Siirry sisältöön

Lektiini

Wikipediasta
Ihmisen galektiini-1, joka on lektiini (PDB: 1W6O). Kuvassa on homodimeeri, jonka puolikkaat ovat kiinni toisissaan ei-kovalenttisesti. Kummankin puolikkaan hiilihydraattia spesifisesti sitovassa kohdassa on kiinni hiilihydraatteihin kuuluva laktoosi (suuret punavihreät molekyylit).

Lektiinit ovat periaatteessa kaikissa eliöissä esiintyviä proteiineja, joilla on lukematon määrä biologisia toimintoja[1]. Lektiinit ovat monimuotoinen joukko proteiineja, jotka takertuvat tiukasti glykoproteiineihin ja/tai niiden kanssa esiintyviin hiilihydraatteihin.[2]

Virukset ja bakteerit sekä lähes kaikki kasvit sisältävät lektiinejä.[3] Elintarvikkeista niitä esiintyy runsaasti etenkin raakoina nautittavissa kasvikunnan tuotteissa kuten monissa pähkinöissä ja siemenissä[4], myslissä, aamiaismuroissa[5] ja tomaatissa[6].

Risiini on ensimmäinen löydetty lektiini. Peter Hermann Stillmark löysi sen vuonna 1888.[7]

Esimerkkejä muista lektiineistä:

Lektiinien ominaisuuksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Osa lektiineistä on akuutisti myrkyllisiä ja jotkut jopa tappavia, kuten paternosterpavun sisältämä abriini[9]. Myös ummetuslääkkeenä käytettävä risiiniöljy sisältää tappavaa risiini-nimistä lektiiniä, joka poistetaan valmistuksen yhteydessä useimmiten kylmäpuristuksella[7].

Lektiinit sitoutuvat eräisiin mineraaleihin kuten rautaan, sinkkiin, kalsiumiin ja fosforiin sekä hiiliyhydraatteihin[3][10] ja proteiineihin, joita ne sitovat spesifisti. Lektiinin ja proteiinin välinen sidos on reversiibeli eli se saattaa hajota.

Entsyyminä toimivissa lektiineissä on kaikista entsyymeistä löytyvän aktiivisen kohdan lisäksi yksi tai useampi hiilihydraatteja spesifisesti sitova kohta.[9]

Luokittelu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lektiineitä luokitellaan niiden alkuperän perusteella esimerkiksi kasvilektiineiksi. Niitä jaotellaan myös niiden sitomien hiilihydraattien perusteella esimerkiksi fruktoosia sitoviksi lektiineiksi. Niitä luokitellaan myös proteiinirakenteen perusteella kymmeniin eri ryhmiin. Esimerkiksi R-lektiineiksi luetaan risiini, abriini ja muut näiden kanssa rakenteellisesti samankaltaiset lektiinit.[8]

Risiini on esimerkki lektiinistä, joka on lisäksi entsyymi. Lektiineitä luokitellaan myös niiden toimintojen perusteella. Soluja yhteen sitovia lektiineitä kutsutaan joskus nimellä agglutiniini. Jos ne sitovat punasoluja yhteen, niitä saatetaan kutsua nimellä hemagglutiniini ja jos ne ovat lisäksi kasviperäisiä, niitä saatetaan kutsua nimellä fytohemagglutiniini.[9]

Biologiset toiminnot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lektiineitä on periaatteessa kaikissa eliöissä. Siksi lektiineillä on lukematon määrä biologisia toimintoja, joita ei ole mahdollista luetella tyhjentävästi. Lektiinien avulla solut esimerkiksi tunnistavat toisiaan, viestivät keskenään ja kiinnittyvät toisiinsa. Eräs esimerkki tällaisista lektiineistä ovat selektiinit. Lektiinit myös ohjaavat vastavalmistettuja proteiineja oikeisiin kohtiin solun sisällä. Lektiinit lisäksi vaikuttavat proteiinien poistumiseen elimistössä riippuen proteiinien sisältämistä hiilihydraattiketjuista. Esimerkiksi ihmisillä luteinisoiva hormoni ja tyreotropiini päätyvät niissä kiinni olevien hiilihydraattien takia verenkierrosta lopulta maksasoluihin tuhottavaksi maksasolujen lektiineihin kuuluvien reseptorien kautta. Kasveissa lektiinit toimivat muun muassa hyönteisiltä ja muilta eliöiltä suojaavina karkotteina. Laboratorioissa lektiineitä käytetään glykaanien ja glykoproteiinien tunnistukseen ja erotteluun.[1]

Osa lektiineistä auttaa immuunijärjestelmää tunnistamaan elimistöön tunkeutuvia patogeenejä sekä vahingollisia, apoptoottisia tai kuolleita isäntäsoluja.[2]

Ravinnon lektiinit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Etenkin kasviperäinen ruoka voi sisältää monenlaisia lektiinejä. Osa ruoan sisältämistä lektiineistä ei sula välttämättä kunnolla ruoansulatuksen yhteydessä[11]. Elimistö voi tuottaa ruoansulatusentsyymejä, jotka hajottavat eräitä lektiinejä[12], mutta niitä ei synny riittävästi kaikilla[13].

