Lapinkaurake
| Lapinkaurake | |
|---|---|
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Suomessa: | Silmälläpidettävä |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Yksisirkkaiset Liliopsida |
| Lahko: | Poales |
| Heimo: | Heinäkasvit Poaceae |
| Suku: | Keltakaurat Trisetum |
| Laji: | subalpestre |
| Kaksiosainen nimi | |
| Synonyymit | |
Lapinkaurake[2] eli lapinkaurakko eli lapinkaura[3] (Trisetum subalpestre) on Euroopassa hyvin harvinainen, Suomessa rauhoitettu heinäkasvi. Lapinkaurake on mainittu Euroopan unionin luontodirektiivin liitteissä II ja IV. Direktiivi velvoittaa Suomen suojelemaan lajin kasvupaikkoja ja rauhoittamaan kasvin myös suojelualueiden ulkopuolella. Lapinkaurakkeen eurooppalaisesta kannasta yli 45 prosenttia on Suomessa.[4]
Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lapinkaurake on monivuotinen, mätästävä heinäkasvi. Se kasvaa 15–30 cm korkeaksi. Korsi on kalju, mutta solmujen alapuolelta karvainen. Lehdet ovat kapeat, korkeintaan pari millimetriä leveät ja laidoilta karvaiset. Tähkä on monihaarainen röyhy, mutta pysyy yleensä kapeana supussa. Lapinkaurake muistuttaa läheisesti keltakauraketta eli keltakauraa (T. flavescens), mutta lajit eivät esiinny samoilla alueilla.[5]
Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lapinkaurakkeen pääesiintymisalueet ovat keskittyneet Siperian suurten jokien varsille, kuten Lenalle ja Jeniseille. Lapinkauraketta tavataan myös pääesiintymisalueestaan hyvin erillisenä Fennoskandiassa Pohjois-Norjassa, Pohjois-Ruotsissa sekä Enontekiöllä Käsivarren alueella Suomessa. Fennoskandian esiintymät ovat ainoita Euroopassa. Enontekiön esiintymät sijaitsevat lähinnä Könkämäenon ja Lätäsenon varsilla. Lapinkaurake kuvattiin tieteelle Könkämäenon varrelta Maunun kylän kohdalta kerätystä näytteestä 1830-luvun alussa.[6][7]
Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lapinkaurake kasvaa paljailla kallioilla, polunvarsilla, rantaniityillä sekä soraisilla jokirannoilla. Sitä tavataan korkeintaan 580 metrin korkeudella.[4][6]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
- Väre, Henry: Lapinkaura. Teoksessa Uhanalaiset kasvimme. Toim. Terhi Ryttäri ja Taina Kettunen. Suomen ympäristökeskus, Helsinki 1997, s. 261.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Ericsson, S. & Kemppainen, E.: Trisetum subalpestre IUCN Red List of Threatened Species. Version 2020-3. 2011. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 16.3.2021. (englanniksi)
- ↑ a b Lapinkaurake – Koeleria subalpestris Suomen Lajitietokeskus. Viitattu 27.11.2022.
- ↑ Trisetum subalpestre (Hartm.) Neuman Finto, Kassu. Viitattu 16.3.2021.
- ↑ a b Kemppainen E. & Mäkelä, K.: Luontodirektiivin putkilokasvien seuranta Suomen ympäristökeskuksen moniste 256. 2002. Ympäristö.fi.
- ↑ Retkeilykasvio 1998, s. 603.
- ↑ a b Väre 1997, s. 261.
- ↑ Putkilokasvilajit ja -alalajit, joita tavataan Suomessa vain Käsivarren alueella (Arkistoitu – Internet Archive)