Landkreuzer P. 1500 Monster

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Landkreuzer P. 1500 Monster oli Natsi-Saksan aikainen superraskas telatykin suunnitelma. Toteutuessaan vaunu olisi ollut huomattavasti suurempi kuin mikään toisen maailmansodan aikainen panssarivaunu ja se olisi painanut jopa 1 500 tonnia.

Kehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Projekti oli jatkosuunnitelma Kruppin johtaja Groten esittelemälle Landkreuzer P. 1000 Ratte -projektille. Se oli 1000 tonnin painoinen jättiläispanssarivaunu, jota työntäisi eteenpäin kaksi 8400 hevosvoiman sukellusveneen moottoria. Pääaseena olisi toiminut 280 mm kanuuna. Hitler hyväksyi Ratten piirustukset joulukuussa 1942.

Landkreuzer P. 1500 Monster yhdisti Ratte-projektin rungon 800 mm Dora-tykkiin, jota oli käytetty rautatietykkinä itärintamalla, muun muassa Sevastopolin taisteluissa kesällä 1942. Se kykeni ampumaan seitsemän tonnin painoisia kranaatteja jopa 37 kilometrin päähän. Vaunuun suunniteltiin toissijaisiksi aseiksi 2 × 150 mm haupitsia ja lukuisia 15 mm konekiväärejä. Se muistutti enemmän liikkuvaa telatykkiä kuin panssarivaunua. Laitteella ei olisi kyennyt ampumaan ilman tuntikausien valmistelua. Se olisi pitänyt ankkuroida maahan ennen päätykin laukaisua ja tukea jonkinlaisilla puomeilla tai hydraulisella mekanismilla. Seuraavan laukauksen lataus olisi kestänyt aikakin 10 minuuttia. Dorassa lataus vaati 500 hengen miehistön.

Monsterin mitat olivat suunnitelmassa: 42 metriä pitkä, 18 m leveä ja 7 m korkea ilman päätykkiä. Pelkän Dora-rautatietykin paino oli 1340 tonnia. Monsterin massaksi arvioitiin suunnitelmassa 1500 tonnia.

Suunnitelmissa oli mainittu myös 250 millimetriä panssarointia osassa laitetta. Ei ole selvää mitä tämä panssarointi olisi suojannut.

Voimalähteeksi oli mainittu 2-4 sukellusveneen MAN-moottoria. Suuri koneisto vaati kokonsa mukaisen miehistön, jota Monsterin olisi vaatinut ainakin 100 henkilöä. Voimakkaine moottoreineenkin se olisi saavuttanut ainoastaan 10-15 kilometrin tuntinopeuden.

Ratte että Monster jäivät suunnittelijoiden pöydälle. Varusteluministeri Albert Speer lakkautti projektit jo varhain vuonna 1943. Ne olivat kaikessa megalomaanisuudessaan mahdottomia sotakoneita, joista tuskin olisi ollut Saksan salamasodalle sen toivomaa nostetta. Vaunut olisivat olleet toivottoman hitaita, ne olisivat murskanneet matkallaan sillat ja tuhonneet tiet, tehden muiden moottoroitujen joukkojen etenemisen mahdottomaksi. Lisäksi ne olisivat tarttuneet jatkuvasti kiinni pehmeään maastoon, kuten kolmannen jättitankin ja kolmikosta kaikkein kevyimmän Panzerkampfwagen VIII Mausin testit osoittivat. Kasvavan ilmavaaran lisääntyessä ne olisivat myös vaatineet aikanaan suuren ilmasuojauksen.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Tieteen Kuvalehti Historia 18/2009: "Hitler halusi murskata venäläiset jättitankeilla" s.60-63
  • Zack Parsons, My Tank is Fight! - Deranged Inventions of WWII, ss. 61--66