Lavonin tapaus

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Israelin puolustusministeri Pinhas Lavon.

Lavonin tapaus oli epäonnistunut Israelin armeijan tiedustelupalvelun operaatio (operaatio Susannah) Egyptissä. Israelilaisten vakoojien oli tarkoitus tehdä pommi-iskuja länsimaisiin kohteisiin Egyptissä, jotta näin vesitettäisiin Egyptin mahdollisuus saada brittien hallitsema Suezin kanava haltuunsa neuvottelujen kautta. Israelin vakoojarinki Egyptissä paljastui, kaksi sen jäsentä teloitettiin ja muut saivat vankilatuomioita. Israelissa osallisuus operaatioon kiistettiin virallisesti, mutta sisäpoliittisesti nousi esiin kysymys, oliko puolustusministeri Pinhas Lavon antanut luvan operaatiolle. Lavonin oli lopulta erottava, vaikka selvää vastausta ei saatukaan. Tapaus vaikutti Israelin politiikkaan vielä vuosia tapahtumien jälkeen.

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Egypti oli kärsinyt nöyryyttävän tappion Israelille maiden välisessä sodassa vuonna 1948. Sota oli paitsi tulehduttanut Egyptin ja Israelin välit, myös aiheuttanut sisäistä tyytymättömyyttä Egyptissä. Niinpä vuonna 1952 sotilasvallankaappaus syöksi maan kuningas Faruqin vallasta ja maata ryhtyi johtamaan vallankumouskomitea. Israel ja Egypti kävivät aluksi salaisia neuvotteluja suhteidensa parantamiseksi, mutta vuoteen 1954 mennessä neuvottelut olivat osoittautuneet tuloksettomiksi ja maiden välit kiristyivät uudelleen. Välejä hiersivät palestiinalaisten Israeliin tekemät soluttautumisiskut ja Israelin tekemät kostoiskut arabimaihin. Egyptissä taas oli tarve vastata Israelin iskuihin, ja väkivallasta syntyi kierre.[1]

Samaan aikaan kun Egyptin välit Israeliin olivat kiristyneet, maa kävi neuvotteluja brittien kanssa Suezin kanavan luovuttamisesta Egyptille. Israelissa brittejä Suezilla pidettiin eräänlaisena puskurina Egyptiä vastaan.[1]

Operaatio Susannah[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Israelin tiedustelupalvelu oli muodostanut Egyptiin vakoojarinkejä maan juutalaisen vähemmistön keskuuteen. Heinäkuussa 1954 toteutettiin suunnitelma, jonka mukaan paikalliset tiedustelupalvelulle työskennelleet Egyptin juutalaiset tekisivät[2] pommi-iskuja brittiläisiä ja yhdysvaltalaisia[1] kohteita vastaan Kairossa ja Aleksandriassa. Tarkoituksena oli sotkea brittien ja Egyptin käymät neuvottelut Suezin kanavan asemasta.[2] Egypti haluttiin lavastaa sisäisesti levottomaksi ja kykenemättömäksi hallitsemaan Suezin kanavan tapaista maailman mittakaavassa tärkeää strategista kohdetta. Suunnitelmaa kutsuttiin nimellä operaatio Susannah. Sen toteuttaminen aloitettiin Israelin radion lähetettyä kappaleen Oh! Susannah. 2. heinäkuuta 1954 räjäytettiin postiasemia ja muutamia päiviä myöhemmin räjähti pommeja amerikkalaisilla kirjastoilla Kairossa ja Aleksandriassa.[3] Materiaalivahingot iskuissa jäivät suhteellisen vähäiseksi.[1]

Iskuilla ei lopulta ollut toivottua tulosta, sillä egyptiläiset pääsivät nopeasti tekijöiden jäljille. Vakoojarinkiin kuulunut Philip Nathanson jäi kiinni iskun kohteena olleen elokuvateatterin ulkopuolella, kun iskuun tarkoitettu pommi räjähti hänen taskussaan. Myös muut vakoojaringin jäsenet pidätettiin nopeasti.[3] Tammikuussa 1955 kaksi tapauksista tuomittua teloitettiin Kairossa. Useat muut saivat eri pituisia vankilatuomioita. Viimeiset asian tiimoilta vangitut vapautettiin vasta vuonna 1968.[2] Kaksi oli tappanut itsensä kuulustelujen aikana.[3]

Seuraukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Israel kiisti virallisesti osallisuutensa tapahtumiin. Maan sisäpolitiikassa nousi kuitenkin kysymys siitä, oliko vuonna 1954 puolustusministeriksi noussut Pinhas Lavon hyväksynyt operaation. Lavon itse kiisti antaneensa lupaa operaation toteuttamiselle ja syytti sen sijaan tapahtumista armeijan komentajaa Moshe Dayania.[1] Dayan sanoi käskyn tulleen Lavonilta.[2] Kiistoja herätti myös se, että Lavon ja Dayan eivät kumpikaan kertoneet yli kahteen kuukauteen vakoilijoiden kiinnijäännistä tai vakoojaringin toiminnasta yleensä tuolloiselle pääministeri Moshe Sharettille.[1] Kysymykseen siitä, kuka lopulta oli antanut operaatiolle luvan, ei ole koskaan saatu täysin selvää vastausta. Koko tapaus vaikutti kuitenkin voimakkaasti Israelin politiikkaan seuraavan vuosikymmenen ajan. Asiaa piti esillä etenkin ennen tapausta puolittain eläkkeelle jäänyt mutta sittemmin politiikkaan palannut David Ben-Gurion.[2]

Maassa vallinneen vahvan sensuurin takia suurin osa tavallisista israelilaisista ei tuolloin tiennyt maan todellisesta osallisuudesta vakoojaringin toimintaan, joten juutalaisten saamat tuomiot Egyptissä saivat aikaan vihaa. Lavon joutui eroamaan helmikuussa, ja Ben-Gurion nousi hänen tilalleen puolustusministeriksi ja marraskuussa samana vuonna edelleen pääministeriksi. Ben-Gurion vaati kostoiskua Egyptiin. Hänen puolustusministerikaudellaan toteutettiinkin helmi-maaliskuussa niin sanottu operaatio Musta jousi, eli isku Egyptin armeijan tukikohtaa vastaan Gazan kaistalla.[1]

Iskun seurauksena Israel tuomittiin kansainvälisen yhteisön taholta. Egyptin pääministeriksi vuonna 1954 ja presidentiksi 1956 nousseen Gamal Abdel Nasserin isku vakuutti rauhan mahdottomuudesta. Maa alkoi tukea entistä voimakkaammin fida'iyyun-iskuja Israeliin sen arabinaapurimaista, ja maat ajautuivat kohti uutta sotaa Suezin kriisin aikana.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h Hannu Juusola: Israelin historia, s. 112-115. Gaudeamus Helsinki University Press, 2014. ISBN 978-952-495-559-1. (englanniksi)
  2. a b c d e Fred Skolnik ja Michael Berenbaum: Encyclopaedia Judaica Volume 12 Kat-Lie, s. 533-534. Thomson Gale, 2007. ISBN 978-0-02-865928-2. (englanniksi)
  3. a b c Israel Military Intelligence: The Lavon Affair The Jewish Virtual Library. American-Israeli Cooperative Enterprise. Viitattu (englanniksi) 28.9.2019.