Lautapelikulttuuri Suomessa
Lautapelikulttuuri Suomessa on 2000-luvulla muodostunut niin kutsuttujen ”uusien lautapelien” ympärille. Uudet lautapelit pohjautuvat enemmän taitoon kuin tuuriin eikä niitä ole suunnattu vain lapsille. Uusien lautapelien harrastajat ovat usein nuoria aikuisia, joilla on taustaa video- tai roolipeleissä.[1]
Demografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuoden 2015 pelaajabarometrin mukaan noin 75 prosenttia suomalaisista pelaa lauta- ja seurapelejä. Aktiivisia lautapelaajia, jotka pelaavat vähintään kerran kuussa tai useammin, oli 25,9 prosenttia suomalaisista. Kerran viikossa pelasi 5,6 prosenttia. Suosituinta pelaaminen oli 20–39-vuotiaiden keskuudessa. Naiset olivat hieman miehiä aktiivisempia pelaajia.[2]
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomen markkinoiden ensimmäinen lautapeli ilmestyi 1862. Huvimatka Aavasaksaan on heitä noppaa ja etene -tyylinen peli, jossa tutustutaan Suomen nähtävyyksiin. Ajanvietteen lisäksi ajan pelit olivat opettavaisia: Sampo-peli kertoi Kalevalasta. 1800–1900-lukujen vaihteessa julkaistiin pelejä ajankohtaisista tapahtumista, kuten Punaisten ja valkoisten taistelu Suomessa 1918.[3]
1960-luvulla lautapelit siirtyivät marketteihin, mutta yhä harvempia pelejä julkaistiin. Ulkonäköön alettiin kiinnittää huomiota, kun aiemmin pelejä oli julkaistu kirjekuorissa jopa ilman pelinappuloita.[3]
Ennen 1980-lukua suomalainen lautapelikulttuuri perustui suurelta osin peleihin, jotka oli suunnattu lapsille ja heidän vanhemmilleen. Suosittuja pelejä olivat erilaiset korttipelit sekä klassikkolautapelit kuten Afrikan tähti, Kimble ja Monopoly. 1980-luvulla markkinoille alkoi tulla enemmän liikkuvia osia sisältäviä pelejä, mutta peleissä menestyminen pohjautui edelleen tuuriin. Myös rooli-, miniatyyri- ja strategiapelit saapuivat Suomeen, mutta niiden harrastajia oli vähän. Videopelaaminen alkoi kuitenkin kasvattaa suosiotaan, mikä johti pelaamisen hyväksyttävyyden ja arvostuksen kasvuun 1990-luvulla.[4]
Saksassa markkinoille alettiin tuoda lautapelejä, joiden kohderymäksi muodostuivat sekä video- että rooli- ja strategiapelaajat. Peleissä tuurin merkitys oli pieni ja voitto ratkaisiin strategisilla siirroilla. Toisaalta pelit oli suunniteltu myös lyhytkestoisiksi ja teemoiltaan aikuisempaan makuun. Suomeen uuden aikakauden pelit saapuivat 2000-luvulla, jolloin alkoi syntyä pelikerhoja ja pelien maahantuonti ja kääntäminen alkoi muuttua kannattavaksi.[5] Vuonna 2004 perustettiin Suomen lautapeliseura, joka oli aloittanut toimintansa viisi vuotta aiemmin nimellä Suomen Diplomacy Seura.[6] Aikaisempi seura oli keskittynyt pienen piirin Diplomacy-harrastukseen, mutta uusi seura keskittyi kaikenlaisiin lautapeleihin.[7]
Tärkeä käänne uusien lautapelien suosion kasvamisessa ja lautapelikulttuurin muodostumisessa oli Lautapelit.fi:n julkaisema suomenkielinen versio (2004[8]) Carcassonnesta. Siitä tuli Menolipun (suomennos 2004[9]) ja Catanin uudisasukkaiden (suomennos 2004[10]) ohella yksi niistä peleistä, joilla uusia ihmisiä esiteltiin harrastukseen. Harrastuksen suosion kasvun myötä myös suomalaisia suunnittelijoita tuli alalle.[5] Kansainvälisesti tunnetuimpia suomalaisen suunnittelemia lautapelejä on vuonna 2011 ilmestynyt Touko Tahkokallion Eclipse.[11]
