Lakin kieli (dagestanilainen)
| Laki | |
|---|---|
| Oma nimi | лакку маз (lakku maz) |
| Muu nimi | Kazikumukki |
| Tiedot | |
| Alue | Dagestan |
| Virallinen kieli | - |
| Puhujia | 153 400 |
| Sija | ei sadan suurimman joukossa |
| Kirjaimisto | kyrillinen |
| Kielitieteellinen luokitus | |
| Kielikunta | dagestanilaiset kielet |
| Kieliryhmä | lakilais-dargvalaiset kielet |
| Kielikoodit | |
| ISO 639-1 | - |
| ISO 639-3 | lbe |
Lakin kieli (lakiksi лакку маз, lakku maz)[1] on lakien puhuma dagestanilainen kieli. Sillä on virallinen asema Dagestanin tasavallassa Venäjällä.
Levinneisyys ja puhujamäärä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lakia puhutaan Dagestanin vuoristoalueella Lakin, Kulin sekä osittain Akušan, Tšarodan, Rutulin ja Dahadajevin piireissä. Vuonna 1944 osa lakeista muutti tasangolle Hasavjurtin kaupungin lähelle, jonne muodostettiin Novolakin piiri. Lakeja asuu paljon myös Mahatškalan, Kaspijskin, Hasavjurtin ja Buinakskin kaupungeissa sekä muualla entisessä Neuvostoliitossa.[2] Historiallisen Lakian alueella on jäljellä enää vain neljännes kielen puhujista.[3]
Vuoden 1989 väestönlaskennan mukaan lakin puhujia oli Venäjällä 104 300 henkeä, joista 92 500 asui Dagestanissa.[4] Vuoden 2002 väestönlaskennan mukaan lakia puhui 153 400 henkeä,[5] joista 142 500 Dagestanissa.[6] (lukuihin sisältyvät myös lakia toisena tai vieraana kielenä puhuvat).
Vuonna 1989 Venäjän lakeista 95,1 % puhui lakia äidinkielenään ja 0,4 % toisena kielenä.[7] Vuonna 2002 lakia osasi 98,7 % Dagestanin lakeista.[6]
Kansallisuudeltaan lakeista 93,8 % osaa venäjää[8] (81,6 % vuonna 1989).[7] Osa lakeista puhuu myös kumykkia ja muita Dagestanin kieliä.[6]
Vuoden 2010 väestönlaskennan mukaan Venäjällä on 145 900 lakin puhujaa[9].
Historia ja murteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lak kuuluu dagestanilaiseen kieliryhmään, jossa sillä on eniten yhteistä dargin kanssa.[10] Rakenteeltaan se poikkeaa huomattavasti dagestanilaisesta kantakielestä ja toimii ikään kuin pohjoisten ja eteläisten kielten välittäjänä.[11] Sanastoon ovat vaikuttaneet iranilaiset ja turkkilaiset kielet, arabia ja venäjä. Kieli jakautuu 7 murteeseen, joiden välillä on lähinnä äänteellisiä eroja.[2]
Kirjakieli
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lakia kirjoitettiin arabialaisella kirjaimistolla 1300–1400-luvuilta lähtien. Tärkeimmät kielenmuistomerkit ovat ilmeisesti 1400-luvulla tehty arabialaisen Al-Busirin runoelman sanasanainen käännös, 1700-luvun alun historiallinen kronikka ja vuonna 1734 arabiasta käännetty lääkekirja. Kirjallisuutta alettiin painaa 1900-luvun alussa ja 1910-luvulla ilmestyivät ensimmäiset lakinkieliset sanomalehdet.
