Leander Norrback

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Leander Norrback

Leander Norrback (27. helmikuuta 1904 Myrkky, Lapväärtti, Suomen suuriruhtinaskunta15. tammikuuta 1968 Seinäjoki, Suomi) oli suomalainen harmonikansoittaja.[1][2]

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Leander Norrbackin isä, Viktor Norrback, oli kestikievarin pitäjä ja pelimanni, joka kuoli pojan ollessa vain kuusivuotias. Isä oli kuitenkin ehtinyt jo opettaa viulunsoiton ensiotteet pojalleen, joka jo seitsenvuotiaana herätti paikallista huomiota taidoillaan. Jo yhdeksänvuotiaasta asti hän soitti kotikylässään tansseja ja pian kysyntä laajeni muuallekin häihin ja tanssipaikoille. Norrbackin perhe asui kahden hehtaarin maatilalla, jota hän päivätyönään viljeli. Perheeseen kuului vaimo Tilda Elina, sekä kaksi tytärtä ja kaksi poikaa, joista kaikki harrastivat musiikkia, heistä tunnetuimpana Paul Norrback.[1]

Harmonikansoittaja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuotinlukutaidon opittuaan 1916 Norrback alkoi soittaa harmonikkaa, soitinta, joka tuohon aikaan herätti lukuisia ennakkoluuloja. Norrback osallistui useisiin kansallisiin ja eurooppalaisiin musiikkikilpailuihin ja kävi kiertueilla kotimaassa, Ruotsissa ja Saksassa. Hän voitti ensimmäisen palkinnon Pietarsaaressa pidetyissä kilpailuissa vuonna 1923.[1] Vuonna 1929 Norrback kutsuttiin yhdessä Jussi Homanin, August Kaipiaisen ja Gösta Östmanin kanssa koko maan kattavalle kiertueelle kaupunkeihin ja markkinapaikoille. Tuolla kiertueella oli suuri merkitys konserttiharmonikkamusiikin myöhemmälle hyväksynnälle.[3] Vuodesta 1929 hänet kutsuttiin myös säännöllisesti vuosittain Yleisradioon soittamaan kaksi-kolme teosta ja vuonna 1930 kutsu kävi Berliiniin levyttämään useita gramofonille tarkoitettuja savikiekkolevyjä Columbia-yhtiölle, jotka tekivät hänestä tunnetun myös Suomen rajojen ulkopuolella.[1]

Tukholman euroopanmestaruuskilpailuissa hän sai viidennen sijan 1937 ja Helsingin suomenmestaruuskilpailuissa kolmannen sijan 1940-luvulla. Hänet kutsuttiin Lontoon maailmanmestaruuskilpailujen tuomaristoon 1946, mutta hän ei voinut matkustaa tapahtumaan.[1]

Norrback piti myös omaa yksityistä harmonikkakouluaan, jossa hänen opissaan kävi noin 500 pelimannia eri puolilta Suomea. Monet heistä tulivat tunnetuiksi sekä kotimaassa että ulkomailla. Hän teki myös soitinkauppaa.[1]

Professori Heikki Klemetti tunnusti Norrbackin taidot ja antoi siten eräänä ensimmäisistä korkeakulttuurin edustajista harmonikkamusiikille arvoa viulu- ja pianomusiikin rinnalla. Norrback oli myös Suomen Harmonikkaliiton perustajajäseniä ja kunniajäsen vuodesta 1964.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g Harri Blomberg: Tre generationer spelmän i Mörtmark Viitattu 9. lokakuuta 2007. (ruotsiksi)
  2. Tero Halvorsen, Harri Hirvi & J. J. Marjanen: Viihdemusiikin vaikuttajien elinaikoja http://vys.hypermedia.fi/. 1.1.2005. Viihdemusiikin Ystävien Seura ry. Viitattu 18.6.2013.
  3. Teemu Huusari: Johan Homan - suomalaisen harmonikkamusiikin uranuurtaja. Hanuri, 1991, 19. vsk, nro 1, s. 4-5. Tampere: Suomen Harmonikkaliitto. ISSN 0780-0959.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]