Lektiineitä esiintyy varsinkin kasvien siemenissä ja kuoressa. Yksi ruoka-aine saattaa sisältää monia eri lektiinityyppejä[14] ja samankin ruoka-aineen lektiinipitoisuuksissa saattaa olla yli kymmenkertaisia eroja[15]. Elintarvikkeista löydetään lisäksi koko ajan uusia lektiinejä[16].

Lektiinejä löytyi vuonna 1980 julkaistussa yhdysvaltalaistutkimuksessa 29:stä tutkituista 88 kasviperäisestä ruoasta. Lektiinejä sisältäviä ruokia olivat esimerkiksi porkkana, herne, herkkusieni, mungpavun idut, granaattiomena, viinirypäleet, vadelma, kirsikka, verkkomeloni, paahdetut maapähkinät ja aamiaismurot. Monien tutkittujen ruokien lektiinipitoisuuksista löytyi erittäin suuria erä- tai lajikekohtaisia eroja. Erot olivat jopa niin suuria, että toiset erät sisälsivät huomattavan paljon lektiiniä ja toisissa sitä ei ollut lainkaan.[17]

Leikkopavuissa saattaa olla niin runsaasti lektiiniä, että ne aiheuttavat kevyesti kypsennettynä jopa fytohemaglutiinimyrkytyksen.[18] Myös vihreä soijapapu eli edamame sekä hapattamattomat soijatuotteet kuten tofu sisältävät suuria määriä lektiiniä[19]. Myös tavanomaisesti kypsennetyt punaiset linssit ja kidney-pavut sisältävät poikkeuksellisen paljon lektiinejä eli 360 HU/mg. Tämä koskee myös kikherneitä, pinto- eli viiriäispapuja (180 HU/mg) ja soijapapuja (87 HU). Kaurahiutaleiden vastaava luku on vain 17, banaanin 13, grahamhiutaleiden 7 ja valkaistujen maissihiutaleiden 1,4 HU.[20]

Myös vehnänalkiot sisältävät runsaasti lektiiniä (300 µg/g)[3]. Sama pätee kuorimattomiin manteleihin[21], hassel- ja kashew-pähkinöihin sekä auringonkukan, seesamin ja pinjansiemeniin[4]. Lektiinejä löytyy lisäksi kypsästä perunasta[22], riisistä, kurkusta[23], tomaatista, munakoisosta ja sokeriherneestä[6], härkäpavusta[18], kesäkurpitsasta[24], sienistä[16], mustaselja-[11] ja gojimarjoista[25] sekä nokkosesta[26]. Myös kurpitsa, oliivi ja avokado sisältävät niitä jonkin verran[24].

Monet kylmäpuristetut kasviöljyt sisältävät runsaasti lektiinejä, mutta öljyn raffinointi poistaa niitä erittäin tehokkaasti. Esimerkiksi sata grammaa kylmäpuristettua maissiöljyä sisältää noin 300 μg lektiiniä, mutta raffinoitu vain 2,4 μg. Soijaöljyn vastaavat luvut ovat 86 ja 4,5. Raffinoitu auringonkukkaöljy sisältää 4,4 μg lektiiniä. Raffinoidun maapähkinäöljyn lektiinipitoisuus vaihtelee välillä 2,6-5,5 μg/100 g.[27]

Perunan[28], vehnän, rukiin ja ohran lektiiniä kutsutaan agglutiiniksi[24]. Myös maapähkinät ja monet öljysiemenet[29] sekä maito sisältävät agglutiinia[30].

Ohra sisältää agglutiinin lisäksi myös horkoliinia[31]. Maissi sisältää BGAF-nimistä lektiiniä ja todennäköisesti myös merkittäviä määriä muita lektiinejä[32].

Suurin osa lektiinistä esiintyy siemenissä ja kuorikerroksessa. Kokojyvätuotteet sisältävät tämän vuoksi paljon enemmän lektiiniä kuin raffinoidut.[12][24] Esimerkiksi täysjyvävehnässä on seitsemän kertaa enemmän lektiiniä kuin valkoisessa vehnässä[5].

Inaktivointi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuumentamalla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruoka-aineiden keittäminen inaktivoi niiden sisältämiä lektiinejä. Lektiinit sijaitsevat usein ruoan pintakerroksissa, minkä vuoksi niitä liukenee paljon keitinveteen[33]. Jotkut lektiinit, kuten maapähkinän ja vehnänalkioiden sisältämät, ovat kuitenkin poikkeuksellisen kuumuudenkestäviä[34].

