Léon Dehon

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Léon Johannes Dehon
Kunnianarvoisa Léon Johannes Dehon
Kunnianarvoisa Léon Johannes Dehon
Henkilötiedot
Syntynyt 14. maaliskuuta 1843
La Capelle, Soissons, Ranska
Kuollut 12. elokuuta 1925
Bryssel, Belgia
Kansalaisuus ranskalainen
Ammatti pappi
Muut tiedot
Koulutus Pariisin yliopisto

Léon Johannes Dehon (14. maaliskuuta 1843 La Capelle – 12. elokuuta 1925 Bryssel) oli varakkaiden maanomistajien perheeseen syntynyt ranskalainen roomalaiskatolinen pappi. Hän perusti sääntökunnan Congregatio Sacerdotum a Sacro Corde Iesu (S.C.I. tai S.C.J.) eli Jeesuksen Pyhän Sydämen Pappien kongregaation (dehoniaanit). Sääntökunta toimii nykyään Euroopassa, Amerikassa, Afrikassa ja Aasiassa, yhteensä yli 30 maassa. Vuonna 2014 sääntökunnalla oli 1 683 pappia ja 455 seurakuntaa. Kirkko julisti isä Dehonille vuoden 1997 huhtikuun 8. päivänä nimityksen kunnianarvoinen.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Léon Dehon syntyi 14. maaliskuuta 1843 La Capellessa lähellä Belgian rajaa ja kastettiin seurakunnan kirkossa 24. päivä eli Herran syntymän ilmoittamisen juhlan aattona. Hän kuului varakkaiden maanomistajien perheeseen ja sukuun, joka oli alkuaan lähtöisin Ranskan Honin herttuakunnasta. Léon kävi kylän koulua La Capellessa ja Hazebrouckin lukiota sisäoppilaana. Vanhemmat lähettivät pojan tähän lukioon hänen vanhemman veljensä Herin kanssa ja hän aloitti opintonsa lokakuun 1. päivänä 1855 ja lopetti ne vuonna 1859. Palattuaan La Capelleen hän ilmoitti haluavansa papiksi, mitä hänen isänsä Alexander Dehon ei voinut hyväksyä. Léon taipui toistaiseksi ja meni isän toivomuksen mukaisesti Pariisin sotilasakatemian valmennuskurssille ja toisaalta yliopistoon opiskelemaan lakia. Hän suoritti tiedetutkinnon heinäkuussa 1860, mutta keskittyi sotilasakatemian sijaan kokonaan lakitieteeseen. Vuonna 1862 hän valmistui lakitieteen lisensiaatiksi ja 1864 lakitieteen tohtoriksi.

Léon halusi kuitenkin yhä papiksi isän jatkaen vastusteluaan. Ratkaisua päätettiin lykätä ja poika lähti sen sijaan kiertomatkalle Eurooppaan ja Lähi- sekä Keski-itään. Matkalainen kulki Etelä-Saksan, Sveitsin, Pohjois-Italian kautta Venetsiaan ja sieltä Kreikan kautta Egyptiin ja Jerusalemiin. Paluumatka meni Vähä-Aasian ja Konstantinopolin kautta Unkariin, Itävaltaan ja sieltä Roomaan, jonne hän saapui 14. kesäkuuta 1865 ja jossa hän tapasi paavi Pius IX:n. Hän jäi opiskelemaan kaupunkiin vanhempiensa suostumuksella. Vuoden 1868 joulukuun 19. päivänä Léon vihittiin papiksi Lateraanikirkon pyhän Johanneksen basilikassa.

