Kuoleman kilparatsastus

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kuoleman kilparatsastus
Il Jockey della morte
Elokuvan amerikkalainen mainoskuva.
Elokuvan amerikkalainen mainoskuva.
Ohjaaja Alfred Lind
Käsikirjoittaja Alfred Lind
Tuottaja Armando Vay
Pääosat Alfred Lind, Miss Evelyn, Trude Nick
Valmistustiedot
Valmistusmaa Italia
Tuotantoyhtiö Vay Film
Ensi-ilta 14. lokakuuta 1915 (Italia)
22. marraskuuta 1915 (Suomi)
Kesto 1600 metriä (Italia)
1860 metriä (Suomi)[1]
Alkuperäiskieli mykkäelokuva
Aiheesta muualla
IMDb

Kuoleman kilparatsastus eli Elävä luuranko (ital. Il Jockey della morte, ”Kuoleman jockey”) on vuonna 1915 valmistunut italialainen mykkäelokuva. Sirkusmaailmaan sijoittuvan jännityselokuvan on ohjannut tanskalainen Alfred Lind.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Clermontin linnan isännöitsijä murhaa herttuaparin ja antaa heidän pienen tyttärensä Heldan sirkustirehtööri Harry Markille. Viisitoista vuotta myöhemmin linnaan saapuu herttuan veljenpoika Henry, joka on asunut kauan Australiassa. Henry saa tietää murhasta ja Heldan katoamisesta ja lähtee etsimään serkkuaan uskollisen miespalvelijan avustamana. Hän palkkautuu luurankopukuiseksi ratsastajaksi sirkukseen ja tunnistaa siellä esiintyvän akrobaatin Heldaksi. Isännöitsijä varoittaa Markia ja he järjestävät nuorille ansan. Henry ja Helda pakenevat sirkusteltan kupolin kautta, ja monien seikkailujen jälkeen poliisi pidättää Markin, kun taas isännöitsijä valitsee kuoleman. Henry ja Helda menevät naimisiin ja asettuvat asumaan linnaansa.[2][3]

Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Alfred Lind     
 Miss Evelyn     
 Trude Nick  … [2]  

Tuotanto ja vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuoleman kilparatsastus on yksi sirkuselokuviin ja sensaatiomaisiin melodraamoihin erikoistuneen[4] tanskalaisen Alfred Lindin Italiassa tekemistä ohjaustöistä. Elokuvan näyttelijätiedot ovat puutteelliset. Amerikkalaisten lehtien mukaan pääosaparin esittäjien nimet ovat Evelyn Vadito ja M. Arturo.[5] Trude Nick mainitaan toisaalla Lindin vaimona[6].

Elokuva oli suuri yleisömenestys eri puolilla maailmaa ja se sai myös positiivisia arvosteluja[5]. Aikalaiskriitikon mukaan sen juoni on täysin epäuskottava, mutta toissaijainen. Lindin ohjaustyön ansiot ovat kerrontatavassa, jossa jännittävät tapahtumat seuraavat toisiaan katkeamattomana virtana.[2] Myöhempi kritiikki on kiinnittänyt huomiota sen surrealismia lähentelevään runollisuuteen, kuvaukseen ja valaistukseen[7].

Kuoleman kilparatsastuksen Suomen ensi-ilta oli helsinkiläisessä Lyyrassa marraskuussa 1915[8]. Dagens Pressin mukaan elokuvan juoni ei ollut kovin erikoinen, mutta se sisälsi kaikki jännittävät takaa-ajokohtaukset, joita valkokankaalla voidaan kuvitella näytettävän[9]. Elokuvaa esitettiin vielä seuraavana vuonna nimellä Kuolemanjockey eli Elävä luuranko[10].

Eräänlaisen jatko-osan Kuoleman kilparatsastukselle[5] muodostaa Lindin seuraava elokuva Sirkus Wolfsonin viimeinen juhlanäytäntö (L’ultima rappresentazione di gala del Circo Wolfson, 1916), joka tunnetaan myös nimellä Il circo della morte. Siitä on olemassa myös saksalainen versio vuodelta 1928.[6]

Restaurointi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuvan ranskan- ja hollanninkielisillä väliteksteillä varustettu nitraattikopio on säilynyt Belgian elokuva-arkistossa. Alkuperäisestä 1600 metrin pituudesta on jäljellä 1180 metriä (58 minuuttia). Heikkotasoinen kopio on ilmeisesti jo alun perin pantu kokoon hylkytavarasta. Sen vuonna 2004 tehty restaurointi[7] on nähtävissä European Film Gateway -sivustolla[11].

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kaleva-elokuvateatterin mainos. Savo, 19.2.1916, s. 1. Artikkelin verkkoversio.
  2. a b c Bianco e Nero, numero speciale: Il cinema muto italiano 1915, prima parte (1992), s. 264–265.
  3. Suomenkielinen juonikuvaus: Pikku uutisia: Eläväinkuvainteatteri Lyyrassa.... Helsingin Sanomat, 21.11.1915, s. 7. Artikkelin verkkoversio.
  4. Abel, Richard (ed.): Encyclopedia of Early Cinema, s. 560. Abingdon: Routledge, 2005. ISBN 0-415-23440-9.
  5. a b c Retracing the history of an action blockbuster at 100: Il jockey della morte Silents, Please!. Viitattu 2.9.2018.
  6. a b Bianco e Nero, numero speciale: Il cinema muto italiano 1916, seconda parte (1992), s. 225–226.
  7. a b Il Cinema Ritrovato 2004 cinetecadibologna.it. Viitattu 2.9.2018.
  8. Teatteri Lyyran mainos. Uusi Suometar, 21.11.1915, s. 3. Artikkelin verkkoversio.
  9. Dagens eko: Det våghalsiga.... Dagens Press, 21.11.1915, s. 3. Artikkelin verkkoversio.
  10. Teatteri Elyséen mainos. Uusi Suometar, 6.8.1916, s. 3. Artikkelin verkkoversio.
  11. Il Jockey della morte European Film Gateway. Viitattu 2.9.2018.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]