Joissain tutkimuksissa on havaittu, ettei kuivassa lämmössä kypsentäminen vähennä ruoan lektiinipitoisuutta[35]. Esimerkiksi paahtaminen on tehoton tapa inaktivoida lektiinejä[3]. Matalassa lämpötilassa hauduttaminen taas saattaa jopa lisätä ruoan lektiinipitoisuutta[36].

Leivän paistaminen tuhoaa vähintäänkin osan sen sisältämistä lektiineistä. Esimerkiksi vuonna 1985 julkaistussa yhdysvaltalaistutkimuksessa havaittiin, ettei valkoisesta ja täysjyvävehnäleivästä löytynyt lainkaan lektiiniä.[37]

Keittämistä suositummat perunan kypsennysmenetelmät eivät poista sen lektiinejä[22]. Sen sijaan 20 minuutin pituinen keittäminen tuhoaa perunan lektiinit. Vehnän, riisin ja ohran lektiinipitoisuus laskee mittaamattomalle tasolle15 minuutin keittämisen jälkeen. Puolet tomaatin sisältämistä lektiineistä inaktivoituu jo viiden minuutin pituisen kuumennuksen aikana. Osa lektiineistä liukenee papujen liotusveteen, jota ei pidä käyttää niiden kypsentämiseen. Nämä tulokset saatiin vuonna 2020 julkaistussa tanskalaistutkimuksessa, jossa ruoka-aineista etsittiin lektiinejä kahdella eri metodilla.[11] Papuja on keitettävä liotuksen jälkeen painekattilassa vielä tunnin verran. Kypsentäminen ilman painekattilaa ei poista myöskään linssien sisältämiä lektiinejä.[22] Papuja ei pidä kypsentää myöskään sähköisessä haudutuspadassa, koska laitteen lämpötila on liian matala[18]. Säilykepapujen on havaittu olevan turvallisia, koska niitä on kypsennetty riittävästi[35].

Maissin sisältämistä lektiineistä ainakin BGAF inaktivoituu, jos maissia keittää 15 minuuttia 80-asteisessa vedessä[32].

Vehnän agglutiini kestää niin hyvin kuumuutta, ettei edes keittäminen välttämättä inaktivoi sitä[38]. Vuonna 2004 julkaistussa italialaistutkimuksessa tutkittiin kahden raa'an pastanäytteen agglutiinipitoisuudet. Toisen pitoisuus oli 320 μg agglutiinia/100 g. Toisen näytteen pitoisuus oli alle 40 μg/100g. Pastan keittäminen kymmenen minuutin ajan laski molempien näytteiden pitoisuuden noin tasolle 30 μg/100g. Valkeiden vehnäjauhojen agglutiinipitoisuus oli 237 μg/100 g. Täysjyvävehnäjauhot sisälsivät yhdeksän kertaa enemmän agglutiinia. Kaikki täysjyväpastan agglutiinini kuitenkin tuhoutui tai liukeni keitinveteen.[39]

Muilla keinoilla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jyvien idättäminen poistaa noin 85 prosenttia lektiineistä[40], mutta joidenkin palkokasvien lektiinit päin vastoin lisääntyvät idätyksen myötä[41]. Kuoren ja siementen poistaminen poistaa suurimman osan lektiineistä[12][24]. Yön yli liottaminen liuottaa paljon lektiiniä liotusveteen[24]. Myös taikinan kohottaminen hiivalla ja ruoka-aineiden hapattaminen vähentää ruoan lektiinipitoisuutta[42].

Ravitsemusvaikutukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lektiinit sitoutuvat hiilihydraatteihin ja eräisiin mineraaleihin kuten rautaan, sinkkiin, kalsiumiin ja fosforiin, jolloin elimistö ei pääse hyödyntämään niitä[3][10]. Esimerkiksi tuoreen maissin sisältämien lektiinien on havaittu vähentävän sinkin imeytymistä 28:lla ja kuparin 36 prosentilla[43].

Papujen sisältämä fytohemaglutiini saattaa aiheuttaa myös muiden ravinteiden imeytymistä häiritsevää ohutsuolen bakteerien liikakasvua[44].

Terveysvaikutukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Haitat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Osa ruoan lektiineistä toimii kasvien kemiallisena puolustuskeinona ja saattaa aiheuttaa ihmiselle terveyshaittoja etenkin toistuvassa käytössä[45]. Tämä liittyy siihen, että osa ravinnon sisältämistä lektiineistä ei sula välttämättä kunnolla. Sulamattomat lektiinit sitoutuvat suolen seinämän nukkaan ja glykoproteiineihin, entsyymeihin, gangliosideihin, glykolipideihin, reseptoreihin, musiineihin ja kuljettajaproteiineihin.[46][11] Lektiinien on havaittu myös sitoutuvan immuunijärjestelmän solujen osiin[27].

