Lars Aejmelaeus

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Lars Jaakko Tapani Aejmelaeus (s. 21. heinäkuuta 1945 Kauhajoki[1]) on Helsingin yliopiston eksegetiikan emeritusprofessori[2] ja Uuden testamentin asiantuntija.

Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lars Aejmelaeus kävi oppi- ja keskikoulunsa sekä lukionsa Tehtaanpuiston Yhteiskoulussa (TPYK), josta valmistui ylioppilaaksi 1964. Vuonna 1965 hän kirjoittautui teologiseen tiedekuntaan, kuten monet hänen esi-isistään. Aejmelaeus opiskeli Aimo T. Nikolaisen opissa, ja häntä onkin kuvailtu tämän opetuslapseksi.

Vuonna 1969 hän valmistui teologian kandidaatiksi tehtyään pro gradu -työnsä aiheesta "Antropologinen kuolemankäsite Paavalilla". Tämän jälkeen hän toimi Porin tyttölyseossa lukion puolella uskonnonopettajana, kunnes vuonna 1975 hän teki väitöskirjansa aiheesta Paavalin heikkous ja voima 2. korinttolaiskirjeen luvuissa 10–13. Paavali-sarja sai jatkoa vuonna 1979 teoksella Heikkoudessa täydellistyvä voima : tutkimus Paavalin Kyynelkirjeestä (2. Kor. 10–13) ja vuonna 1981 teoksella Paavali ja Korinton hurmos tutkimus 1. Korinttolaiskirjeen luvuista 12–14. Vuonna 1983 ilmestyi vielä Paavali-aiheinen Riidan ja sovun dokumentti kirjallisuuskriittinen ja tutkimushistoriallinen selvitys 2. Korinttolaiskirjeen kokoonpanosta ja taustasta. Tämän jälkeen häneltä ilmestyi neljä saksankielistä tutkimusta Paavalista vuosina 1985–1987.

Vuonna 1986 Aejmelaeuksesta tuli eksegetiikan apulaisprofessori. Tähän aikaan Aejmelaus teki useamman teoksen ja koulukirjan lukion uskonnonopetuksen tarpeisiin.

1990-luvulla ovat ilmestyneet hänen tärkeimmät teoksensa, joista tärkein lienee vuosina 19931996 ilmestynyt kolmiosainen Jeesuksen ylösnousemus -sarja, jossa Aejmelaeus nosti Jeesuksen ylösnousemuksen historiallis-kriittisesti todistettavaksi tapahtumaksi sekä kristinuskon keskipisteeksi, jonka kautta voidaan hahmottaa koko kristinuskon pohja ja alkuperäinen teologia. Aejmelaeus nousi vastustamaan tutkija Matti Myllykosken väitöskirjassaan esittämää tulkintaa, jonka mukaan Jeesus olisi luultavimmin heitetty joukkohautaan mätänemään, eikä mihinkään hienoon kalliohautaan. Myllykosken mukaan Jeesusta seuranneet naiset eivät tienneet, minne tämä oli haudattu, joten he menivät vain jonkin tyhjän kalliohaudan luo. Nämä tarinat tyhjästä haudassa yhdistyneinä opetuslasten ilmestyskokemuksiin aiheuttivat tarinan ylösnousemuksesta. Aejmelaeus ilmoitti olevansa samaa mieltä siitä, että Uudessa testamentissa on avoimia kysymyksiä, mutta ei suostunut hyväksymään näin yksinkertaistettua selitystä ylösnousemuksesta.

Sen sijaan apulaisprofessorina Aejmelaeus itse aiheutti teologisen kohun ja väittelyn joulun alla 1987 todettuaan, että Jeesuksen neitseellinen syntymä Mariasta pohjautuu pakanallisiin antiikin sankarikertomuksiin. Hänen mukaansa joulun tarina oli vain mukava satu, eikä teologisesti vakavasti otettava. Aejmelaeus vastusti vuoden 1988 tienoilla ankarasti useissa artikkeleissaan neitseestäsyntymisselitystä.[3][4] Haastattelussa vuonna 2013 hän kuitenkin katsoo, että asiasta ei ole todellista tietoa, mutta hän ei kuitenkaan kiistä sitä.[5]

Aejmelaeuksen pääteos Ylösnousemus-trilogian lisäksi on hänen opilliseksi testamentikseenkin kuvailtu Kristinuskon synty -teos, joka ilmestyi 2000. Vuonna 2005 hänet valittiin Suomalaisen Tiedeakatemian varsinaiseksi jäseneksi[6].

Aejmelaeus on Paavalin ja ylösnousemusopin lisäksi koinee-kreikan asiantuntija. Vuonna 2003 hän julkaisi ensimmäisen suomenkielisen Uuden testamentin kreikan kieliopin.

Lars Aejmelaeuksen puoliso on Helsingin yliopiston Vanhan testamentin eksegetiikan professori emerita Anneli Aejmelaeus (s. 1948).[7] Hänen isänsä oli lääninneuvos Lars Aejmelaeus.[8]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]