Suomen kirjastoihin lautapelit tuotiin lainattavaksi ensi kerran 2010-luvun alussa. Helsingin kaupunginkirjaston kokoelmissa oli vuonna 2016 noin 2 500 lautapeliä. Helmet-kirjastoissa lainattiin vuonna 2015 yli 15 000 kertaa lautapelejä.[12]
Suomen ensimmäinen lautapelikahvila, Taverna, avattiin Tampereelle vuonna 2016.[13] Vuonna 2018 myös Helsinkiin avattiin lautapelikahvila, Cafe Boardgame.[14]
Tapahtumat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomen lautapeliseura järjestää vuosittain kaikille avoimen Lautapelaamaan!-tapahtuman sekä useita muita coneja eli harrastajatapahtumia.[15]
Palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomen leluyhdistys alkoi jakaa vuonna 1994 Vuoden peli- ja Vuoden lastenpelipalkintoja. Vuonna 1999 lisättiin Vuoden strategiapeli -kategoria.[16] Vuonna 2017 ryhmä lautapelibloggaajia perusti oman Pelaajien valinta -palkinnon. Yksi syy uuden palkinnon jakamiseen oli tyytymättömyys Vuoden peli -palkinnon finalisteihin.[17][18]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Keskitalo, Jussi: Katsaus uuteen lautapelikulttuuriin Suomessa 2000-luvulla. Pelitutkimuksen vuosikirja, 2010. Artikkelin verkkoversio (pdf). Viitattu 20.3.2018.
- Pesonen, Katja: Kirjastojen lautapelikokoelmat. , 2016. Teoksen verkkoversio.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Keskitalo, s. 122.
- ↑ Mäyrä, Frans, Karvinen, Juho, Ermi, Laura: Lajityyppien suosio. Pelaajabarometri 2015, 2016, s. 22, 52. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ a b Kuivalahti, Laura: Heitettäviä luita ja peli sisällissodasta – Suomen lautapelihistoriaan mahtuu kaikenlaista Maaseudun Tulevaisuus. 23.4.2017. Arkistoitu 22.3.2018. Viitattu 21.3.2018.
- ↑ Keskitalo, s. 121.
- ↑ a b Keskitalo, s. 122
- ↑ Saari, Mikko: Tietoa Suomen lautapeliseurasta Lautapeliopas. 26.12.2008. Viitattu 20.3.2018.
- ↑ Keskitalo, s. 124.
- ↑ Saari, Mikko: Carcassonne -lautapelin arvostelu Lautapeliopas. 27.12.2008. Viitattu 21.3.2018.
- ↑ Saari, Mikko: Menolippu -lautapelin arvostelu Lautapeliopas. 1.2.2009. Viitattu 21.3.2018.
- ↑ Saari, Mikko: Catan -lautapelin arvostelu Lautapeliopas. 19.12.2008. Viitattu 21.3.2018.
- ↑ Pesonen, s. 15.
- ↑ Pesonen, s. 22–24.
- ↑ Mäkinen, Petteri: Ensin kissakahvila ja pupukahvila... Nyt Tampere saa Suomen ensimmäisen lautapelikahvilan Tamperelainen. 9.7.2016. Viitattu 20.3.2018.
- ↑ Meidän tarinamme Café Boardgame. Arkistoitu 12.2.2019. Viitattu 11.2.2019.
- ↑ Tapahtumat ja kilpailut lautapeliseura.fi. Arkistoitu 21.3.2018. Viitattu 20.3.2018.
- ↑ Vuoden peli -palkinnon voittajat Lautapeliopas. 17.1.2009. Viitattu 20.3.2018.
- ↑ Saarto, Kai: Lautapelaamisen kulta-aika saapuu Suomeen todellisuuspako.blogspot.fi. Viitattu 20.3.2018.
- ↑ Pelaajien valinta -lautapelipalkinto www.pelaajienvalinta.fi. Viitattu 20.3.2018.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Lautapeliopas, suomenkielinen lautapelisivusto
- Tainio, Marko: Lautapelien harrastaminen, lautapeliseura.fi.