Tutkijat ovat esittäneet, että elintarvikkeiden lektiinipitoisuudet ja lektiineihin liittyvät terveysriskit pitäisi selvittää systemaattisesti. Ruoan lektiinien määritys on kuitenkin hankalaa, koska eri lektiineille tarvitaan eri testausmenetelmiä eikä niitä ole standardoitu. Koska läheskään kaikkien lektiinien myrkyllisyyttä ei ole vielä selvitetty, tutkijat kehottavat vähentämään sairauksien puhkeamisen riskiä käsittelemällä säännöllisesti käytetyt ruoka-aineet lektiiniä tuhoavilla tavoilla kuten keittämällä ja liottamalla.[11]

Akuutti myrkyllisyys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Osa ravinnon lektiineistä on osoittautunut akuutisti myrkyllisiksi. Näitä ovat esimerkiksi kidneypavuissa esiintyvät lektiinit. Syötäessä puutteellisesti valmistettuja kidneypapuja, niiden lektiinit voivat aiheuttaa 1–3 tunnin kuluttua pahoinvointia, oksentelua ja myöhemmin ripulia. Oireet paranevat kuitenkin nopeasti eivätkä yleensä vaadi hoitoa.[35] Eläinkokeissa on havaittu, että jo yksi prosentti raakoja kidneypapuja ravinnossa on tappava annos[11]. Monien papujen sisältämä fytohemaglutiini kykenee sakkauttamaan veren punasoluja ja häiritsemään solujen aineenvaihduntaa. Fytohemaglutiini on lisäksi antiravinne, joka heikentää etenkin raudan, kalsiumin, fosforin ja sinkin imeytymistä. Puutteellisesti kypsennetyt leikkopavutkin ovat aiheuttaneet fytohemaglutiinimyrkytyksiä.[18]

Myös raakana syötävien ruokien lektiinit saattavat aiheuttaa turvotusta, ripulia, pahoinvointia ja oksentelua[10].

Allergia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perunan sisältämän lektiinin on havaittu kykenevän aktivoimaan immunoglobuliini E:tä. Se voi aiheuttaa tämän vuoksi atooppisten oireiden voimistumista.[28] Banaanin lektiineillä on sama vaikutus[47].

Aivoterveys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lektiinit kykenevät ylittämään vuonna 2016 julkaistun kiinalaistutkimuksen mukaan veri-aivoesteen päätyen keskiaivoihin. Tämä saattaa lisätä Parkinsonin taudin riskiä.[48]

Sydän- ja verisuonitaudit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maapähkinöiden lektiinien on osoitettu kulkeutuvan suurina määrinä verenkiertoon[3]. Maapähkinöiden ja vehnänalkioiden sisältämien lektiinien on havaittu lisäksi sitoutuvan aorttavaltimon seinämän lihassoluihin. Maapähkinöiden lektiinien on havaittu myös aiheuttavan lihas- ja fibriinisäikeiden vauroita verisuonten seinämissä. Maapähkinäöljyn onkin havaittu lisäävän valtimotaudin riskiä suuruudella, joka riippuu sen lektiinipitoisuudesta.[27]

Suolistoterveys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sulamattomien lektiinien tiedetään aiheuttavan suuria vaurioita suolinukalle[11]. Tämä liittyy siihen, että lektiinit saattavat estää voimakkaasti solukalvon korjautumista, mikä häiritsee suolinukan uusiutumista.[49]

Tutkimuksissa on havaittu, että lektiinit sitoutuvat imusolujen hiilihydraattireseptoreihin aiheuttaen tulehdusreaktion[50]. Eläinkokeissa on havaittu, että lektiinit voivat aiheuttaa esimerkiksi vuotavan suolen oireyhtymää[51].

Jos ruoansulatuselimistö ei tuota riittävästi lektiinejä deaktivoivia entsyymeitä, lektiinipitoisen ruoan runsas nauttiminen saattaa johtaa suoliston limakalvon vaurioitumiseen, mikä voi johtaa autoimmuunisairauden puhkeamiseen[13]. Eläinkokeissa on havaittu, että kasviperäisen ravinnon lektiinit kykenevät aiheuttamaan ainakin Chronin tautia, haavaista paksusuolen tulehdusta ja keliakiaa[52].