Arabialaista kirjaimistoa käytettiin vuoteen 1928 saakka, jolloin siirryttiin latinalaiseen aakkostoon. Vuonna 1938 otettiin käyttöön kyrillinen kirjaimisto, jossa venäjästä poikkeavia äänteitä merkitään Dagestanin muiden kielten tapaan erilaisten kirjainyhdistelmien ja merkin Ӏ avulla. Kirjakielen normit perustuvat Kumuhin murteeseen.[12]
Lakia käytetään opetuskielenä koulujen alaluokilla ja ylemmillä luokilla sitä opiskellaan aineena. Kielellä julkaistaan oppikirjoja, kauno- ja lastenkirjallisuutta. Mahatškalassa ilmestyy sanomalehti Ilči ja maaseudulla kolme paikallislehteä. Lisäksi julkaistaan naistenlehteä Zunttal hami, kirjallisuuslehteä C’ubarz, lastenlehteä C’aba lačin ja islamilaista lehteä Assalam[13]. Kieltä käytetään myös radiossa ja televisiossa. Mahatškalassa toimii lakinkielinen ammattiteatteri.[14]
Nykytilanne
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lakin asema kieliyhteisön keskinäisen kanssakäymisen välineenä on vahva ja kirjakielen käyttöala melko laaja. Kieltä pidetään varsin elinvoimaisena eikä se toistaiseksi ole uhanalainen.[15]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Gosudarstvennyje i titulnyje jazyki Rossii: entsiklopeditšeski slovar-spravotšnik, s. 197. Moskva: Academia, 2002. ISBN 5-87444-148-4
- ↑ a b Jazyki Rossijskoi Federatsii i sosednih gosudarstv. Tom II, s. 206. Moskva: Nauka, 2001. ISBN 5-02-011268-2
- ↑ Gosudarstvennyje i titulnyje jazyki Rossii: entsiklopeditšeski slovar-spravotšnik, s. 198. Moskva: Academia, 2002. ISBN 5-87444-148-4
- ↑ Pismennyje jazyki mira: Jazyki Rossijskoi Federatsii. Sotsiolingvistitšeskaja entsiklopedija. Kniga 1, s. 251. Moskva: Academia, 2000. ISBN 5-87444-103-4
- ↑ Vserossijskaja perepis naselenija 2002 goda. 4.4. Rasprostranjonnost vladenija jazykami (krome russkogo). perepis2002.ru. Arkistoitu 29.3.2012. Viitattu 18.1.2009. (venäjäksi)
- ↑ a b c Vserossijskaja perepis naselenija 2002 goda. 4.6. Vladenije jazykami (krome russkogo) naselenijem otdelnyh natsionalnostei po respublikam, avtonomnoi oblasti i avtonomnym okrugam Rossijskoi Federatsii. perepis2002.ru. Arkistoitu 8.10.2007. Viitattu 24.1.2009. (venäjäksi)
- ↑ a b Narody Rossii: entsiklopedija, s. 442. Moskva: Bolšaja Rossijskaja Entsiklopedija, 1994. ISBN 5-85270-082-7
- ↑ Vserossijskaja perepis naselenija 2002 goda. 4.2. Naselenije po natsionalnosti i vladeniju russkim jazykom. perepis2002.ru. Arkistoitu 17.2.2007. Viitattu 18.1.2009. (venäjäksi)
- ↑ Naselenije Rossijskoi Federatsii po vladeniju jazykami gks.ru. Arkistoitu 6.10.2021. Viitattu 20.1.2012. (venäjäksi)
- ↑ Jazyki mira: Kavkazskije jazyki, s. 347. Moskva: Academia, 1999. ISBN 5-87444-079-8
- ↑ Gosudarstvennyje i titulnyje jazyki Rossii: entsiklopeditšeski slovar-spravotšnik, s. 206–207. Moskva: Academia, 2002. ISBN 5-87444-148-4
- ↑ Gosudarstvennyje i titulnyje jazyki Rossii: entsiklopeditšeski slovar-spravotšnik, s. 199. Moskva: Academia, 2002. ISBN 5-87444-148-4
- ↑ As-Salam -lehden sivusto assalam.ru. Viitattu 25.2.2009. (venäjäksi)
- ↑ Pismennyje jazyki mira: Jazyki Rossijskoi Federatsii. Sotsiolingvistitšeskaja entsiklopedija. Kniga 1, s. 254–261. Moskva: Academia, 2000. ISBN 5-87444-103-4
- ↑ Pismennyje jazyki mira: Jazyki Rossijskoi Federatsii. Sotsiolingvistitšeskaja entsiklopedija. Kniga 1, s. 266. Moskva: Academia, 2000. ISBN 5-87444-103-4
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Wolfgang Schulzen lakin kielioppi (venäjäksi)
- Ilči-lehden sivusto (Arkistoitu – Internet Archive) (lakiksi)