Natalia Sedova

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Natalia Sedova 1910-luvun alussa.

Natalja (Natalia) Ivanovna Sedova (5. huhtikuuta 1882 Romny, Pultavan kuvernementti, Venäjän keisarikunta23. tammikuuta 1962 Corbeil-Essonnes, Pariisi, Ranska)[1] oli venäläisen vallankumouksellisen Lev Trotskin toinen puoliso. Sedova joutui puolisonsa kanssa maanpakoon. Hän oli myös itse vallankumouksellinen ja kirjoitti marxilaisuuteen liittyvistä kulttuurillisista aiheista.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Natalia Sedova oli aatelissukua. Hänen isänsä Ivan Sedov oli varakas kauppias ja naparetkeilijä. Natalia opiskeli Moskovan yliopistossa ja myöhemmin Sveitsissä Geneven yliopistossa kasvitiedettä. Hän liittyi Genevessä Georgi Plehanovin johtamaan opintopiiriin ja ryhtyi tukemaan sosialistien maanpaosta käsin toimittamaa Iskra-lehteä. Sedova siirtyi Pariisin Sorbonnen yliopistoon opiskelemaan taidehistoriaa, mutta ei ilmeisesti koskaan suorittanut tutkintoa. Vuonna 1902 Siperiasta paennut Lev Trotski asettui myös asumaan Pariisiin, jossa hän tapasi Sedovan. He elivät sen jälkeen koko ikänsä avoparina, mutta eivät koskaan menneet virallisesti naimisiin. Ei tiedetä varmuudella, mitätöitiinkö Trotskin ensimmäistä avioliittoa Aleksandra Sokolovskajan kanssa virallisesti koskaan.[2]

Vallankumousta edeltäneen ajan Trotski ja Sedova asuivat pääasiassa maanpaossa, välillä yhdessä ja välillä erossa toisistaan, tehden maanalaista vallankumoustyötä. Sedova oli Venäjällä vangittuna muutaman kuukauden vuonna 1905. Vuonna 1907 Sedova asui Trotskin toisen Siperian-karkotuksen aikana Suomessa Terijoella ja Trotskin paettua he asuivat hetken aikaa Oulunkylän Villa Havulinnassa lähellä Helsinkiä. Pariskunta asui vuosina 1907–1914 Wienissä, sen jälkeen jälleen Pariisissa ja Sveitsissä sekä vuoden 1917 alussa lyhyen aikaa New Yorkissa Yhdysvalloissa. He palasivat takaisin Venäjälle helmikuun vallankumouksen jälkeen toukokuussa 1917. Lokakuun vallankumouksen jälkeen Trotski kohosi Neuvosto-Venäjän ulkoministeriksi ja myöhemmin sotaministeriksi. Sedovasta tuli heinäkuussa 1918 Neuvosto-Venäjän museoviraston pääjohtaja, missä tehtävässä hän toimi 1920-luvun lopulle saakka.[3]

Natalia, Trotski ja heidän poikansa Lev Sedov vuonna 1928 karkotuksessa Alma-Atassa.

Trotskin hävittyä Neuvostoliiton sisäisen valtataistelun Josif Stalinille hänet erotettiin puolueesta, määrättiin tammikuussa 1928 sisäiseen karkotukseen Alma-Ataan Kazakstaniin ja lopulta helmikuussa 1929 karkotettiin kokonaan maasta Turkkiin. Sedova seurasi vapaaehtoisesti miestään karkotukseen. Maastakarkotuksen jälkeen Trotskit elivät vuosina 1929–1933 Turkissa, suuren osan tästä ajasta Prinkipon saarella lähellä Istanbulia, sillä mikään muu maa ei halunnut antaa Trotskille poliittista turvapaikkaa. Heinäkuussa 1933 Ranska myönsi Trotskille turvapaikan, mutta kielsi häntä asettumasta Pariisiin. Seuraavan kahden vuoden ajan pariskunta asui eri puolilla Ranskan maaseutua, kuten Saint-Palaisissa, Barbizonissa ja Grenoblen lähiympäristössä. Olekelulupansa peruuttamisen vuoksi Trotski järjesti heille kesäkuussa 1935 uuden turvapaikan Norjasta, jossa he asuivat taidemaalari Konrad Knudsenin kotona Hønefossissa Oslon lähettyvillä. Neuvostoliiton painostuksesta Norja asetti Trotskin elokuussa 1936 kotiarestiin ja jätti joulukuussa hänen turvapaikkaoikeutensa uusimatta. Meksikon myönnettyä uuden turvapaikan Trotskit muuttivat tammikuussa 1937 viimeiseksi kotipaikakseen jääneeseen Coyoacániin Méxicon esikaupunkialueelle.[4]

Meksikossa Stalinin agentit tekivät Trotskia vastaan useita salamurhayrityksiä. Sekä Trotski että Sedova selvisivät vahingoittumattomina heidän kotiinsa 24. toukokuuta 1940 tehdystä aseellisesta hyökkäyksestä, mutta 20. elokuuta 1940 heidän lähipiiriinsä soluttautunut agentti Ramón Mercader onnistui murhaamaan Trotskin lyömällä tätä jäähakulla päähän.[5]

Trotskin salamurhan jälkeen Sedova jäi asumaan Coyoacánin kotiinsa. Toisen maailmansodan jälkeen hän muutti Pariisiin, jossa hän kirjoitti miehensä elämänkerran loppuun yhdessä Victor Sergen kanssa. Sedova jatkoi esiintymistä Stalinin kriitikkona. Hän toimi trotskilaisten perustamassa neljännessä internationaalissa, mutta erosi siitä sen annettua Neuvostoliiton ja Jugoslavian välirikon aikana tukensa Titon Jugoslavialle. Sedova kuoli Pariisissa 23. tammikuuta 1962.[1] Hänet haudattiin miehensä viereen heidän kotitalonsa pihalle Meksikon Coyoacániin.[6]

Lapset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Trotskin ja Sedovan vanhempi poika Lev Sedov oli aktiivi bolševikki, mutta joutui vanhempiensa kanssa maanpakoon ja kuoli Pariisissa. Neuvostoliittoon jäänyt nuorempi poika Sergei Sedov ei ollut poliittisesti aktiivinen, mutta hänet vangittiin ja myöhemmin surmattiin Stalinin vainoissa.[7]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Nataia Sedova (englanniksi) Spartavus Educational. Viitattu 13.11.2016.
  2. Pursiainen 2011, s. 57–58, 194.
  3. Pursiainen 2011, s. 71–72, 74, 89–92, 98–99, 112–113, 119–120, 194.
  4. Pursiainen 2011, s. 293–294, 305–311, 337–344, 347–351, 360–363, 367–370.
  5. Pursiainen 2011, s. 406–408, 416–421.
  6. Pursiainen 2011, s. 422.
  7. Pursiainen 2011, s. 345, 378–379.