Lev Sedov
Lev Lvovitš Sedov (myös Ljova tai Leon; helmikuu 1906 Pietari, Venäjän keisarikunta[1] – 16. helmikuuta 1938 Pariisi, Ranska)[2] oli venäläinen kommunisti ja vallankumousjohtaja Lev Trotskin ja tämän toisen puolison Natalia Sedovan vanhempi poika. Hän toimi isänsä avustajana tämän maanpakolaisvuosina. Sedovin varhaista kuolemaa on pidetty epäilyttävänä, varsinkin kun myös hänen isänsä Trotski murhattiin kaksi vuotta myöhemmin.
Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sedov syntyi Pietarissa, mutta vietti lapsuutensa pääosin ulkomailla, sillä hänen vanhempansa elivät ennen vuoden 1917 helmikuun vallankumousta enimmäkseen maanpaossa. Nuoruutensa hän eli Neuvostoliitossa.[2] Hän opiskeli Moskovan teknillisessä valtionyliopistossa, mutta keskittyi 1920-luvun puolivälistä alkaen yksinomaan poliittiseen toimintaan.[3] Hän meni ensimmäisen kerran naimisiin vuonna 1925, ja hänellä oli ensimmäisen vaimonsa Anjan kanssa yksi poika. Sedov seurasi vapaaehtoisesti isäänsä ensin sisäiseen karkotukseen Kazakstanin Alma-Ataan tammikuussa 1928 ja sitten maastakarkotukseen Turkkiin helmikuussa 1929. Hän hoiti isänsä salaisia viestiyhteyksiä tämän oppositiotovereihin. Ensimmäisen vaimonsa ja poikansa Sedov jätti Neuvostoliittoon.[4]
Trotskin asuessa maanpaossa Sedovista tuli hänen sihteerinsä ja avustajansa. Hän toimi Trotskin heinäkuussa 1929 perustaman lehden Bjulleten oppozitsiin toimittajana ja kirjoitti useita isänsä näkemyksiä puolustaneita kirjoja. Sedov oli aktiivisesti mukana myös kansainvälisen trotskilaisten liikkeen kokoamiseksi luodun neljännen internationaalin perustamisessa.[3] Hän meni naimisiin ranskalaisen trotskilaisen kommunistin Raymond Molinier’n vaimon Jeannen kanssa, ja molemmat hylkäsivät samalla aiemmat puolisonsa. Sedov asui vuosina 1931–1933 Berliinissä ja vuodesta 1933 Pariisissa.[5] Vuosien 1936–1938 Moskovan näytösoikeudenkäynneissä Sedovin väitettiin yhdessä isänsä kanssa johtaneen Neuvostoliittoon kohdistettua sabotaasi- ja terrorikampanjaa. Yhdysvalloissa kokoontunut epävirallinen vastatuomioistuin Deweyn komissio totesi heidät syyttömiksi.[6] Lev Sedovin nuorempi veli Sergei Sedov oli jäänyt asumaan Neuvostoliittoon, jossa hänet vangittiin Stalinin puhdistuksissa vuonna 1935 ja teloitettiin lokakuussa 1937.[7]
Kuolema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sedov kuoli helmikuussa 1938 pariisilaisessa kunnallisessa sairaalassa umpisuolileikkausta seuranneisiin komplikaatioihin. Leikkaus oli suoritettu aiemmin venäläisten valkoisten emigranttien ylläpitämässä yksityissairaalassa, johon hän oli mennyt hoidattamaan umpisuolentulehdustaan. Kyseistä sairaalaa oli suositellut Sedovin ystävä Mark Zborowski, joka myöhemmin paljastui Neuvostoliiton turvallisuuspalvelun NKVD:n agentiksi. Tämän vuoksi Sedovin kuolemaa on epäilty NKVD:n järjestämäksi murhaksi, mihin myös Trotski itse uskoi. Zborowskin tiedetään tiedottaneen NKVD:lle Sedovin kirjautumisesta sairaalaan.[8][2] NKVD:n apulaisjohtaja Pavel Sudoplatov myönsi myöhemmin avoimesti muistelmissaan olleensa vastuussa Trotskin salamurhan järjestämisestä vuonna 1940, mutta kiisti NKVD:n olleen osallisena Sedovin kuolemaan.[8]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Christer Pursiainen: Trotski. Gummerus, Helsinki 2011.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Pursiainen 2011, s. 74.
- ↑ a b c Lev Sedov (englanniksi) Spartacus Educational. Viitattu 13.11.2016.
- ↑ a b Лев Львович Седов (venäjäksi) Hrono.ru. Viitattu 13.11.2016.
- ↑ Pursiainen 2011, s. 297, 303, 307, 373–374.
- ↑ Pursiainen 2011, s. 324.
- ↑ Pursiainen 2011, s. 373–377.
- ↑ Pursiainen 2011, s. 345.
- ↑ a b Pursiainen 2011, s. 378.
| ||||||||||||||||||||||
