Kuparihohde

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kuparihohdetta

Kuparihohde (Cu2S) eli kalkosiitti on kuparisulfidi.[1] Kuparihohteen kidejärjestelmä voi olla ortorombinen tai heksagonaalinen riippuen sen syntylämpötilasta. Kuparihohde kiteitä on tavattu omamuotoisena muualla maailmassa, mutta Suomessa sitä ei ole juurikaan löydetty.

Kuparihohde esiintyy yleensä rakeina tai hyvin hienorakenteisina massoina, jotka ovat tiiviitä. Tavallisesti se esiintyy kuparikiisun ja muiden kuparimineraalien kanssa[1]. Väriltään kuparihohde on tumman lyijynharmaa. Sen viiru on samanvärinen. Ilman kanssa kosketuksiin joutuessaan kuparihohde patinoituu sinertäväksi. Kuparihohteen kiilto on himmeän metallimainen. Kuparihohteen kovuus on 2,5-3 Mohsin asteikolla ja ominaispaino on 4,8-5,5 g/cm³.

Kuparihohde muistuttaa hieman ulkonäöltään magnetiittia. Ainoat erot on, että kuparihohde ei ole magneettinen ja kovuus on magnettiittia alhaisempi.

Kuparihohdetta esiintyy mm. karsikivissä, pegmatiiteissa, kvartsijuonissa ja tummissa vulkaniiteissa. Kuparihohde on kuparirikas mineraali, jossa on noin 80% kuparia. Muualla maailmassa se on tärkeä kuparimalmimineraali, mutta Suomessa sen merkitys on pieni.

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kuparihohde.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Jones, Adrian: Kivet, s. 21. Suom. Koivisto, Marjatta. Helsinki: WSOY, 2000. ISBN 951-0-31579-6.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä tieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.