Lehtokattara

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Lehtokattara
Dactylis glomerata - Botanical Garden, University of Frankfurt - DSC02420.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Yksisirkkaiset Liliopsida
Lahko: Poales
Heimo: Heinäkasvit Poaceae
Suku: Kattarat Bromus
Laji: benekenii
Kaksiosainen nimi

Bromus benekenii
(Lange) Trimen

Synonyymit
  • Bromopsis benekenii
Katso myös

 Commons-logo.svg Lehtokattara Commonsissa

Lehtokattara (Bromus benekenii, syn. Bromopsis benekenii ja Bromopsis ramosa ssp. benekenii) on Euroopassa tavattava heinäkasvi. Suomessa se erittäin harvinainen, rauhoitettu ja erityisesti suojeltu.[1]

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Monivuotinen, löyhästi mätästävä lehtokattara kasvaa 60 senttimetristä jopa kahden metrin korkuiseksi. Sen lehdet ovat 8–15 mm leveitä ja karvaisia. Lehtikannan korvakkeet ovat selviä. Lehtokattaran röyhy on noin 20 cm pitkä, vihneellinen, pysty tai toispuolisesti nuokkuva. Tähkylät ovat kapeita ja 15–30 mm pitkiä, vihne on suora ja 5–8 mm pitkä. Lehtokattara kukkii Suomessa heinäkuussa.[2] Laji muistuttaa jossain määrin muita leveälehtisiä heiniä kuten varjolehtolustetta (Brachypodium sylvaticum), lehtonataa (Festuca gigantea) ja tesmaa (Milium effusum).[3]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lehtokattaran päälevinnäisyysalue ulottuu Ranskasta ja Pohjois-Italiasta Keski-Venäjälle ja pohjoisessa Isoon-Britanniaan, Skandinavian eteläosiin ja Baltiaan. Lajia tavataan myös satunnaisesti Keski-Aasiasta.[4] Suomesta lehtokattaraa on tavattu vain Ahvenanmaalta sekä Pohjois-Karjalan Liperistä. Liperin vuonna 1959 löytynyttä esiintymää pidetään jääkauden lämpökauden jälkeisenä reliktinä.[3]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päälevinnäisyysalueellaan lehtokattara on varjoisten pyökkimetsien kasvi. Ahvenanmaalla sitä puolestaan tavataan lehdoissa, tammimetsissä ja lehdesniityillä. Liperissä lehtokattara kasvaa lähteikössä.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hakalisto, Sirkka: Lehtokattara. Teoksessa Uhanalaiset kasvimme. Toim. Terhi Ryttäri ja Taina Kettunen. Suomen ympäristökeskus, Helsinki 1997, s. 87.
  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Ympäristöministeriö: Luonnonsuojeluasetuksessa rauhoitetut lajit Viitattu 24.1.2010.
  2. Retkeilykasvio 1998, s. 596.
  3. a b c Hakalisto 1997, s. 87.
  4. Den virtuella floran: Strävlosta (ruots.) Viitattu 24.1.2010.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]