Liikekannallepano

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Pakko-otettuja hevosia koottuina talvisotaan lähtöä varten Tampereella lokakuussa 1939.

Liikekannallepano eli mobilisaatio tarkoittaa valtion asevoimien (useimmiten erityisesti sen reservin) ja muun yhteiskunnan määräämistä taisteluvalmiuteen.

Liikekannallepanossa asevoimien reserviläiset kutsutaan palvelukseen sekä joukkoja ja tarvikkeita valmistellaan sotaa varten. Mobilisaatio-sanaa käytettiin ensimmäisen kerran sotilaallisessa merkityksessä kuvaamaan Preussin armeijan valmistelua 1850- ja 1860-luvuilla. Liikekannallepanoteoriat ja -tekniikat ovat jatkuvasti muuttuneet vuosien aikana. Etenkin ennen ensimmäistä ja toista maailmansotaa lukuisat maat kehittivät monimutkaisia suunnitelmia yltääkseen nopeaan ja tehokkaaseen mobilisaatioon sodan syttyessä. Mobilisaatio voi olla täydellinen tai osittainen, jolloin vain osa reserviä kutsutaan asepalvelukseen.

Suomessa siirryttiin 1935 liikekannallepanossa aluejärjestelmään.

Liikekannallepano Suomessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomen puolustusvoimien määräys yksityisajoneuvojen ottamisesta sen käyttöön vuodelta 1939.

Talvisodassa liikekannallepano toteutettiin ”ylimääräisinä kertausharjoituksina”, joihin kutsut vietiin henkilökohtaisesti reserviläisille 6. lokakuuta 1939 alkaen. Kun reserviläiset olivat saapuneet ”harjoituspaikoille” ja johtosuhteet määrätty, voitiin todeta armeijan muodostuneen ja liikekannallepanon tapahtuneen.[1] Jatkosodassa liikekannallepano toteutettiin myös ylimääräisenä harjoituksena, johon reserviläiset kutsuttiin henkilökohtaisesti, 18. kesäkuuta 1941 alkaen. Liikekannallepantu armeija oli taisteluvalmis viikon kuluttua liikekannallepanon aloittamisesta.[2]

Suomen nykyisen valmiussääntelyn perusteet

Nykyinen liikekannallepanojärjestelmä on osa laajempaa puolustuksen valmiudenkohottamisjärjestelmää, joka perustuu alueellisen puolustuksen doktriiniin. Valmiutta pyritään kohottamaan joustavasti siten, että palvelukseen kutsutaan ne joukot, jotka ovat kulloisessakin tilanteessa tarpeen. Tätä varten yksiköt on jaettu käskytyseriin, joista osa kutsutaan palvelukseen jo valmiuden kohottamisen alkuvaiheessa, osa taas vasta, kun vieraan valtion epäillään aikovan ryhtyä laajamittaiseen hyökkäykseen alueiden valtaamiseksi. Valmiustiloja on neljä.[3]

  • normaaliolojen valmius
    • tehostettu virka-apuvalmius
    • tehostettu alueellisen koskemattomuuden valvonnan valmius
  • strategisen iskun ehkäisyvalmius (SIETO-joukot)
  • strategisen iskun torjuntavalmius (SIETO-joukot)
  • alueiden valtaamiseen pyrkivän hyökkäyksen torjuntavalmius (ALTO-joukot)

Valmiutta nostettaessa puolustusvoimien sotilasläänit ja aluetoimistot toteuttavat käytännössä reserviläisten sekä pakko-otettavien ajoneuvojen kutsumisen palvelukseen. Joukkoja perustavat rauhanaikaiset joukko-osastot, sotilasläänit, puolustushaarat sekä aluetoimistot.[4] Tarvittaessa vain tietyllä alueella käytettävät joukot perustetaan. Käskykortit välitetään pääasiassa postitse.[5]

Alueellisen iskun torjunnan joukkojen täyden toimintakyvyn saavuttaminen vie nykytilanteessa useita viikkoja tai kuukausia.[6] Tämän vuoksi myös näiden joukkojen kertauskoulutus aloitetaan joustavasti jo verrattain alhaisessa uhkatilassa.[7] Asevelvollisuuslaki ja siviilipalveluslaki antavatkin mahdollisuuden kutsua reserviläisiä ja siviilivarantoon kuuluvia entisiä siviilipalvelusmiehiä koulutustarkoituksessa ylimääräiseen palvelukseen jo silloin, kun arvio uhkaavan kriisin olemassaolosta perustuu vielä ainoastaan salaisiin tiedusteluhavaintoihin. Siviilivarantolaiset koulutetaan tällöin omaa kriisiajan sijoitustaan vastaaviin väestönsuojelun tai sosiaalitoimen tehtäviin.[8][9][10]