Nivelreuma

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2000 julkaistun tieteellisten tutkimusten yhteenvedon tekijät esittivät, että lektiineille geneettisesti alttiiden nivelreumapotilaiden kannattaisi välttää etenkin sellaisia ruoan lektiinejä, jotka vaikuttavat puolustusjärjestelmään kuuluvien enteroosyyttien ja imusolujen rakenteeseen ja toimintaan. Perusteluna oli, että lektiinien, enterosyytien ja imusolujen välinen vuorovaikutus saattaa helpottaa ravinto- ja suolistoperäisten patogeenien siirtymistä muihin kudoksiin, mikä saattaa aiheuttaa nivelreuman oireita niin sanotun molekyylaarisen yhdennäköisyyden vuoksi. Elimistön ulkopuolelta saapuneet elimistön omia peptidejä muistuttavat peptidit saavat siinä aikaan T-imusolujen ristireagointia sekä ulkopuolisten että sisäsyntyisten peptidien kanssa johtaen immunologisen toleranssin pettämiseen.[53]

Muut haitat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eläinkokeissa on havaittu, että kasviperäisen ravinnon lektiinit kykenevät aiheuttamaan hepatiittia ja diabetesta[52].

Runsas lektiininsaanti saattaa aiheuttaa lisäksi ylipainoa, koska lektiini sitoutuu insuliinireseptoreihin. Lektiinit on yhdistetty tutkimuksissa myös ihon vanhenemiseen ja närästykseen.[54]

Hyödyt

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Syövän hoito ja ehkäisy

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sienissä esiintyvien lektiinien on havaittu hidastavan virusten lisääntymistä ja kasvainten kasvua sekä kiihdyttävän immuunijärjestelmän toimintaa[16]. Soluviljelmillä tehdyissä kokeissa on havaittu, että myös brasilialaisessa keittiössä käytetyn canavalia ensiformis -pavun sisältämä konkanavaliini A -nimisellä lektiinillä on kyky tuhota syöpäsoluja[55]. Mistelistä eristetty agglutiini on ensimmäinen lektiini, jonka mahdollinen käyttö syöpälääkkeenä on edennyt alustavien kliinisten kokeiden tasolle.[56]

Sokeriaineenvaihdunnan tasoittaminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lektiinit hidastavat ruoansulatusta, minkä vuoksi verensokeri heilahtelee vähemmän[22].

