Leopold Okulicki
| Leopold Okulicki | |
|---|---|
 Leopold Okulicki valokuvassa todennäköisesti ennen vuotta 1938. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 12. marraskuuta 1898 Bratucice |
| Kuollut | 24. joulukuuta 1946 (48 vuotta) Moskova |
| Muut tiedot | |
| Lempinimet | Kobra, Kula, Niedźwiadek, Termit |
| Aiheesta muualla | |
| Kotisivu | |
Leopold Okulicki (12. marraskuuta 1898 – 24. joulukuuta 1946) oli puolalainen kenraali ja Armia Krajowan eli saksalaismiehitystä vastustaneen vastarintaliikkeen viimeinen päällikkö toisessa maailmansodassa. Hän kuoli vankeudessa Neuvostoliitossa. Okulicki tunnettiin myös lempinimillä Kobra, Kula, Niedźwiadek ja Termit.
Elämäkerta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nuoruus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Okulicki syntyi Bratucicessä lähellä Bochniaa. Hän kävi peruskoulunsa Okulicessa ja lukion Bochniassa. Vuonna 1914 hän liittyi ensimmäisen maailmansodan itärintamalla Saksaa vastaan taistelleeseen puolalaiseen legioonaan, mutta joutui jättäytymään pois jo samana vuonna terveydellisten syiden takia. Seuraavan vuoden syyskuussa hän kuitenkin oli jälleen palveluksessa ja otti osaa taisteluihin Rarańczassa ja Kostiuchnówkassa, Vuonna 1916 hän haavoittui Polska Góran taistelussa. Niin sanotun valakriisin takia vuonna 1917 Okulicki siirtyi Itävalta-Unkarin armeijaan ja kouluttautui reservin upseeriksi Košicessa vuonna 1918. Sodan loputtua hän liittyi puolalaisten joukkoihin ja oli mukana riisumasta aseista itävaltalaisia sekä Ukrainan itsenäisyyssodan puolalaisjoukoissa. Vuonna 1920 hän yleni luutnantiksi ja haavoittui lievästi Berezinajoella käydyssä taistelussa.[1]
Toisen maailmansodan alku
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 1925 Okulicki valmistui sotilaskorkeakoulusta Varsovassa. Sotaa edeltäneenä aikana hän toimi useissa eri tehtävissä ja yleni everstiluutnantiksi. Saksan hyökättyä Puolaan hän toimi Varsovassa ja johti kaupungin länsiosan puolustusta. Kaupungin kukistumisen jälkeen Okulicki oli perustamassa miehittäjien vastaista liikettä ja hän toimi vuosina 1939 ja 1940 Varsovassa ja Lvivissä. Tammikuussa 1941 hän joutui NKVD:n pidättämäksi. Saksan hyökättyä Neuvostoliittoon hänet kuitenkin armahdettiin ja myöhemmin hän toimi Neuvostoliiton seitsemännen jalkaväkidivisioonan johdossa. Sittemmin hän siirtyi Britanniaan ja sai koulutusta laskuvarjojääkäreissä tarkoituksenaan myöhemmin hypätä miehitettyyn Puolaan.[1]
Vastarintaliikkeen johdossa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Okulicki hyppäsi Puolaan 22. toukokuuta 1944 ja hänet ylennettiin samana päivänä prikaatinkenraaliksi. Hän toimi ensin Armia Krajowassa, mutta liityttyään Niepodlegŀość-järjestöön hän asettui taka-alalle. Okulickilla oli kuitenkin tärkeä osuus päätöksessä ryhtyä Varsovan kansannousuun. Kansannousun kukistuttua Okulicki yleni Armia Krajowan johtoon joulukuussa 1944. 19. tammikuuta 1945 hän antoi määräyksen Armia Krajowan hajottamisesta, mutta määräsi myös aseita piilotettavaksi mahdollista uutta sotaa varten. 27. maaliskuuta 1945 hän saapui neuvotteluihin neuvostoliittolaisten kanssa näiden kutsumana, mutta joutuikin NKVD:n pidättämäksi syynä käskyjen tottelematta jättäminen ja sabotaasin järjestäminen puna-armeijaa vastaan. Hänet vietiin Lubjankan vankilaan ja hän sai kymmenen vuoden tuomion. Okulicki kuoli vankeudessa Moskovassa.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Wojciech Roszkowski ja Jan Kofman: Biographical Dictionary of Central and Eastern Europe in the Twentieth Century, s. 727–728. M.E. Sharpe, 2008. ISBN 978-0-7656-1027-0 (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Leopold Okulicki Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||||||
