Lopotin linnavuori

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Lopotin linnavuori on Kurkijoella Venäjän Karjalassa sijaitseva rautakaudella ja keskiajalla käytössä ollut linnavuori. Linnavuori sijaitsee Raholanjoen ja Laikkalahden välisellä Niemenpelloksi kutsutulla niemellä. Theodor Schvindtin mukaan alueella on aiemmin sijainnut kaupunki.[1]

Linnavuorelta on löydetty neljän kiviperusteisen ja tulisijallisen asunnon jäänteet.[1] Yhdessä kivimuurin kanssa ne muodostivat yhtenäisen puolustuslinjan.[2] Asuntojen pinta-alat ovat vaihdelleet 13–25 neliömetrin välillä. Linnavuoren rinteet eivät ole jyrkkiä vaikkakin pohjois- ja länsirinteet ovat mahdottomia kiivetä. Linnavuoren laki on noin 200 metriä pitkä ja leveimmillään noin 100 metriä. Varustusten jäänteinä olevia kivivalleja esiintyy pitkin lakea. Alueelta on viety kiviä ja kalliota on lohkaistu paikoin ennen kuin asiaan puututtiin 1880-luvulla.[1]

Linnavuoren vanhimmat löydöt ovat viikinkiaikaisia.[2] Paikalta on löydetty keihäänkärkiä, koruja, avaimia, lukkojen salparautoja sekä dreijattua keramiikkaa. Linnan on arveltu olleen linnoitamaton vielä 1000–1100-luvulla ja varustuksen rakentaminen on ajoitettu Tiurinlinnaan verraten 1200–1300-luvulle. Paikalta on löytynyt myös kivikautista esineistöä sekä 1400–1500-luvun keramiikkaa.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Pirjo Uino: Ancient Karelia, s. 247–248. Suomen muinaismuistoyhdistyksen aikakausikirja 104, 1997.
  2. a b Sihvo, Hannes ja Kaukiainen, Yrjö (päätoim.): Viipurin läänin historia 1: Karjalan synty, s. 430. Lappeenranta: Karjalan kirjapaino, 2003.