Liuskepaljakkayökkönen
| Liuskepaljakkayökkönen | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Alajakso: | Kuusijalkaiset Hexapoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Perhoset Lepidoptera |
| Alalahko: | Glossata |
| Osalahko: | Erilaissuoniset Heteroneura |
| Yläheimo: | Yökkösmäiset Noctuoidea |
| Heimo: | Yökköset Noctuidae |
| Alaheimo: | Maayökköset Noctuinae |
| Suku: | Harmoyökköset Xestia |
| Laji: | lyngei |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Xestia lyngei |
|
| Synonyymit | |
|
|
Liuskepaljakkayökkönen (Xestia lyngei) on pieni, arktisten tunturiseutujen ja tundran yökköslaji. Suomen lajiston uhanalaisarvioinnissa 2010 se on luokiteltu vaarantuneeksi (VU)[1].
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Liuskepaljakkayökkönen on perusilmeeltään tummanharmaa yökköslaji. Etusiivet ovat melko kapeat, tummanharmaat, keskiosastaan hieman tummemmat ja kauttaaltaan vaalean kehnän peitossa. Vaaleat yökköstäplät erottuvat vain heikosti, ja ulompi poikkiviiru on heikosti sahamainen. Takasiivet ovat vaaleanruskeat, ulospäin tummenevat, ja siiven keskellä on laaja, tumma, puolikuumainen keskitäplä. Ruumis on tukeva. Siipiväli on 26–32 mm.[2][3][4]
Tuhkapaljakkayökkönen (Xestia quieta) voi olla melko samannäköinen.
Levinneisyys ja lentoaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Liuskepaljakkayökköstä tavataan Norjan ja Ruotsin tuntureilta Venäjän tundran ja Jäämeren saarten[3] kautta arktiseen Pohjois-Amerikkaan[5]. Suomessa liuskepaljakkayökkösellä on tunnettu ja joinakin vuosina yksilömäärältään runsaslukuinen esiintymä Kilpisjärvellä, Saanatunturin rinteellä. Lisäksi sitä tavataan Kilpisjärven koillispuolisilta takatuntureilla.[6] Perhoset lentävät heinäkuun alkupuoliskolla.[7]
Elinympäristö ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Liuskepaljakkayökköstä tavataan korkealla tunturipaljakalla, Ruotsissa vasta yli kilometrin korkeudessa, ja laji on sidoksissa tunturialueiden liuskekivikkoihin. Perhoset lentävät päivisin nopeasti lähellä maanpintaa ja vierailevat ahkerasti etenkin tunturikohokin (Silene acaulis) kukilla. Häirittynä perhonen lähtee helposti lentoon. Luultavasti perhosen kehitys munasta aikuiseksi kestää ainakin kaksi vuotta.[3][4]
Suomen uhanalaisarvioinnissa liuskepaljakkayökkönen on luokiteltu vaarantuneeksi,[1] ja se on yksi Suomen kansainvälisistä vastuulajeista[8].
Ravintokasvi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Toukka elää erityisesti variksenmarjalla (Empetrum), mutta on kasvatuksessa syönyt myös erilaisia heiniä[9][4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Jari-Pekka Kaitila, Kari Nupponen, Jaakko Kullberg & Erkki Laasonen 2010. Perhoset. Julk.: Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.). Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki. s. 430–470
- ↑ http://www2.nrm.se/en/svenska_fjarilar/x/xestia_lyngei.html
- ↑ a b c Mikkola K, Jalas I. Suomen perhoset. Yökköset 1. Suomen Perhostutkijain Seura. Otava 1977. ISBN 951-1-04296-3
- ↑ a b c http://www.artfakta.se/Artfaktablad/Xestia_Lyngei_216247.pdf
- ↑ http://www.biology.ualberta.ca/facilities/strickland/noctuoidea/noctuidae3p.htm#
- ↑ Panu Välimäki, Marko Mutanen, Tomi Mutanen & Timo Lehto: Mielenkiintoiset perhoshavainnot ja vaelluskatsaus 2008. Baptria, 2009, 34. vsk, nro 2. Suomen Perhostutkijain Seura.
- ↑ http://www.insects.fi/Lepidoptera/Noctuidae/Xestia/lyngei/Xestia%20lyngei.htm[vanhentunut linkki]
- ↑ http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=9838&lan=fi
- ↑ http://www.dlc.fi/~peterpa/lepi/historia/noctuidae/xes-lyngei.htm