Laurence Picken
Laurence Ernest Worland Picken (16. heinäkuuta 1909 Nottingham – 16. maaliskuuta 2007[1]) oli brittiläinen eläintieteilijä ja musiikkitieteilijä.[2]
Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Varhaiset vaiheet ja työ eläintieteessä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Picken aloitti pianonsoiton neljävuotiaana ja kiinnostui vasta myöhemmin luonnontieteistä, varsinkin biologiasta. Hän pääsi vuonna 1928 stipendillä Trinity Collegeen. Hän sai filosofian tohtorin oppiarvon vuonna 1935 väitöskirjallaan erityksestä selkärangattomilla. Tämän jälkeen Picken vietti kaksi vuotta Rockefeller Studentshipin turvin Geneven yliopiston kemian koulussa ja Balfour Studentshipin turvin eläintieteen laitoksella Cambridgen yliopistossa. Geneven yliopistossa Picken käytti röntgenkristallografian tekniikoita suhteellisen varhaisessa vaiheessa. Hän oli kiinnostunut etenkin lihaksen termoelastisista ominaisuuksista. Genevessä Picken pääsi työskentelemään biopolymeerien uraauurtavan asiantuntija Kurt Meyerin kanssa. Hän alkoi kääntää Meyerin 700-sivuista kirjaa aiheesta; työ julkaistiin englanniksi käännettynä vuonna 1942. Balfour Studentshipiaan Picken käytti myös vuosittaisiin matkoihin (1935–1939) Jugoslaviaan tutkimaan makean veden ripsieläinten kehon muodon muutosten mekanismeja. Toisen maailmansodan alettua hän palasi Geneven kautta Cambridgeen. Picken oli upseerina vastuussa alueellisesta verensiirtoyksiköstä. Hän teki innovaatioita myös plasman prosessoinnin keinoissa.[2]
Vuonna 1944 Picken tuli valituksi Jesus Collegen Fellow'ksi. Hän pysyi Jesus Collegessa vuoteen 1976. Hänestä myös tuli sekä Jesus Collegen ja Trinity Collegen Honorary Fellow. Picken sai luonnontieteiden tohtorin arvon vuonna 1952. Hän oli eläintieteessä Cambridgen yliopiston avustava tutkimusjohtaja vuosina 1946–1966. Hän siirtyi Cambridgen yliopiston avustavaksi tutkimusjohtajaksi itämaiden tutkimuksessa vuosiksi 1966–1976. Kautensa eläintieteen laitoksella Picken päätti osallistumalla merkittävästi uuden kurssin kehittämiseen solubiologiasta. Hän oli erityisesti mukana käytännön työn kehittämisessä mikroskopian tekniikoilla.[2]
Eläintieteilijänä Picken tunnetaan muun muassa entisen opiskelijansa Richard Skaerin kanssa tekemästään teoksesta polttiaiseläinten nematokystista. Skaer jatkoi työtä yksin Pickenin siirryttyä itämaiden tutkimuksen pariin. Tunnettu on myös Pickenin kirja The Organization of Cells and Other Organisms (1960). Erityisen merkittävä tutkimusjulkaisu on Pickenin vuoden 1953 kuvaus Corynactis viridis -lajin nematokystista. Se julkaistiin alun perin Quarterly Journal of Microscopical Sciencessa.[2]
Työ musiikkitieteessä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Picken oli alkanut jo opintojensa varhaisessa vaiheessa opiskella itsenäisesti kiinan kieltä. Koska hän oli myös musikaalisesti lahjakas, hänelle kehittyi elinikäinen kiinnostus kiinalaista musiikkia kohtaan. Monille Picken tulikin tunnetuksi nimenomaan auktoriteettina Kaukoidän musiikin aiheista. Vuonna 1944 hän päätti mennä biokemisti, sinologi Joseph Needhamin mukana British Councilin tutkimusretkelle Kiinaan. Kiinassa Picken tutustui paikalliseen qin-soittimeen ja osti sellaisen itselleen opetusmateriaalin kera. Tulevina vuosina hän sai myös oppitunteja qininsoitossa. Picken saavutti sujuvat soittotaidot ja hänelle kehittyi asiantuntemus qinille tehdyssä musiikissa. British Academyn elämäkerrassa hänestä onkin esiökuvana kuvana hänestä pitämässä qinillä resitaalia. Musiikkitieteilijä Richard Widdess laati hyvin yksityiskohtaisen kuvauksen Pickenin työstä musiikkitieteen parissa. Picken oli säveltäjä Roberto Gerhardin ja muusikko, musiikkitieteilijä Thurston Dartin ystävä. Myöhemmällä urallaan hän tutki tarkasti myös turkkilaista ja sitten japanilaista musiikkia. Picken itse ei pitänyt etnomusikologian käsitteestä, vaikka sitä käytetään kuvaamaan musiikin tutkimusta kansojen ja paikallisten kulttuurien konteksteissa.[2] Hänen mukaansa Euroopan ja Aasian musiikkiperinteet muodostivat yhden laajan historiallisen jatkumon. Picken oli mukana toimittamassa Musica Asiatica -kirjoja vuosina 1977–1984.[1]
Picken matkusti vuonna 1972 Japaniin ja tutki siellä tōgaku-musiikin käsikirjoituksia. Hän kuvasi tutkimustensa tuloksia 25-osaisessa teossarjassa Music from the Tang Court (1981–2000). Kongressin kirjastoon Yhdysvalloissa perustettiin Ancient Asian Music Project, jossa on jatkettu Pickenin perintöä musiikkitieteen alalla.[1]
Vuonna 1944 ilmestyi Pickenin ensimmäinen Johann Sebastian Bachia käsitellyt julkaisu. Picken ihaili Bachin musiikkia ja soitti jotain hänen kosketinsoitintuotannostaan päivittäin.[2]
Tunnustuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Laurence Pickenista tuli British Academyn Fellow vuonna 1973. Hän sai kunniatohtorin arvon Université Paris-Nanterresta.[2]
Myöhäiset vaiheet ja kuolema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Picken sairastui Alzheimerin tautiin ja vietti viimeiset vuotensa hoivakodissa. Hän kuoli 97-vuotiaana maaliskuussa 2007.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||||||||||
