Kuznetsin hiililaakio

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kuzbassin sijainti Venäjällä
Kuzbassin sijainti Venäjällä
Kuzbass
Kuzbassin eli Kuznetsin hiililaakion sijainti Venäjällä.

Kuznetsin hiililaakio (lyh. Kuzbass, ven. Кузнецкий угольный бассейн (Кузбасс), Kuznetski ugolnyi bassein, Kuznetskin hiililaakio) on Venäjän Kemerovon alueella, pieneltä osin myös Novosibirskin alueella Länsi-Siperian eteläosissa sijaitseva laaja hiilentuotannon ja liitännäisteollisuuden alue. Alueen pinta-ala on 26 700 neliökilometriä, sen pisin pituus on 335 kilometriä ja leveys 110 kilometriä. Alue oli aikoinaan Neuvostoliiton 2. suurin hiiliesiintymä, edellään vain Itä-Ukrainassa ja Rostovin alueella sijaitseva Donetskin hiililaakio eli Donbassin esiintymä.[1][2]

Kuzbass käsittää maantieteellisesti suunnilleen Obin sivujoen Tomin laakson keskiosat eli ydinosan Kemerovon alueesta. Alueen eteläinen suurkaupunki on Novokuznetsk, siitä itään joen yläjuoksulla sijaitsee Mežduretšensk. Näistä luoteeseen ja pohjoiseen sijaitsevia hiililaakion kaupunkeja ovat muun muassa Prokopjevsk, Kiseljovsk, alueen pääkaupunki Kemerovo, Leninsk-Kuznetski ja Anžero-Sudžensk.[1]

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hiiliesiintymän Tom-joen rannalta, nykyisen Kemerovon kaupungin paikkelta totesi Mihail Volkov jo vuonna 1721. Geologi P. A. Tšihatšjov arvioi hiiliesiintymien laajuutta vuonna 1842 ja kutsui hiilialuetta Kuzbassin altaaksi.[3][1] Esiintymiä alettiin hyödyntää systemaattisesti vuonna 1851, jolloin Gurjevskin lähistölle perustettiin ensimmäinen hiilentuotantoyritys (Bratšatkaja kop).[1] Erityisen laajenemisen alue koki Siperian radan valmistuttua. Kuzbassin vanhin suuri hiilentuotantokeskus on Prokopjevsk, jonne kerrotaan lokakuun vallankumouksen 1917 jälkeen toimitetun sähkön saamiseksi jopa Moskovan Malyi-teatterin generaattori. Merkittävää alueen kasvu oli varsinkin 1930-luvulla, jolloin Stalinin johtama Neuvostoliitto valmistautui ja ajautui suursotaan. Monet kaivokset ja tuotantolaitokset valmistuivat ja ne toimivat vuosia suurelta osin vankityövoimalla.

Uralin ja Kuzbassin alueilla oli ratkaiseva merkitys toisen maailmansodan kulkuun esimerkiksi DonbassinT-34-hyökkäysvaunuja tuottanut Harkovan traktoritehdas mukaan lukien – jouduttua viholliselle Natsi-Saksan hyökkäyksen johdosta. Uralin alueen metalliteollisuuden takia Kuzbassilla on myös rauhan aikana suuri merkitys Venäjän ja aikanaan koko Neuvostoliiton taloudelle, koska Kuzbassin hiili on energianlähteenä halvempaa tuotantokustannuksiltaan kuin Donbassin.

Hiiliesiintymä ja hiilen tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuzbassin hiili on maaperässä osin hyvin pinnassa - näkyvissä jopa murmelien koloissa - ja kakkumaisina muodostelmina, joten sitä voi louhia suurina viipaleina. Hiiltä louhitaan paitsi avolouhoksista, myös maan alta. Alueelta saadaan monenlaisia hiililaatuja, joiden tuhkapitoisuus vaihtelee. Rikkipitoisuus on yleensä matala.[4] Louhintamenetelminä käytetään myös voimakkaita vesisuihkuja eli niin sanottua venäläistä menetelmää. Tuhoisien kaivospalojen estämiseksi tyhjennetyt hiilionkalot täytetään kuonalla ja sivukivellä. Lisäksi on käytössä niin sanottu maanalainen kaasutus, jota on hiilikaivoksiin suositellut jo alkuaineiden jaksottaisen järjestelmän keksijä Dmitri Mendelejev. Ympäristön saastumista eivät nämä menetelmät estä. [5][6]

