Kyklooppi (mytologia)

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Kykloopit)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kyklooppi
Kyklooppi Polyfemos, Johann Heinrich Wilhelm Tischbeinin maalaus vuodelta 1802.
Kyklooppi Polyfemos, Johann Heinrich Wilhelm Tischbeinin maalaus vuodelta 1802.
Ominaisuudet
Tuntomerkit yksi iso silmä, jättimäinen vartalo, haisevat hiukset
Esiintyminen Kreikka ja muut Välimeren alueet
Kansanperinne
Kansanperinteen
alkuperä
kreikkalainen mytologia
Suhteet

Kykloopit (m.kreik. Κύκλωψ, Kyklōps, ”pyöreä silmä”) olivat kreikkalaisessa mytologiassa jättiläisiä, joilla oli vain yksi silmä keskellä otsaa. Kyklooppeihin liitetään useita taruja ja urotöitä.[1]

Homeroksen kuvauksissa kykloopit olivat kannibaaleja, jotka elivät karua paimentolaiselämää kaukaisessa maassa, joka perinteiden mukaan oli Sisilia. Hesiodoksen mukaan kykloopit olivat Uranoksen ja Gaian kolme poikaa – Arges (Kirkas), Brontes (Ukkostaja) ja Steropes (Salamoija) – jotka takoivat Zeuksen salamat. Myöhemmät kirjailijat tekivät kykloopeista Hefaistoksen apulaisia. Myöhemmissä kertomuksissa Apollon tappoi kykloopit, koska he olivat tehneet salaman, joka tappoi Apollonin pojan Asklepioksen.[1]

Kykloopit auttoivat Olympoksen jumalia taisteluissa titaaneja vastaan. Kun Kronos kukistui, Zeus vapautti kykloopit ja kiitollisuuttaan kykloopit takoivat Zeukselle ja hänen veljilleen ainutlaatuisia esineitä, kuten Zeuksen salamat, Poseidonin kolmikärjen ja Haadeksen näkymättömäksi tekevän kypärän. Tarujen mukaan Tirynsin ja useiden muiden mykeneläisten kaupunkien muurit olivat kyklooppien rakentamia. Työstämättömistä kivenlohkareista tehtyjä mykeneläisiä muureja kutsutaankin sen vuoksi kyklooppimuureiksi.[1]

Kykloopit olivat myös raakoja ja villejä lammaspaimenia, jotka saattoivat syödä epäonnisia ihmisiä. Jotkut kykloopit olivat merenjumala Poseidonin jälkeläisiä, kuten Odysseiassa esiintyvä kyklooppi Polyfemos. Tunnetussa kohtauksessa Odysseus pakenee Polyfemoksen kynsistä sokaisemalla tämän ainoan silmän.[1] Muinaiset roomalaiset uskoivat kyklooppien työskentelevän Sisiliassa Etna-tulivuoren uumenissa Vulkanuksen johdolla.

Odysseus kykloppien maassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Troijan sodasta lähteneet Odysseuksen alukset saapuivat ensin Ismarokseen, missä Odysseus menetti kahakassaan asukkaiden kanssa kuusi miestä jokaisesta laivasta. Sieltä purjehtiessaan heitä kohtasi myrsky, joka ajoi heitä yhdeksän päivän ajan pitkin merta, kunnes he saapuivat lootofagien eli lootuksensyöjien maahan. Siellä Odysseus lähetti kolme miestä selvittämään keitä asukkaat olivat. Paikalliset tarjosivat omaa ruokaansa, lootuskasvia, syötäväksi. Tämän ruoan vaikutus oli sellainen, että ne, jotka nauttivat sitä, menettivät ajatuksensa kodista ja halusivat jäädä aloilleen. Pakolla raahasi Odysseus nämä miehet pois, ja hänen oli jopa pakko sitoa heidät laivojen penkkien alle, jotteivät he palaisi lootussyöjien saarelle.[2]

