Lehtolitukka

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Lehtolitukka
Cardamine impatiens eF.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset, Eucarya
Kunta: Kasvit, Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Brassicales
Heimo: Ristikukkaiskasvit Brassicaceae
Suku: Litukat Cardamine
Laji: impatiens
Kaksiosainen nimi
Cardamine impatiens
L.
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Lehtolitukka Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Lehtolitukka Commonsissa

Lehtolitukka (Cardamine impatiens) on Euroopassa ja Aasiassa laajalle levinnyt valkokukkainen ristikukkaiskasvi. Lehtolitukka on Suomessa uhanalainen ja rauhoitettu laji.[1]

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lehtolitukka on yksi- tai kaksivuotinen kasvi ja kasvaa 20–60 cm korkeaksi. Sen varsi on kalju ja särmikäs. Maata vasten olevan tyviruusukkeen lehdet kuihtuvat nopeasti. Lehtolitukan parilehdykkäiset varsilehdet ovat korvakkeelliset ja lehdykät kapeita ja hampaisia tai liuskaisia. Varsilehtiä on 4–20. Kasvi kukkii Suomessa kesä-heinäkuussa pienin valkoisin kukin ja on itsepölytteinen. Terälehdet ovat 2–4 mm pitkiä, 0,6-1,2 mm leveitä, soikeat, hieman verholehtiä pitempiä, valkoisia. Heteitä on 6. Kukkien kuihduttua kasvavat pötkömäiset hedelmät eli lidut.[2]Lidut ovat 20–30 mm pitkiä, litteitä, tasapaksuja, melkein peränsä suuntaisia. Lituperät ovat n. ¼ lidusta, yläviistoja. Kypsät lidut avautuvat räjähdysmäisesti kosketuksesta. Siemenet ruskeita, pitkänomaisia, 1,1-1,5 x 0,8-1 mm.[3][4]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lehtolitukkaa kasvaa Pohjois-Espanjasta ja Britteinsaarilta Keski-Euroopan kautta Keski-Venäjälle. Lajia tavataan laajasti myös Aasiassa Japaniin saakka sekä Siperiassa. Pohjois-Amerikassa se on harvinainen tulokaslaji. Pohjoismaissa lehtolitukka kasvaa levinneisyysalueensa pohjoisrajoilla. Suomessa lehtolitukkaa on tavattu vain Varsinais-Suomesta Houtskarista ja Karjalohjalta. Laji löydettiin Suomesta vasta vuonna 1987.[5][6][7][3]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lehtolitukka kasvaa rehevissä, tuoreissa metsissä, lehdoissa ja rantapensaikoissa jotka ovat pienilmastoltaan kosteana säilyviä paikkoja.[8] Suomen esiintymät sijaitsevat kaikki saarissa tai luodoilla.[5][6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Pykälä, Juha: Lehtolitukka. Teoksessa Uhanalaiset kasvimme. Toim. Terhi Ryttäri ja Taina Kettunen. Suomen ympäristökeskus, Helsinki 1997, s. 92.
  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Rauhoitetut lajit - ymparisto.fi Luonnonsuojeluasetuksen liitteet 2 ja 3 (pdf) s.6 Viitattu 20.10.2017.
  2. Retkeilykasvio 1998, s. 175.
  3. a b Flora of China: (Cardamine impatiens)] Viitattu 19.10.2017 (englanniksi).
  4. Laji.fi: Lehtolitukka (Cardamine impatiens) Viitattu 19.10.2017.
  5. a b Pykälä , Juha: Lehtolitukka. Teoksessa Uhanalaiset kasvimme. Toim. Terhi Ryttäri ja Taina Kettunen, s. 92.
  6. a b Putkilokasvien uhanalaisuuden arviointi - lajikohtaiset perustelut (pdf) s.53 Viitattu 20.10.2017.
  7. Arne Anderberg: Den virtuella floran: Cardamine impatiens Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 31.1.2008. (ruotsiksi)
  8. Lehtolitukka (Cardamine impatiens) Viitattu 19.10.2017.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]