Hiilen tuotantomääriä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuzbassin alueella on 58 kaivosta ja 36 avolouhosta hiilen tuotantoon.[3] Näistä Mežduretšenskin pohjoispuolella sijaitseva Raspadskaja mainitaan maailman 9. suurimpana ja Venäjän suurimpana yksittäisenä hiilikaivoksena. Tämän kahdesta maanalaisesta kaivoksesta (Raspadskaja ja MUK-96) koostuvan kentän hyödynnettävissä oleva hiilivaranto on arvioitu 782 miljoonaksi tonniksi (Mt). Kaivoksen tuotanto sai alkunsa 1970-luvun lopulla ja se tuottaa 100%:sta koksihiiltä. Vuonna 2007 kaivoksesta saatiin 13,6 Mt hiiltä, josta 8,9 Mt oli peräisin Raspadskajan kaivoksesta.[7]

Kuzbassin hiilituotannon kokonaismäärä oli vuonna 2008 kaikkiaan 182,8 Mt ja 2012 yhteensä 201,5 Mt.[8] Joulukuussa 2012 Venäjällä arvioitiin olevan 157,01 miljardin tonnin hiiliesiintymät eli 18 % koko maailman hyödynnettävissä olevista hiilivaroista. Yli kaksi kolmasosaa Venäjällä tuotetusta hiilestä on "kovaa" hiiltä, jonka keskeiset tuotantoalueet ovat Komin tasavallan alueella ja Kuzbassissa. Nykyään Kuzbass on tuotantomääriltään moninkertainen Komin tasavallan Petsoran hiiliesiintymien tuotantoon verrattuna. Venäjä on maailman 6. suurin hiilen tuottaja ja 5. suurin käyttäjä. Vuonna 2012 maa tuotti 359 Mt hiiltä ja käytti 93,9 miljoonaa (öljyekvivalentti)tonnia. Venäjä on maailman 3. suurin hiilenviejä. Vuonna 2012 maasta vietiin 134 Mt hiiltä.[9]selvennä

Kuzbass kulttuurissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alueesta on käytetty myös nimitystä Siperian Ruhr, joskaan asutus ei ole yhtä vakiintunutta eikä tiheää. Kuzbassin nimeä käyttävät useat alueen urheiluseurat.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Kuznetski ugolnyi bassein (Kuzbassin alueesta) Geografitšeskaja entsiklopedija- kokoelmaverkkotietosanakirjan artikkelien nettiversio, alkuperäinen artikkeli venäjänkielisestä kaivosalan tietosanakirjasta 1984—1991. Viitattu 7.8.2014. (venäjäksi)
  2. Kuznetski ugolnyi bassein (Suuren neuvostotietosanakirjan eli Bolšaja sovetskaja entsiklopedijan (BSE) artikkelin verkkoversio) 1969—1978. dic.academic.ru. Viitattu 7.8.2014. (venäjäksi)
  3. a b Napravlenija - Dobytša uglja - Kuznetski ugolnyi bassein (Kuzbass) (Venäjän energiaministeriön hiilihallinnon tietoja hiilentuotantoalueista, kohta Kuzbass) Ministerstvo energetiki Rossijskoi federatsii, minenergo.gov.ru. Viitattu 8.8.2014. (venäjäksi)
  4. World Energy Resources: Coal (pdf) 2013. World Energy Council, worldenergy.com. Viitattu 8.8.2014. (englanniksi)
  5. Antti Helanerä ja Veli-Pekka Tynkkynen: ”Venäjän laajentuminen, Venäläinen asutusrakenne ja aluesuunnittelu”, Maantieteelle Venäjä ei voi mitään, s. 26–35, 59–60. Ajatus Kirjat, Gummerus, 2003. ISBN 951-20-6228-3.
  6. Nikolai Mihailov: ”Siperian Ruhr”, Siperia, s. 30–46. suomennos Matti Pykälä. Tammi, 1967.
  7. The 10 biggest coal mines in the world 21.10.2013. Mining Technology, mining-technology.com. Viitattu 8.8.2014. (englanniksi)
  8. Kuzbass v zifrah - Promyšlennoje proizvodstvo (Kuzbassin tuotantotilastoja 2008-2012) 30.12.2013. Kemerovon alueen hallinto, ako.ru. Viitattu 8.8.2014. (englanniksi)
  9. Countries with the biggest coal reserves 21.11.2013. Mining Technology, mining-technology.com. Viitattu 8.8.2014. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]