Seuraavaksi he saapuivat kyklooppien maahan. Kykloopit olivat jättiläisiä, jotka asuivat saarella, jonka ainoita asukkaita he olivat. He asuivat luolissa ja söivät saaren luonnonkasveja ja sitä, mitä heidän kotieläiminensä tuottivat, sillä he olivat paimenia. Odysseus jätti laivansa ankkuriin ja meni yhdellä aluksella kyklooppien saarelle etsimään muona- ja tarviketäydennyksiä. Hän laski tovereittensa kanssa maihin, kantoi mukanaan viiniä lahjaksi ja, kun he tulivat suureen luolaan, he menivät sinne, eivätkä löytäneet ketään sieltä. He löysivät kuitenkin varastoituna juustoa, maitoa ja lampaita ja vuohia, kaikki hyvässä järjestyksessä pidettynä. Pian saapui luolan isäntä, Polyfemos, joka kantoi sisään valtavan polttopuunipun, jonka hän heitti alas suoraan luolan suun eteen. Sitten hän ajoi luolan lampaat ja vuohet lypsettäviksi, ja vieritti vielä luolan suulle valtavan kiven, jota kaksikymmentä härkää ei olisi kyennyt vetämään. Seuraavaksi hän istuutui lypsämään uuhiaan varaten osan maidosta juustoa varten ja jättäen loput syrjään juotovaksi.[2]

Sitten hän käänsi suuren silmänsä kohti vieraita, havaitsi heidät ja murisi heille kysyen, keitä he olivat ja mistä. Odysseus vastasi mitä nöyrimmin sanoen, että he olivat kreikkalaisia ​​suuresta retkikunnasta, joka oli viime aikoina saanut valtavasti kunniaa Troijan valloittamisessa; että he olivat nyt matkalla kotiin ja anoivat hänen vieraanvaraisuuttaan jumalien nimessä. Polyfemos ei halunnut vastata, mutta ojentaen kätensä tarttui kahteen kreikkalaiseen, jotka hän heitti luolan seinää vasten kuoliaaksi ja löi heidän aivonsa. Hän söi niitä suurella innolla, nautti muutenkin runsaan aterian ja sitten ojentautui lattialle nukkumaan. Odysseus halusi tarttua tilaisuuteen ja iskeä kyklooppia tämän nukkuessa, mutta hän muisti, että se vain altistaisi heidät kaikki varmalle tuholle, koska kivi, jolla jättiläinen oli sulkenut oven, oli heidän voimiensa saavuttamattomissa. Siispä he olivat toivottomasti vangittuina.[2]

Seuraavana aamuna jättiläinen tarttui vielä kahteen kreikkalaieen ja lähetti heidät samalla tavalla kuin heidän toverinsa luolan seinään ja nautti heidän lihastaan, kunnes yhtään palaa ei ollut jäljellä. Sitten hän siirsi kiven pois ovelta, ajoi ulos laumansa ja meni ulos asettaen varovasti esteen takaisin paikalleen perässään. Kun hän oli poissa, Odysseus suunnitteli, kuinka hän voisi kostaa ja toteuttaa pakonsa selviytyneiden tovereidensa kanssa. Hän lattoi miehensä teroittamaan kyklooppien massiivista puusauvaa, jonka he löysivät luolasta. Teroitettuna he piilottivat sen olkien alle luolan lattialle. Sitten valittiin neljä rohkeinta, joiden mukaan Odysseus liittyi viidenneksi. Kyklooppi tuli kotiin illalla, vieritti kiven pois ja ajoi laumaansa sisään. Lypsettyään ja tehtyään tavalliset järjestelyt kuten ennenkin tämä tarttui vielä kahteen Odysseuksen toveriin, puristi heidän aivonsa ulos ja teki illallisen. Kun tämä oli syönyt illallisen, kykloppia lähestyvä Odysseus ojensi hänelle kulhon viiniä ja sanoi: ”Kyklooppi, tämä on viiniä; maista ja juo sitä liha-aterian jälkeen.” Tämä otti ja joi sen, ja oli siitä erittäin iloinen ja pyysi lisää. Odysseus tarjosi hänelle lisää, mikä miellytti jättiläistä niin paljon, että tämä lupasi hänelle palveluksena sen, että Odysseus olisi viimeinen seurueesta, jonka tämä söisi. Kyklooppi kysyi hänen nimeään, johon Odysseus vastasi: ”Nimeni on Eikukaan.”[2]