Isä Dehon toimi vuosien 1869-1870 Vatikaanin I:n kirkolliskokouksen pikakirjoittajana ja meni sittemmin vuoden 1870 heinäkuussa Ranskaan. Hän kuitenkin harkitsi palaamista Roomaan opintojensa päättämiseksi, missä hän onnistuikin 1871. Léon nimitettiin kappalaiseksi St. Quentinin basilikan seurakuntaan Belgian rajalle, minne hän perusti nuorisokerhon ja vuonna 1877 ylemmän asteen koulun. Sitten 25. kesäkuuta isä Dehon sai piispaltaan suullisen suostumuksen perustaa pappien yhteisön oppilaitoksen yhteyteen, jonka perustamisen lopullisen päätöksen hän tekikin ilmeisesti 27. kesäkuuta 1877. Léon aloitti novisiaattinsa yksin 31. heinäkuuta 1877 ottaen luostarinimekseen Jeesuksen Sydämen Johannes ja antoi luostarilupauksensa 28. kesäkuuta 1878, jota pidetään Pyhän Sydämen Oblaattien virallisena syntymäpäivänä.

Léon sai ensimmäiset työtoverinsa esimerkiksi Soissonin hiippakunnasta ja Ranskan koilisosan alueelta, mukaan lukien erään isä Captierin Saone-et-Loiresta. Isä Dehonia pyydettiin laatimaan kirjeen paaville Pyhän Sydämen Oblaateista, joihin liitettäisiin yhteisön sääntö, erään sisar Ignatiuksen muka taivaalliset viestit ja muita papereita. 1883 lähetettiin Roomaan paperit, joihin oli kerätty tietoa isä Captierin käytöksestä. 8. joulukuuta samana vuotena isä Dehon sai tiedon että Jeesuksen Sydämen Oblaattien sääntökunta oli purettu ja esimiehen tuli jättää tulevaisuutensa piispan käsiin. Toisaalta Rooma antoi hänelle 28. maaliskuuta 1884 valtuudet perustaa uuden sääntökunnan eri nimellä paikallisen piispan ohjauksessa. 25. helmikuuta 1888 myönnettiin Pyhän Sydämen Papeille eli dehoniaaneille alustava tunnustus Roomassa.

Isä Dehon alkoi julkaista tammikuussa 1889 lehteä Le Régne du Coeur de Jésus dans des ames et dans les sociétés eli Jeesuksen sydämen valtakunta yksilöissä ja yhteisöissä ja vuonna 1894 hän julkaisi paavi Leo XIII:n kiertokirjeestä Rerum Novarum selityksen Manuel sociel chrétien eli Sosiaalis-kristillinen käsikirja. Léon julkaisi myös käsikirjan jälkeen vuosien 1895 ja 1908 välillä eri yhteiskunnallisia kysymyksiä käsitteleviä julkaisuja. Vuonna 1910 mies vaelsi maailman ympäri, mukaan lukien Yhdysvaltoihin, Japaniin, Koreaan, Kiinaan ja Filippiineille. 1911 isä Dehon vaelsi Roomaan ja tapasi siellä paavi Pius X:n sekä vuonna 1918 paavi Benedictus XV:n. St. Quentinin kaupunki hävitettiin perusteellisesti 1917, mutta vuoden 1919 huhtikuussa isä Dehon palasi kaupunkiin ja sitten Brysselissä olevaan yhteisöönsä. Heinäkuussa 1925 Brysselissä oli suolitulehdusta aiheuttava epidemia, mutta Léon kävi silti tapaamassa sairaita veljeskunnan jäseniä ja sairastui lopulta itsekin kohtalokkaasti menettäen henkensä 12. elokuuta. Hautajaiset vietettiin 19.8.1925 St. Quentinissa

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Dorresteijn Henri (1959). Vie et personnalité du P. Dehon. Dessain.
  • Ducamp Albert (1936). Le P re Dehon et son oeuvre. Éd. Bias.
  • Ledure Yves (1987). Une religion du couer. Le P re Dehon, La tradition vivante. C.I.F. éditions.
  • Ledure Yves (1991). Rerum Novarum en France. Le P. Dehon et l’engagement solcial de l’Eglise. Éd. Universitaires.
  • Prélot Robert (1936). L’oeuvre sociale du chanoine Dehon. Éd. Spes.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]