Nimen alkuperä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nimen lektiini keksivät W. C. Boyd ja E. Shapleigh vuonna 1954. Sana tulee latinan verbistä legere, "valita", joka viittaa tuolloin tutkittujen lektiinien kykyyn sitoutua valikoivasti vain tietyn veriryhmän punasoluihin. Lektiineistä jotkin toimivat samoin kuin vasta-aineet keskenään epäsopivien veriryhmien välisissä hyljintareaktioissa. Termillä "lektiini" pyrittiin tekemään ero sisäsyntyisten vasta-aineiden välille ja muunlaisten ulkosyntyisten proteiinien eli lektiinien välille.[57][58]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e DL Nelson et al: Lehninger principles of biochemistry, s. 258–259. (5. painos) W.H. Freeman, 2008. ISBN 9780716771081
  2. ↑ a b Christopher P. Mason, Alexander W. Tarr: Human lectins and their roles in viral infections. Molecules (Basel, Switzerland), 29.1.2015, 20. vsk, nro 2, s. 2229–2271. PubMed:25642836 doi:10.3390/molecules20022229 ISSN 1420-3049 Artikkelin verkkoversio.
  3. ↑ a b c d e f WebMD Editorial Contributors: Worst Foods High in Lectins WebMD. Viitattu 27.4.2024. (englanniksi)
  4. ↑ a b Dr. Michael Lange says Nuts and Seeds are not all created equal - Dr. Michael Lange drmichaellange.com. 19.2.2020. Viitattu 2.5.2024. (englanniksi)
  5. ↑ a b https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC3705319/#B43-nutrients-05-00771
  6. ↑ a b Why Lectin Foods Are Necessary For Your Thyroid Health | Paloma Health www.palomahealth.com. 6.11.2023. Viitattu 27.4.2024. (englanniksi)
  7. ↑ a b Ricin (from Ricinus communis) as undesirable substances in animal feed - Scientific Opinion of the Panel on Contaminants in the Food Chain. EFSA Journal, 2008, 6. vsk, nro 9, s. 726. doi:10.2903/j.efsa.2008.726 ISSN 1831-4732 Artikkelin verkkoversio. Viitattu 30.3.2020. Arkistoitu 6.4.2020.
  8. ↑ a b c d Z Fujimoto, H Tateno, J Hirabayashi: Lectin structures: classification based on the 3-D structures. Methods in Molecular Biology, 2014, 1200. vsk, s. 579–606. PubMed:25117265 doi:10.1007/978-1-4939-1292-6_46 ISSN 1940-6029 Artikkelin verkkoversio.
  9. ↑ a b c E Van Damme et al: Plant lectins: a composite of several distinct families of structurally and evolutionary related proteins with diverse biological roles. Critical Reviews in Plant Sciences, 1998, 17. vsk, nro 6, s. 575–692. doi:10.1080/07352689891304276 ISSN 0735-2689 Artikkelin verkkoversio.
  10. ↑ a b c Why Lectin Foods Are Necessary For Your Thyroid Health | Paloma Health www.palomahealth.com. 6.11.2023. Viitattu 27.4.2024. (englanniksi)
  11. ↑ a b c d e f g Lectin Activity in Commonly Consumed Plant-Based Foods: Calling for Method Harmonization and Risk Assessment. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC8618113/
  12. ↑ a b c 677 Huntington Avenue, Boston, Ma 02115: Lectins The Nutrition Source. 24.1.2019. Viitattu 3.5.2024. (englanniksi)
  13. ↑ a b Aristo Vojdani: Lectins, agglutinins, and their roles in autoimmune reactivities. Alternative Therapies in Health and Medicine, 2015, 21 Suppl 1. vsk, s. 46–51. PubMed:25599185 ISSN 1078-6791 Artikkelin verkkoversio.
  14. ↑ Siarhei A. Dabravolski, Yury K. Kavalionak: Effect of corn lectins on the intestinal transport of trace elements. Journal of Consumer Protection and Food Safety, 1.6.2020, 15. vsk, nro 2, s. 163–170. doi:10.1007/s00003-019-01261-1 ISSN 1661-5867 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  15. ↑ Haseena Gulzar, Muhammad Asif Nawaz, Asad Jan, Farhat Ali Khan, Sumaira Naz, Muhammad Zahoor, Dil Naz, Riaz Ullah, Essam A. Ali, Hidayat Hussain: Semi-Quantification of Lectins in Rice (Oryza sativa L.) Genotypes via Hemagglutination. Agronomy, 2021-10, 11. vsk, nro 10, s. 1899. doi:10.3390/agronomy11101899 ISSN 2073-4395 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  16. ↑ a b c Ram Sarup Singh, Ranjeeta Bhari, Hemant Preet Kaur: Mushroom lectins: Current status and future perspectives. Critical Reviews in Biotechnology, 2010-06, 30. vsk, nro 2, s. 99–126. doi:10.3109/07388550903365048 ISSN 0738-8551 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  17. ↑ M. S. Nachbar, J. D. Oppenheim: Lectins in the United States diet: a survey of lectins in commonly consumed foods and a review of the literature. KS. ETENKIN TAULUKKO 1. The American Journal of Clinical Nutrition, 1980-11, 33. vsk, nro 11, s. 2338–2345. PubMed:7001881 doi:10.1093/ajcn/33.11.2338 ISSN 0002-9165 Artikkelin verkkoversio.
  18. ↑ a b c d Phytohaemagglutinin Poisoning www.cfs.gov.hk. Viitattu 21.5.2024. (englanniksi)
  19. ↑ Admin: Lectins: What Foods Contain them? The Woodlands Instiute for Health and Wellness. 31.5.2018. Viitattu 8.12.2024. (englanniksi)