Aterian jälkeen jättiläinen makasi lepäämään ja nukahti pian. Sitten Odysseus neljän valitun ystävänsä kanssa työnsi taroitetun paalun pään tuleen kunnes se oli hehkuva, asettivat sen tarkalleen jättiläisen ainoan silmän yläpuolelle ja survaisivat sen sisään, pyörittäen sitä ympäri. Ulvova hirviö täytti luolan huudoillaan ja Odysseus väkineen poistui ketterästi ja piiloutui luolaan. Kykloppi huusi nyt ääneen kaikkia hänen ympärillään olevissa luolissa asuvia kyklooppeja apuun. Hänen huutaessaan he kokoontuivat luolan ympärille ja tiedustelivat, mikä oli saanut hänet näin karjumaan ja katkaisemaan unensa. Kyklooppi vastasi: ”Oi ystävät, minä kuolen, Eikukaan iskee minua!” He vastasivat: ”Jos kukaan ei iske sinua, se on Zeuksen isku, ja sinun on kestettävä se.”[2]

Seuraavana aamuna kykloppi vieritti kiven päästääkseen laumansa laitumelle. Nyt hän istuutui luolan ovelle tunnustellakseen kaikki eläimet niiden lähtiessä ulos, ettei Odysseus ja hänen miehensä pääsisi pakoon heidän joukossaan. Mutta Odysseus oli antanut miehensä sitoa yhteen lauman pässit kolmen ryhmissä toisiinsa. Yksi kreikkalaisista riippui kolmen pässin ryhmän alle sidottuna niin, ettei tätä tuntenut päältäpäin. Niiden kulkiessa oviaukosta jättiläinen tunsi eläinten selän ja kyljet, muttei tullut ajatelleeksi niiden vatsapuolta, joten miehet ohittivat kaikki turvallisesti kykloopin. Itse Odysseus oli viimeisenä ohittajana. Kun he olivat päässeet muutaman askeleen päähän luolasta, Odysseus ja hänen ystävänsä irroittautivat pässeistä ja ajoivat suuren osan laumasta alas rantaan veneeseensä. Noustiin kiireellä kyytiin ja suunnattiin merelle, ja turvallisen etäisyyden päässä Odysseus huusi: ”Kyklooppi, jumalat ovat maksaneet sinulle hirveistä teoistasi. Tiedä, että se on Odysseus, jolle olet häpeällisen näönmenetyksesi velkaa.” Tämän kuultuaan kyklooppi tarttui kiven, joka työntyi esiin vuoren kyljestä, ja repi sen irti. Hän nosti sen korkealle ilmaan, sitten käytti kaiken voimansa ja heitti sen äänen suuntaan. Kivipaasi tuli alas lähelle aluksen perää. Valtavan kiven voimasta aalto työnsi aluksen maata kohti niin, että se hädin tuskin pakeni haaksirikkoa. Kun he äärimmäisen vaikeasti pääsivät pois rannalta, Odysseus oli aikeissa tervehtiä jättiläistä uudelleen, mutta hänen ystävänsä pyysivät häntä olemaan tekemättä niin. Hän ei kuitenkaan voinut välttää huutamasta jättiläiselle, että he olivat paenneet hänen kiveään, mutta vasta kun he olivat päässeet turvallisemman matkan päähän. Jättiläinen vastasi heille kirouksin, mutta Odysseus ja hänen ystävänsä heiluttivat airojaan niin voimakkaasti, että he saavuttivat pian laivansa.[2]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Cyclops Encyclopædia Britannica. Viitattu 27.1.2020. (englanniksi)
  2. a b c d e f Bulfinch, Thomas: Bulfinch's Mythology. Lee & Shepard, 1867. Teoksen verkkoversio (viitattu 17.10.2023). (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]