Tedjärvi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tedjärvi
Кедрозеро, Kedrozero

Tedjärvi

Koordinaatit: 62°21′45″N, 34°29′20″E

Valtio Venäjä
Tasavalta Karjalan tasavalta
Piiri Kontupohjan piiri
Hallinto
 – Asutustyyppi taajama
 – Hallinnon tyyppi maalaiskunta
Pinta-ala
 – Kokonaispinta-ala 908,8 km²
Väkiluku (2012) 835
Aikavyöhyke UTC+3 (MSK)











Tedjärven kunta Kontupohjan piirin kartalla.

Tedjärvi (myös Kedrojärvi, Keträjärvi[1][2]; ven. Ке́дрозеро, Kedrozero) on maalaiskunta ja sen keskustaajama Karjalan tasavallan Kontupohjan piirissä Venäjällä. Se sijaitsee lähellä samannimistä järveä Äänisen Lismanlahden länsipuolella 30 kilometriä Kontupohjasta maanteiteitse koilliseen.[3] Taajamassa on 547 ja kunnassa 835 asukasta (vuonna 2012)[4].

Maantiede ja asutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tedjärven kunnan pinta-ala on 908,8 neliökilometriä[5]. Se rajoittuu idässä Karhumäen piirin Suurlahden, etelässä Kontupohjan piirin Novinkan, lounaassa Kontupohjan ja Kentjärven, lännessä Hirvaan ja pohjoisessa Käppäselän kuntiin[6]. Pinta-alasta valtaosa on metsää[7].

Seutu kuuluu Äänisniemen harjualueeseen. Sen maisemaa leimaavat pitkät ja kapeat harjut sekä kapeat järvet ja Äänisen lahdet.[8] Kunnan alueella virtaavat Lismajoki (ven. Ližma), Tšebinka, Tšontšupa, Sjargeža ja Vikšretška. Järviä ovat Äänisen lisäksi Tedjärvi (Kedrozero) ja Tarasmozero. Hyötykaivannaisiin kuuluvat diabaasi, gabrodiabaasi, tuffiitti, hiekka ja sora. Suojeltuja luonnonmuistomerkkejä ovat Konje-, Razlomnoje- ja Palasuot.[9]

Keskustaajaman lisäksi kuntaan kuuluvat Novyi Posjolokin ja Mäntselän aseman (ven. Stantsija-Mjanselga) taajamat, Aitniemen (Vatnavalok), Ilomselän, Lisman, Lukinsaaren (Lukin Ostrov) ja Mäntselän (Mjanselga) kylät sekä Lisman asema. Mäntselän asemalla ja Lukinsaaressa ei ole lainkaan vakituista asutusta.[10] Vuoden 2010 väestönlaskennan mukaan kunnan asukkaista 83 % on kansallisuudeltaan venäläisiä, 8 % karjalaisia, 5 % valkovenäläisiä ja 2 % ukrainalaisia[11].

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1700-luvulla Tedjärven kylässä toimi kivimurskaamo ja Lisman kylässä rautavalimo. Ennen 1920-lukua Tedjärvi oli osa Kontupohjan kuntaa. 1920-luvulla perustettiin Kontupohjan piirin Lisman kyläneuvosto, johon myös Tedjärven kylä kuului. Seudun asutus oli etupäässä venäläistä.[12][13] Jatkosodassa vuosina 1941–1944 alue oli Suomen miehittämä. Nykyinen Tedjärven taajama on rakennettu 1960-luvulla metsätyömaan asutukseksi[3].

Liikenne, talous ja palvelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kunnan läpi kulkee Kontupohjan ja Käppäselän välinen maantie sekä Muurmannin rata, jolla on Tedjärven, Ilomselän, Lisman, Mäntselän ja Novyi Posjolokin asemat. Joukkoliikenne hoidetaan rautateitse. Aitniemen pohjoispuolella on laivalaituri.[14]

Kunnassa toimii kaivosteollisuutta, puunjalostuslaitos ja kolme kalanviljelylaitosta[15]. Keskustaajaman palveluihin kuuluu lastentarha, peruskoulu, kerhotalo, kirjasto, lääkintäasema, posti ja muutama kauppa[16].

Nähtävyydet ja matkailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aitniemen, Lukinsaaren ja Mäntselän kylillä on kulttuuriperintökohteen status[10]. Äänisen Unitsanlahdessa sijaitsevan Kolgsaaren (ven. Kolgostrov) rannalla on kivikautisia asuinpaikkoja. Rakennusmuistomerkkeihin kuuluvat 1700–1800-luvuilta peräisin olevat Lukinsaren ja Mäntselän sekä autioiksi jääneiden Kolgostrovin ja Mihiänselän (Mihejeva Selga) kylien tsasounat. Lismassa on Venäjän kansalaissodan muistomerkki.[17] Seudulla sijaitsee useita lomakyliä[16].

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Venäjän federaation paikannimiä, s. 94. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2006. ISBN 952-5446-18-2. Teoksen verkkoversio (viitattu 11.3.2013).
  2. EKI kohanimeandmebaasi eki.ee. Viitattu 2.9.2009.
  3. a b Karelija: entsiklopedija. Tom 2, s. 48. Petrozavodsk: Petropress, 2009. ISBN 978-5-8430-0125-4.
  4. Generalnyi plan, s. 3–4.
  5. Generalnyi plan, s. 3.
  6. Generalnyi plan, s. 9.
  7. Generalnyi plan, s. 43.
  8. Generalnyi plan, s. 10.
  9. Generalnyi plan, s. 13–14.
  10. a b Generalnyi plan, s. 4.
  11. Haku vuoden 2010 väestönlaskennan tietokannasta (vieras-kirjautumisella) std.gmcrosstata.ru. Viitattu 18.2.2014. (venäjäksi)
  12. Karjalan ASNT:n asuttujen paikkojen luettelo (Vuoden 1926 väestönlaskun ainehiston mukaan), s. 45. Petroskoi: KASNT:n tilastohallinto, 1928.
  13. Karjalan Autonominen Sosialistinen Neuvosto-Tasavalta: Asuttujen paikkojen luettelo (Vuoden 1933 väestönlaskun ainehiston mukaan), s. 54–55. Petroskoi: KASNT:n KTLH, Sojusorgutshet, 1935.
  14. Generalnyi plan, s. 19–20.
  15. Generalnyi plan, s. 27.
  16. a b Generalnyi plan, s. 21.
  17. Generalnyi plan, s. 18.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]