  20. ↑ Ramona L. Rea, Lilian U. Thompson, David J. A. Jenkins: Lectins in foods and their relation to starch digestibility. Nutrition Research, 1.9.1985, 5. vsk, nro 9, s. 919–929. doi:10.1016/S0271-5317(85)80105-6 ISSN 0271-5317 Artikkelin verkkoversio.
  21. ↑ Reducing Dietary Lectins: Do Almonds Have Lectins? https://gundrymd.com/almonds-lectins/
  22. ↑ a b c d LECTINS IN FOODS AND THEIR RELATION TO STARCH DIGESTIBILITY. Ramona L. Rea, M.Sc., Lilian U. Thompson, Ph.D. and David J.A. Jenkins, D.M. https://www.sciencedirect.com/science/article/abs/pii/S0271531785801056
  23. ↑ A Low-Lectin Lifestyle: Are Cucumbers High In Lectins? https://gundrymd.com/cucumbers-lectins/
  24. ↑ a b c d e f Admin: Lectins: What Foods Contain them? | The Woodlands Instiute for Health and Wellness woodlandswellnessmd.com. 31.5.2018. Viitattu 3.5.2024. (englanniksi)
  25. ↑ Remy Tennant: 15 Lectin-Free Superfoods Dr. Gundry Recommends + Hidden Dangers Human Food Bar: Exclusive Deals for your Lectin Free Lifesyle. 20.3.2024. Viitattu 5.7.2024. (englanniksi)
  26. ↑ A. Galelli, P. Truffa-Bachi: Urtica dioica agglutinin. A superantigenic lectin from stinging nettle rhizome. Journal of Immunology (Baltimore, Md.: 1950), 15.8.1993, 151. vsk, nro 4, s. 1821–1831. PubMed:8345184 ISSN 0022-1767 Artikkelin verkkoversio.
  27. ↑ a b c David M. Klurfeld, David Kritchevsky: Isolation and quantitation of lectins from vegetable oils. Lipids, 1.9.1987, 22. vsk, nro 9, s. 667–668. doi:10.1007/BF02533947 ISSN 1558-9307 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  28. ↑ a b S. N. Pramod, Y. P. Venkatesh, P. A. Mahesh: Potato lectin activates basophils and mast cells of atopic subjects by its interaction with core chitobiose of cell-bound non-specific immunoglobulin E. Clinical and Experimental Immunology, 2007-06, 148. vsk, nro 3, s. 391–401. PubMed:17362264 doi:10.1111/j.1365-2249.2007.03368.x ISSN 0009-9104 Artikkelin verkkoversio.
  29. ↑ A. Pusztai, G. Grant: Assessment of lectin inactivation by heat and digestion. Methods in Molecular Medicine, 1998, 9. vsk, s. 505–514. PubMed:21374488 doi:10.1385/0-89603-396-1:505 ISSN 1543-1894 Artikkelin verkkoversio.
  30. ↑ https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/112466/Jaaskelainen_Jaana.pdf;jsessionid=77C5B8FA31F597464E6FF74A87DEB5D3?sequence=1
  31. ↑ https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC7443486/
  32. ↑ a b Siarhei A. Dabravolski, Yury K. Kavalionak: Effect of corn lectins on the intestinal transport of trace elements. Journal of Consumer Protection and Food Safety, 1.6.2020, 15. vsk, nro 2, s. 163–170. doi:10.1007/s00003-019-01261-1 ISSN 1661-5867 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  33. ↑ Why Lectin Foods Are Necessary For Your Thyroid Health | Paloma Health www.palomahealth.com. 6.11.2023. Viitattu 27.4.2024. (englanniksi)
  34. ↑ Assessment of Lectin Inactivation by Heat and Digestion. https://www.researchgate.net/publication/50272913_Assessment_of_Lectin_Inactivation_by_Heat_and_Digestion
  35. ↑ a b c JC Rodhouse et al: Red kidney bean poisoning in the UK: an analysis of 50 suspected incidents between 1976 and 1989. Epidemiology and Infection, 1990, 105. vsk, nro 3, s. 485–491. PubMed:2249712 ISSN 0950-2688 Artikkelin verkkoversio.
  36. ↑ Lilian U. Thompson, Ramona L. Rea, David J. A. Jenkins: Effect of Heat Processing on Hemagglutinin Activity in Red Kidney Beans. Journal of Food Science, 1983-01, 48. vsk, nro 1, s. 235–236. doi:10.1111/j.1365-2621.1983.tb14831.x ISSN 0022-1147 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  37. ↑ LECTINS IN FOODS AND THEIR RELATION TO STARCH DIGESTIBILITY. Ramona L. Rea, M.Sc., Lilian U. Thompson, Ph.D. and David J.A. Jenkins, D.M. https://www.sciencedirect.com/science/article/abs/pii/S0271531785801056
  38. ↑ A. Pusztai, G. Grant: Assessment of lectin inactivation by heat and digestion. Methods in Molecular Medicine, 1998, 9. vsk, s. 505–514. PubMed:21374488 doi:10.1385/0-89603-396-1:505 ISSN 1543-1894 Artikkelin verkkoversio.
  39. ↑ Andrea Matucci, Gianluca Veneri, Chiara Dalla Pellegrina, Gianni Zoccatelli, Simone Vincenzi, Roberto Chignola, Angelo D.B. Peruffo, Corrado Rizzi: Temperature-dependent decay of wheat germ agglutinin activity and its implications for food processing and analysis. Food Control, 2004-07, 15. vsk, nro 5, s. 391–395. doi:10.1016/S0956-7135(03)00104-X Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  40. ↑ Are Sprouted Grains and Legumes Healthy? Healthline. 7.8.2018. Viitattu 3.5.2024. (englanniksi)
