli Ranskan hallitsijasukuun kuulunut Anjoun herttua, Provencen ja Mainen kreivi sekä Napolin kuningaskunnan kruununtavoittelija ja vuodesta 1423 Napolin kruununperillinen.
Ludvig III:n vanhemmat olivat Napolin kuninkaaksi julistautunut Anjoun herttua Ludvig II ja Aragonian prinsessa Jolanda. Hänen äidinisänsä oli Aragonian kuningas Juhana I ja siskonsa Ranskan kuningatar Maria Anjoulainen, kuningas Kaarle VII:n puoliso.[2] Ludvig III oli myös Ranskan kuninkaan Juhana II:n pojanpojanpoika.[3] Ludvig III:n isä Ludvig II oli onnistunut pitämään Napolia hallussaan 1390-luvulla mutta hävinnyt lopulta valtataistelun kuningas Ladislaukselle.[4] Isänsä kuoltua vuonna 1417 Ludvig III peri tältä Anjoun herttuakunnan, Provencen ja Mainen kreivikunnat sekä vaatimuksen Napolin kruunuun.[1] Ludvigin äiti Jolanda toimi Anjoun sijaishallitsijana poikansa alaikäisyyden aikana.[2]
Paavi Martinus V kruunasi Ludvigin Napolin nimelliseksi kuninkaaksi syyskuussa 1419.[1] Hän käytti myös titteleitä Sisilian ja Jerusalemin kuningas.[5] Ludvig lähti valloittamaan Napolia vuonna 1420 koottuaan itselleen armeijan, johon kuului tunnettu palkkasoturipäällikkö Muzio Attendolo Sforza. Napolia hallinnut lapseton kuningatar Johanna II adoptoi vuonna 1421 kruunperijäkseen Aragonian kuninkaan Alfonso V:n, joka saapui armeijoineen puolustamaan häntä Ludvigia vastaan. Alfonson vallantavoitteluun kyllästynyt Johanna kuitenkin muutti mielensä, peruutti adoption ja adoptoikin vuonna 1423 Ludvigin uudeksi kruununperijäksi.[1][6] Ludvig sai Johannalta samalla myös Calabrian herttuakunnan. Johanna perui Ludvigin adoption huhtikuussa 1433 mutta palautti sen voimaan jo saman vuoden kesäkuussa.[1] Kuollessaan seuraavana vuonna Ludvig oli saanut pääosan Napolin kuningaskunnasta vallattua takaisin Alfonsolta.[1][6]
Ludvig III:n puoliso oli Margareeta Savoijilainen, Savoijin herttuan Amadeus VIII:n (myöhempi vastapaavi Felix V) tytär, josta tuli myöhempien avioliittojensa kautta Pfalzin vaaliruhtinatar ja Württembergin kreivitär.[7] Lapsettoman Ludvig III:n seuraajaksi ja Napolin uudeksi kruununperijäksi tuli hänen nuorempi veljensä René I, joka kohosi Napolin kuninkaaksi Johanna II:n kuoltua.[1][6][4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g Louis III (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online. Viitattu 22.10.2023.
- ↑ a b Yolande of Aragon (1379–1442) (englanniksi) Women in World History: A Biographical Encyclopedia (2002), Encyclopedia.com. Viitattu 26.10.2023.
- ↑ Anjou, House of (englanniksi) The Grove Encyclopedia of Medieval Art and Architecture (2012), Oxford Reference. Viitattu 26.10.2023.
- ↑ a b Risto Kari: Historian ABC: Kaikkien aikojen valtiot 4, s. 14. Tammi, Helsinki 2001.
- ↑ Louis III (ranskaksi) Encyclopédie Larousse. Viitattu 26.10.2023.
- ↑ a b c Louis III (King Of Naples) (englanniksi) The Columbia Encyclopedia, 6th ed., Encyclopedia.com. Viitattu 26.10.2023.
- ↑ Margarethe von Savoyen (saksaksi) Marburger Repertorium zur Übersetzungsliteratur im deutschen Frühhumanismus. Viitattu 26.10.2023.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ludvig III (Anjou) Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||||||||||
