Lampropeltini
| Lampropeltini | |
|---|---|
_(8715614817).jpg) Cemophora coccinea |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Matelijat Reptilia |
| Lahko: | Suomumatelijat Squamata |
| Alalahko: | Käärmeet Serpentes |
| Heimo: | Tarhakäärmeet Colubridae |
| Alaheimo: | Varsinaiset tarhakäärmeet Colubrinae |
| Tribus: |
Lampropeltini Dowling, 1975 |
Lampropeltini on tarhakäärmeiden heimoon kuuluva tribus, jossa on yhdeksän sukua ja yli 50 lajia.[1] Lampropeltini on monimuotoinen ryhmä, joka sisältää niin pieni- kuin suurikokoisia lajeja, joista osalla on suojaväritys ja osalla korallikäärmeitä muistuttava mimikry. Ne elävät lähinnä Pohjois-Amerikassa, mutta myös Keski-Amerikassa ja Etelä-Amerikan pohjoisosissa. Lajien elinympäristöä ovat aavikot, kanjonit, ruohomaat, vadit ja metsät.[2]
Lampropeltini sisältää ovipaarisia, myrkyttömiä kuristajakäärmeitä. Ne voivat olla niin päivä-, hämärä- kuin yöaktiivisia, ja niitä elää sekä maan päällä, maahan kaivautuneena että osittain puissa. Lajien tyypillisintä ravintoa ovat nisäkkäät, mutta ne syövät myös liskoja, lintuja ja linnumunia sekä harvemmin sammakoita, käärmeitä, hyönteisiä ja matelijoiden munia. Joillakin lajeilla on erikoistuneempi ruokavalio, kun taas toiset syövät monenlaista saalista.[2]
Suvut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Arizona
- Bogertophis
- Cemophora
- Kuningaskäärmeet (Lampropeltis)
- Pantherophis
- Pituophis
- Pseudelaphe
- Rhinocheilus
- Senticolis
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Uetz, Peter & Freed, Paul & Hošek, Jiří (toim.): Lampropeltini The Reptile Database. 2020. Reptarium. Viitattu 7.12.2020. (englanniksi)
- ↑ a b Rodríguez-Robles, Javier A. & Jesús-Escobar, José M.: Molecular systematics of New World lampropeltinine snakes (Colubridae): implications for biogeography and evolution of food habits. Biological Journal of the Linnean Society, marraskuu 1999, 68. vsk, nro 3, s. 355–385. doi:10.1111/j.1095-8312.1999.tb01176.x. ISSN 0024-4066. Artikkelin verkkoversio (pdf). Viitattu 7.12.2020. (englanniksi)