Kupari(I)bromidi
| Kupari(I)bromidi | |
|---|---|
-bromide-sample.jpg) |
|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | CuBr |
| Moolimassa | 143,45 g/mol |
| Ulkomuoto | Valkoinen kiteinen aine, hapettuu helposti vihertäväksi tai sinertäväksi |
| Sulamispiste | 492 °C[1] |
| Kiehumispiste | 1 345 °C[1] |
| Tiheys | 4,98 g/cm3[1] |
| Liukoisuus veteen | Ei liukene veteen |
Kupari(I)bromidi eli kuprobromidi (CuBr) on kupari(I)- ja bromidi-ionien muodostama epäorgaaninen ioniyhdiste. Yhdistettä käytetään katalyyttinä orgaanisen kemian synteeseissä.
Ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Huoneenlämpötilassa kupari(I)bromidi on puhtaana valkoista kiteistä ainetta, mutta sen väri on usein vihertävä tai sinertävä johtuen osittaisesta hapettumisesta. Aine ei liukene veteen (Ksp 4,2·10-8[2]), eikä useisiin orgaanisiin liuottimiin, mutta liukenee dimetyylisulfidiin, ammoniakkiin sekä happoliuoksiin.[1][3][4]
Kupari(I)bromidilla on useita kidemuotoja. Alle 385 °C:n lämpötilassa kiderakenne muistuttaa sinkkisulfidin mineraalin sfaleriitin kiderakennetta ja 385–470 °C:n välillä rakenne on wurtsiittimineraalin kaltainen. Tämän jälkeen kuumennettaessa rakenne muuttuu jälleen ja muistuttaa natriumkloridin kiderakennetta. Tämä rakenne on stabiili kupari(I)bromidin sulamispisteeseen asti. Kupari(I)bromidi on puolijohde.[5]
Valmistus ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kupari(I)bromidia voidaan valmistaa kuumentamalla kupari(II)bromidia, pelkistämällä kuparisulfaattiliuosta metallisen kuparin tai rikkidioksidin avulla natriumbromidin läsnä ollessa[1][3] tai liuottamalla kuparia vetybromidin eetteriliuokseen ja hydrolysoimalla muodostuva tuote[2].
Kupari(I)bromidia käytetään katalyyttinä orgaanisen kemian synteeseissä.[1][3] Sitä käytetään katalyyttinä muun muassa diatsoniumsuolojen valmistuksessa sekä kytkentäreaktioissa. Yhdisteestä valmistetaan myös organokupariyhdisteitä[4].
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f E. M. Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 254. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3.
- ↑ a b Egon Wiberg, Nils Wiberg, Arnold Frederick Holleman: Inorganic chemistry, s. 1256. Academic Press, 2001. ISBN 978-0-12-352651-9. bromide&f=false Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 25.1.2016). (englanniksi)
- ↑ a b c H. Wayne Richardson: Copper compounds, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2000. Viitattu 25.1.2016
- ↑ a b Gary A. Molander: Handbook of reagents for organic synthesis: Reagents for Catalyst Components for Coupling Reactions, s. 687–695. John Wiley and Sons, 2013. ISBN 9781118643396. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 25.1.2016). (englanniksi)
- ↑ Lev I. Berger: Semiconductor Materials, s. 216. CRC Press, 1996. ISBN 9780849389122. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 25.1.2016). (englanniksi)