Literaturno-naukovyi vistnyk
| Literaturno-naukovyi vistnyk | |
|---|---|
 |
|
| Lyhenne | LNV |
| Perustettu | 1898 |
| Lakkautettu | 1922 |
| Päätoimittaja | |
| Kotikunta | Lviv, Kiova |
| Kotimaa | Ukraina |
| Kieli | ukraina |
Literaturno-naukovyi vistnyk (ukr. Літературно-науковий вістник, lyhenne: LNV) oli ukrainalainen kirjallinen kuukausilehti, joka perustettiin 1898.[1]
Lehti ilmestyi 1898–1906 Lvivissä, 1907–1914 ja 1917–1919 Kiovassa ja jälleen 1922–1932 Lvivissä. Sen perustamisen aloitteentekijänä oli Myh’ailo Hruševskyi, ja sen julkaisija oli Ševtšenkon tieteellinen seura (NTSh). Se jatkoi Zorjan (Lviv, julkaisija NTSh) ja Žytje i slovon (julkaisija Ivan Franko ja Olha Franko) toimintaa. Vuodesta 1905 sitä julkaisi ukrainalais-ruteenilainen kustannusyhtiö. LNV oli aikansa merkittävin kirjallisuustieteellinen lehti. Sen toimituskunnan muodostivat Myh’ailo Hruševskyi (päätoimittaja), Ivan Franko, Oleksander Borkovskyi ja Osyp Makovei. Borkovskyin ja Makovein tilalle tuli pian Volodymyr Hnatjuk. LNV:n ensimmäisen Lvivin-vaiheen tosiasiallinen päätoimittaja oli Franko, joka julkaisi siinä runsaasti omia runojaan, kertomuksiaan ja tarinoitaan mutta myös kirjallisuuskritiikkiä, historia-artikkeleita ja katsauksia. Hän hankki lehdelle kirjoittajiksi merkittäviä kirjailijoita kaikkialta Ukrainasta.[1]
Kun julkaisutoiminta tuli Venäjän vuoden 1905 vallankumouksen jälkeen mahdolliseksi Venäjän hallitsemassa Ukrainassa, Hruševskyi siirsi LNV:n Kiovaan ja otti kantaakseen toimituksellisen vastuun. Hän julkaisi siinä omia kaunokirjallisia tekstejään varustettuna allekirjoituksella "M. Z." (Myh’ailo Zavoloka), artikkeleita, reportaaseja ja katsauksia. Jotta LNV:n levikkialuetta voitiin laajentaa Galitsiaan ja Bukovinaan, se lähetettiin arkkeina Lviviin. Sinne perustettiin myöhemmin myös toimitus, jonka johtoon tuli Mykola Jevšan. LNV oli merkittävä ensimmäiseen maailmansotaan asti yhdistäessään niitä kulttuurisia voimia, jotka olivat joutuneet erilleen, kun Ukraina jakautui Venäjän ja Itävalta-Unkarin alueiksi.[1]
LNV kiellettiin 1914, kuten kaikki muutkin ukrainalaiset lehdet. Kun keisarinvalta Venäjällä kaatui, lehti alkoi ilmestyä uudestaan, päätoimittajana Oleksandr Hruševskyi. Olot Kiovassa eivät kuitenkaan olleet lehden kehittymiselle suotuisat, ja se kiellettiin jälleen, tällä kertaa kieltäjinä neuvostoviranomaiset.[1]
LNV herätettiin henkiin taas 1922, ja se sai taloudellista tukea entisiltä Sitšin kiväärimiehiltä. Lehden tekijöitä olivat Volodymyr Hnatjuk, Volodymyr Dorošenko, Myh’ailo Haluštšynskyi, Jevhen Konovalets, Julijan Pavlykovskyi ja Ivan A. Rakovskyi, ja toimituksen johtoon tuli Dmytro Dontsov. Perusteluna LNV:n käynnistämiselle uudelleen oli halu yhdistää Länsi-Ukrainan alueiden ja diasporassa elävien kirjalliset voimat, jotka puolustivat ukrainalaista kansallista näkökulmaa. Mukaan tuli uusia nuoria kirjoittajia. Toimitusneuvoston työ hiipui vähitellen, ja päätoimittaja Dontsovin ideologinen nationalismi karkotti osan yhteistyökumppaneista. Taiteellisen tason heikkeneminen ja talousvaikeudet aiheuttivat sen, että 1932 lehti lakkasi ilmestymästä. Dontsov perusti uuden lehden nimellä Vistnyk. LNV:stä ilmestyi vielä 1948–1949 Regensburgissa kaksi numeroa, päätoimittajana V. Šulha.[1]
Vasyl Domanytskyi teki vuonna 1903 lehden 20 ensimmäisen vuosikerran hakemiston. B. Jasinskyi indeksoi vuonna 2000 lehden koko sisällön.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Literaturno-naukovyi vistnyk Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||||||
