Lismajärvi
| Lismajärvi Лижмозеро, Ližmozero |
|
|---|---|
| Valtiot | Venäjä |
| Tasavalta | Karjalan tasavalta |
| Piiri | Kontupohjan piiri |
| Paikkakunta | Käppäselkä, Hirvas, Tedjärvi |
| Koordinaatit | |
| Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja | |
| Päävesistöalue | Ääninen |
| Laskujoki | Ližma |
| Mittaustietoja | |
| Pinnankorkeus | 68 m |
| Pituus | 18,8 km |
| Leveys | 7,3 km |
| Rantaviiva | 71,2 km |
| Pinta-ala | 84,8 km² |
| Tilavuus | 0,0463 km³ |
| Keskisyvyys | 5,4 m |
| Suurin syvyys | 22 m |
| Valuma-alue | 535 km² |
 Lismajärvi |
|
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Lismajärvi eli Ližmajärvi[1] (lyydiksi Ližmaŕv, Ližmäŕv; ven. Лижмозеро, Ližmozero) on Äänisen vesistöön kuuluva järvi Karjalan tasavallan Kontupohjan piirin Käppäselän, Hirvaksen ja Tedjärven kunnissa Venäjällä. Sen pinta-ala on 84,8 neliökilometriä, pituus 18,6 ja suurin leveys 7,3 kilometriä. Järven keskisyvyys on 5,4 ja suurin syvyys 22 metriä.[2]
Järvessä on 48 saarta, joiden yhteispinta-ala on 16,7 neliökilometriä[3]. Niistä suurimmat ovat Suurisaari (ven. Bolšoi) ja Seneg. Kivisillä ja paikoin hiekkaisilla tai soistuneilla matalilla rannoilla kasvaa metsää ja pensaikkoa. Viljelysmaa ja niityt ulottuvat rantaan vain muutamissa kohdissa. Järvi jäätyy marraskuun puolivälissä ja vapautuu jäistä toukokuun alussa. Veden lämpötila yltää heinä-elokuussa 26 asteeseen.[4]
Lismajärven valuma-alueen laajuus on 535 neliökilometriä[2]. Lännessä siihen laskee Verhnjaja Ližma, koillisessa Jelgamka ja siihen vähän ennen joen suuta yhtyvä Šaidomozerosta virtaava Šaidomka. Käppäselänlahdesta alkava laskujoki Ližma tai Srednjaja Ližma virtaa Tedjärven kautta Äänisen Lismanlahteen.[2][4]
Järvessä eläviä kalalajeja ovat siika, muikku, kuore, hauki, särki, salakka, lahna, säyne, ahven, made ja kiiski[3]. Sen saarella sijaitsee autioitunut Lismajärven lyydiläiskylä[5].
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Lismajärvi Venäjän vesistörekisterissä (venäjäksi)
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Venäjän federaation paikannimiä, s. 131. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2006. ISBN 952-5446-18-2. Teoksen verkkoversio (viitattu 17.2.2013).
- ↑ a b c Karelija: entsiklopedija. Tom 2, s. 164. Petrozavodsk: Petropress, 2009. ISBN 978-5-8430-0125-4.
- ↑ a b Ozjora Karelii: Spravotšnik, s. 362–363. Petrozavodsk: Karelski nautšnyi tsentr RAN, 2013. ISBN 978-5-9274-0450-6. Teoksen verkkoversio.
- ↑ a b Materialy po obosnovaniju generalnogo plana, s. 14. Terplanprojekt, 2012. Teoksen verkkoversio (viitattu 17.2.2013). (venäjäksi)
- ↑ Karjalan kirja, s. 518. Porvoo–Helsinki: Werner Söderström, 1932.