Lamoherukka

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Lamoherukka
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Saxifragales
Heimo: Herukkakasvit Grossulariaceae
Suku: Herukat Ribes
Laji: glandulosum
Kaksiosainen nimi

Ribes glandulosum
Grauer

Katso myös

  Lamoherukka Wikispeciesissä
  Lamoherukka Commonsissa

Lamoherukka eli pikkuherukka[2] (Ribes glandulosum) on herukoiden (Ribes) sukuun kuuluva kasvilaji, jota esiintyy alkuperäisenä Pohjois-Amerikan pohjoisosissa.

Kuvaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lamoherukka on puoli metriä korkea, maanmyötäisesti kasvava pensas, jonka haarat ovat juurtuvia, tyvestä rentoja ja kärjestä kohenevia. Versot voivat olla jopa 1,5 m pitkiä. Lehtilapa on 6–10 cm pitkä ja 5–7-liuskainen. Kukinto on vaakasuora tai yläviisto terttu, jossa on 8–12 kukkaa. Kukat ovat kaksineuvoisia, punertavia tai valkoisia, ja kukkapohjus on maljamainen. Kukinta kestää 2–3 viikkoa. Hedelmät ovat 8 mm kokoisia pallomaisia pohjusmarjoja, jotka ovat punaisia ja nystykarvaisia.[3][4]

Kasvupaikat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lamoherukan kasvupaikkoja ovat keskiravinteiset metsäaukot, kallionkolot, avoimet rinteet, teiden varret ja pellon reunat.[4]

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lamoherukkaa käytetään koristekasvina maanpeitekasvina esimerkiksi rinteissä, kivikkoryhmissä ja muurien päällä. Suomessa se menestyy vyöhykkeillä I–VI ja lehdet voivat puhjeta jo huhtikuun lopulla. Syysväritys on näyttävä.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Maiz-Tome, L.: Ribes glandulosum IUCN Red List of Threatened Species. Version 2019.2. 2016. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 24.7.2019. (englanniksi)
  2. Ribes glandulosum Kassu – Kasvien suomenkieliset nimet. Finto. Viitattu 3.1.2020.
  3. a b Lamoherukka, pikkuherukka puutarha.net. Viitattu 3.1.2020.
  4. a b Hämet-Ahti, L., Palmén, A., Alanko, P., Tigerstedt, P. M. A. & Koistinen, M.: Suomen puu- ja pensaskasvio. Helsinki: Dendrologian Seura, 1992. ISBN 951-96557-0-0.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]