Kylvöleipä
Kylvöleipä oli entisaikaan syksyllä tai jouluna leivottu suuri leipä, joka syötiin keväällä aloitettaessa viljan kylvötyöt.[1][2] Sitä säilytettiin talven yli viljalaarissa odottamassa toukotöitä.[3] Ensimmäisenä kylvöpäivänä syötiin aamiaiseksi ohrajauhoista keitetty kylvöpuuro ja sen kanssa kylvöleipää. Leipä joko jaettiin kylväjän ja toukotöissä käytetyn hevosen kesken tai se murennettiin ja kylvettiin peltoon. Kylvöleivän avulla haluttiin taata hyvä sato.[4] Ihmiset uskoivat kylvöleivässä olevan taikavoimia, joiden avulla edistettiin viljan kasvua ja turvattiin karjaonni. Taikuutta oli myös se, että kylvöleipää leivottaessa siihen pantiin usein vielä viljan tähkiä pystyyn.[1] Kylvöleivästä on käytetty myös nimityksiä kyntöleipä ja toukoleipä.[1][2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Uusi tietosanakirja, Tietosanakirja oy 1962, osa 11, palsta 806, hakusana kylvöleipä.
- ↑ a b Nykysuomen sanakirja, WSOY 1951–1961, hakusana kylvöleipä.
- ↑ Kaarina Turtia: Gastronomian sanakirja, Otava 2009, ISBN 978-951-1-18546-8, sivu 277, hakusana kylvöleipä.
- ↑ Ruokatiedon opetusvinkkejä (Arkistoitu – Internet Archive) (viitattu 25.1.2014).