  41. ↑ Mag Stephan Lederer MSc: 400+ Foods High in Lectins and Lectin-Free Diet [PDF List] mentalfoodchain.com. 22.9.2020. Viitattu 7.5.2024. (englanniksi)
  42. ↑ Admin: Lectins: What Foods Contain them? | The Woodlands Instiute for Health and Wellness woodlandswellnessmd.com. 31.5.2018. Viitattu 3.5.2024. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
  43. ↑ Siarhei A. Dabravolski, Yury K. Kavalionak: Effect of corn lectins on the intestinal transport of trace elements. Journal of Consumer Protection and Food Safety, 1.6.2020, 15. vsk, nro 2, s. 163–170. doi:10.1007/s00003-019-01261-1 ISSN 1661-5867 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  44. ↑ J. G. Banwell, D. H. Boldt, J. Meyers, F. L. Weber: Phytohemagglutinin derived from red kidney bean (Phaseolus vulgaris): a cause for intestinal malabsorption associated with bacterial overgrowth in the rat. Gastroenterology, 1983-03, 84. vsk, nro 3, s. 506–515. PubMed:6822324 ISSN 0016-5085 Artikkelin verkkoversio.
  45. ↑ https://www.sciencedirect.com/science/article/abs/pii/0924224496100157
  46. ↑ Riitta Tainio: Luonnonmukaisen tuotannon tutkimusseminaari 18. 19.3.1998. MTT:n julkaisuja 46. https://jukuri.luke.fi/bitstream/handle/10024/439478/asarja46.pdf?sequence=1&isAllowed=y
  47. ↑ N. Krithika, S. N. Pramod, P. A. Mahesh, Y. P. Venkatesh: Banana lectin (BanLec) induces non-specific activation of basophils and mast cells in atopic subjects. European Annals of Allergy and Clinical Immunology, 2018-11, 50. vsk, nro 6, s. 243–253. PubMed:30039691 doi:10.23822/EurAnnACI.1764-1489.64 ISSN 1764-1489 Artikkelin verkkoversio.
  48. ↑ Jolene Zheng, Mingming Wang, Wenqian Wei, Jeffrey N. Keller, Binita Adhikari, Jason F. King, Michael L. King, Nan Peng, Roger A. Laine: Dietary Plant Lectins Appear to Be Transported from the Gut to Gain Access to and Alter Dopaminergic Neurons of Caenorhabditis elegans, a Potential Etiology of Parkinson's Disease. Frontiers in Nutrition, 2016, 3. vsk, s. 7. PubMed:27014695 doi:10.3389/fnut.2016.00007 ISSN 2296-861X Artikkelin verkkoversio.
  49. ↑ Katsuya Miyake, Toru Tanaka, Paul L. McNeil: Lectin-based food poisoning: a new mechanism of protein toxicity. PloS One, 1.8.2007, 2. vsk, nro 8, s. e687. PubMed:17668065 doi:10.1371/journal.pone.0000687 ISSN 1932-6203 Artikkelin verkkoversio.
  50. ↑ Best Grains for Arthritis | Arthritis Foundation www.arthritis.org. Viitattu 3.5.2024. (englanniksi)
  51. ↑ Everything You Need to Know About Dietary Lectins Healthline. 31.7.2019. Viitattu 1.5.2024. (englanniksi)
  52. ↑ a b Dongxu Wang, Man Zhang, Taotao Wang, Tiantian Liu, Yuanxin Guo, Daniel Granato: Green tea polyphenols mitigate the plant lectins-induced liver inflammation and immunological reaction in C57BL/6 mice via NLRP3 and Nrf2 signaling pathways. Food and Chemical Toxicology: An International Journal Published for the British Industrial Biological Research Association, 2020-10, 144. vsk, s. 111576. PubMed:32750449 doi:10.1016/j.fct.2020.111576 ISSN 1873-6351 Artikkelin verkkoversio.
  53. ↑ Loren Cordain, L. Toohey, M. J. Smith, M. S. Hickey: Modulation of immune function by dietary lectins in rheumatoid arthritis. British Journal of Nutrition, 2000-03, 83. vsk, nro 3, s. 207–217. doi:10.1017/S0007114500000271 ISSN 1475-2662 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  54. ↑ Why lectins might be a bigger weight-loss enemy than carbs The Independent. 24.4.2018. Viitattu 3.5.2024. (englanniksi)
  55. ↑ Bo Liu, Chun-yang Li, He-jiao Bian, Ming-wei Min, Long-fei Chen, Jin-ku Bao: Antiproliferative activity and apoptosis-inducing mechanism of Concanavalin A on human melanoma A375 cells. Archives of Biochemistry and Biophysics, 2009-02, 482. vsk, nro 1-2, s. 1–6. PubMed:19111670 doi:10.1016/j.abb.2008.12.003 ISSN 1096-0384 Artikkelin verkkoversio.
  56. ↑ Emadeldin Hassan E. Konozy, Makarim El-Fadil M. Osman: Plant lectin: A promising future anti-tumor drug. Biochimie, 2022-11, 202. vsk, s. 136–145. PubMed:35952948 doi:10.1016/j.biochi.2022.08.002 ISSN 1638-6183 Artikkelin verkkoversio.
  57. ↑ WC Boyd, E Shapleigh: Specific precipitating activity of plant agglutinins (lectins). Science, 1954, 119. vsk, nro 3091, s. 419. PubMed:17842730 doi:10.1126/science.119.3091.419 ISSN 0036-8075 Artikkelin verkkoversio.
  58. ↑ N Sharon, H Lis: History of lectins: from hemagglutinins to biological recognition molecules. Glycobiology, 2004, 14. vsk, nro 11, s. 53R–62R. PubMed:15229195 doi:10.1093/glycob/cwh122 ISSN 0959-6658 Artikkelin verkkoversio.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Lektiini&oldid=23405300”