Léon Daudet
Alphonse Marie Léon Daudet (16. marraskuuta 1867 Pariisi – 1. heinäkuuta 1942 Saint-Rémy-de-Provence)[1] oli ranskalainen kirjailija, toimittaja ja poliitikko.
Daudet’n vanhemmat olivat kirjailijapariskunta Alphonse ja Julia Daudet.[2] Daudet opiskeli lääketiedettä Pariisin yliopistossa vuosina 1885–1891,[3] mutta alkoi sitten kirjoittaa Le Figaro- ja Le Gaulois -lehtiin. Ensimmäisen romaaninsa L’Astre noir hän julkaisi vuonna 1893. Daudet tunnettiin poleemisena, terävänä ja kitkeränä satiirikkona, joka loisti varsinkin lehtikirjoituksissaan sekä vuosina 1914–1921 ilmestyneissä kuusiosaisissa muistelmissaan Souvenirs des milieux littéraires, politiques, artistiques, et médicaux.[1] Hänet valittiin vuonna 1897 Goncourt-akatemiaan.[3]
Daudet tuki äärinationalistista, reaktionääristä ja monarkistista Action française -liikettä. Hän auttoi Charles Maurrasia muuttamaan liikkeen pää-äänenkannattajan, Action françaisen päivittäiseksi sanomalehdeksi vuonna 1908.[1] Daudet toimi lehden päätoimittajana.[4] Hän kirjoitti myös Édouard Drumontin julkaisemaan jyrkän antisemitistiseen La Libre Paroleen ja oli juutalaisvastaisuudessaan erityisen myrkyllinen.[5] Daudet tuomitsi Ranskan tasavallan muun muassa teoksissaan Le Pays des partementeurs (1901) ja Le Stupide XIXe Siècle (1922).[1] Ensimmäisen maailmansodan aikana hän kohdisti lehdessään häikäilemättömän ajojahdin sisäministeri Louis Malvyyn ja entiseen pääministeri Joseph Caillaux’hon, jotka saivat lopulta tuomiot maanpetoksesta.[6] Daudet valittiin Ranskan edustajainkamariin vuonna 1919 Action françaisea edustaneelta Union Nationale -ehdokaslistalta. Hän oli kansanedustajana vuoteen 1924.[7]
Daudet oli vuosina 1891–1895 siviiliavioliitossa kirjailija Victor Hugon pojantyttären Jeanne Hugon kanssa, mutta heidän liittonsa päättyi eroon.[2] Myöhemmin Daudet kääntyi hartaaksi katolilaiseksi ja solmi kirkollisen avioliiton Marthe Allardin kanssa. Daudet’n 14-vuotias poika löydettiin vuonna 1923 kuolleena eräästä taksista, ja hän syytti Ranskan poliisia sekä taksinkuljettajaa murhasta. Saatuaan viiden kuukauden vankeustuomion kunnianloukkauksesta Daudet pakeni Belgiaan kolmeksi vuodeksi, kunnes hänet armahdettiin vuonna 1930.[3]
Daudet kannatti vuodesta 1940 Vichyn hallitusta.[5]
Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- L’Astre noir (1893)
- Les Morticoles (1894)
- Le Voyage de Shakespeare (1896)
- Le Pays des partementeurs (1901)
- La France en alarme (1904)
- Le lit de Procuste (1912)
- L’Avant-Guerre (1913)
- Souvenirs des milieux littéraires, politiques, artistiques, et médicaux (1914–1921)
- Le Monde des images (1919)
- Le Stupide XIXe Siècle (1922)
- Au temps de Judas (1933)
- Mes Idées esthétiques (1939)
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Léon Daudet (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 25.1.2020.
- ↑ a b Nordisk familjebok (1906), s. 1424–1425 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 25.1.2020.
- ↑ a b c Daudet, Léon (englanniksi) New Catholic Encyclopedia. Viitattu 25.1.2020.
- ↑ Nordisk familjebok, täydennysosa (1923), s. 263 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 25.1.2020.
- ↑ a b Daudet, Léon (englanniksi) Encyclopaedia Judaica. Viitattu 25.1.2020.
- ↑ Eberhard Demm: Censorship (englanniksi) 1914-1918-online. International Encyclopedia of the First World War. Viitattu 26.1.2020.
- ↑ Tuija Vaarakallio: ”Rotten To The Core” – Variations of French Nationalist Anti-System Rhetoric, s. 105 (englanniksi) Jyväskylän yliopisto 2004.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Léon Daudet Wikimedia Commonsissa
- Léon Daudet (ranskaksi) Ranskan kansalliskokous
| ||||||||||||||||||||||
