Litiumkloridi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Litiumkloridi
Lithium chloride.jpg
Lithium-chloride-3D-ionic.png
Tunnisteet
CAS-numero 7447-41-8
Ominaisuudet
Molekyylikaava LiCl
Moolimassa 42,391 g/mol
Ulkomuoto Valkoisia oktaedrin muotoisia kiteitä[1]
Sulamispiste 613 °C [1]
Kiehumispiste 1 360 °C[1]
Tiheys 2,068 g/cm3[1]
Liukoisuus veteen 63,7 g/100ml (0 °C)
130 g/100ml (95 °C)[1]

Litiumkloridi (LiCl) on litium- ja kloridi-ionien muodostama epäorgaaninen ioniyhdiste. Yhdistettä käytetään muuan muassa litiummetallin valmistuksessa ja vettä sitovana aineena.

Ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huoneenlämpötilassa litiumkloridi on valkoisia kiteitä. Yhdiste kykenee sitomaan kidehilaansa vettä ja sitä tavataan kidevedellisinä muotoina, muun muassa monohydraattina LiCl·H2O. Litiumkloridi on hyvin vesiliukoista ja väkevät vesiliuokset voivat olla sulia vielä –70 °C lämpötilassa. Litiumkloridi liukenee hyvin myös etanoliin, johon natrium- ja kaliumkloridi ovat liukenemattomia. Tätä voidaan käyttää hyväksi näiden yhdisteiden erottamiseen toisistaan.[1][2]

Laimeat litiumkloridiliuokset ovat maultaan makeahkoja. Litiumkloridikonsentraation kasvaessa suolainen ja happamahko maku tulee selvemmäksi.[3]

Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teollisesti puhdasta litiumkloridia valmistetaan litiumhydroksidin tai -karbonaatin ja suolahappoliuoksen välisellä reaktiolla.[1]

LiOH + HCl → LiCl + H2O
Li2CO3 + 2 HCl → 2 LiCl + H2O + CO2

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Litiumkloridin ja kaliumkloridin sulaa seosta käytetään valmistettaessa elektrolyyttisesti litiummetallia. Litiumkloridipitoisuus vaihtelee 40–60 prosentin välillä. Elektrolyysissä käytettävän litiumkloridin tulee olla suhteellisen puhdasta ja kuivaa.[4]

Muita yhdisteen käyttökohteita ovat kuivausaineena käyttö, muiden litiumyhdisteiden tuotanto, kuivapareissa ja katalyyttinä eräissä orgaanisten yhdisteiden hapetusreaktioissa.[1][2][5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h E.M.Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 231. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3.
  2. a b Egon Wiberg, Nils Wiberg, Arnold Frederick Holleman: Inorganic chemistry, s. 1087. Academic Press, 2001. ISBN 978-0-12-352651-9. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 18.06.2010). (englanniksi)
  3. R. S. Shallenberger: Taste chemistry, s. 136. Springer, 1993. ISBN 978-0-7514-0150-9. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 18.06.2010). (englanniksi)
  4. Donald E. Garrett: Handbook of lithium and natural calcium chloride, s. 178. Academic Press, 2004. ISBN 978-0-12-276152-2. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 18.06.2010). (englanniksi)
  5. Dale L. Perry,Sidney L. Phillips: Handbook of inorganic compounds, s. 223. CRC Press, 1995. ISBN 9780849386718. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 18.06.2010). (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä kemiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.