Kaikki 18-60-vuotiaat suomalaismiehet ovat asevelvollisia ja kuuluvat vähintään varareserviin, nekin jotka ovat suorittaneet vankeusrangaistuksen asevelvollisuudesta kokonaan kieltäytymisen vuoksi (totaalikieltäytyminen). Poikkeuksena ovat siviilipalvelusvelvolliset, jotka kuuluvat lisävarantoon, joka on siviilipalveluksen vastine varareserville. Viimeksi mainitutkin ryhmät voidaan liikekannallepanon tullen määrätä valmiuslaissa esitettyyn työhön. Jos kyseessä on yleinen liikekannallepano, varareservikin voidaan määrätä palvelukseen, joskin yli 50-vuotiaat vain eduskunnan suostumuksella.[11] Helsingin Uutisten mukaan siviilipalveluksen suorittaneitä ei määrättäisi aseellisiin tehtäviin kriisiaikanakaan.[12]

Toisaalta vuonna 2015 reserviin kuului 900 000 henkeä ja varareserviin 200 000 henkeä. Normaali Suomen sodanajan armeijan henkilömäärä laskettiin 230 000 henkeen aiemman 350 000 hengen sijaan.[13]

Liikekannallepano muissa maissa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venäjän hyökättyä Ukrainaan 24. helmikuuta 2022 Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi ilmoitti maan ottaneen käyttöön yleisen liikekannallepanon, jossa maan reserviläiset kutsuttaisiin asepalvelukseen ja maanpuolustustehtäviin.[14] Liikekannallepanon aikataulu oli noin 90 päivää,[15] tosin Ukrainan asevoimien joukot taistelivat venäläisiä joukkoja vastaan ympäri maata jo 24. helmikuuta eteenpäin. Toukokuun alussa 2022 Ukrainan maavoimien esikunnan edustaja ilmoitti, että helmikuun lopussa asetettu liikekannallepano oli toukokuuhun mennessä täysimittaisesti toteutettu.[16]

Vladimir Putin julkisti Venäjällä osittaisen liikekannallepanon 20. syyskuuta 2022. Putin julkisti asian televisiopuheessaan, samalla kuin toisti Venäjän tavoitteen ”vapauttaa” Donetsin allas Ukrainan sodassa.[17]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Koskesta voimaa. Talvisota – Pelon aika. Tampereen yliopisto. Viitattu 30.3.2020
  2. ↑ Koskesta voimaa. Jatkosota – Liikekannallepano. Tampereen yliopisto. Viitattu 30.3.2020
  3. ↑ Puolustusvoimat. Kenttäohjesääntö. Yleinen osa. ISBN 978-951-25-1744-2, s. 69–71. (Koko kappaleen lähde)
  4. ↑ Puolustusvoimat. Kenttäohjesääntö. Yleinen osa. ISBN 978-951-25-1744-2, s. 44.
  5. ↑ Puolustusvoimat. Kenttäohjesääntö. Yleinen osa. ISBN 978-951-25-1744-2, s. 91–92.)
  6. ↑ Puolustusvoimat. Kenttäohjesääntö. Yleinen osa. ISBN 978-951-25-1744-2, s. 92–93.
  7. ↑ Puolustusvoimat. Kenttäohjesääntö. Yleinen osa. ISBN 978-951-25-1744-2, s. 81.
  8. ↑ Asevelvollisuuslaki (1438/2007). 9. luku. Viitattu 11.1.2008
  9. ↑ HE 37/2007 vp. Hallituksen esitys Eduskunnalle asevelvollisuuslaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi. s. 59–60. Viitattu 11.1.2008
  10. ↑ Siviilipalveluslaki (1446/2007). 64 §. Viitattu 11.1.2007
  11. ↑ Asevelvollisuuslaki 28.12.2007/1438 (2 §, 86 §, 88 §, 118 §) Finlex. 29.12.2022.
  12. ↑ Kurki-Suonio, Ossi: Kymmenet jättivät armeijan reservin – vaikuttiko Ukrainan kriisi? Helsingin Uutiset. 29.5.2014. Arkistoitu 17.1.2015.
  13. ↑ Reserviläisiä muistutetaan sodanajan roolista Helsingin Sanomat. 10.4.2015.
  14. ↑ Deutsche Welle (www.dw.com): Ukraine president orders general mobilization | DW | 24.02.2022 DW.COM. Viitattu 29.5.2022. (englanti)
  15. ↑ Ukraine declares general mobilization as Russian attacks continue www.aa.com.tr. Viitattu 29.5.2022.
  16. ↑ General mobilization may continue in Ukraine babel.ua. Viitattu 29.5.2022. (englanniksi)
  17. ↑ Putin julisti osittaisen liikekannallepanon Yle Uutiset. 12.2.2022. Viitattu 21.9.2022.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Liikekannallepano&oldid=22334052”