Kultatöyhtösifaka
| Kultatöyhtösifaka | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Lahko: | Kädelliset Primates |
| Heimo: | Indrit Indriidae |
| Suku: | Sifakat Propithecus |
| Laji: | tattersalli |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Propithecus tattersalli |
|
 Kultatöyhtösifakan levinneisyys |
|
| Katso myös | |
|
|
|
Kultatöyhtösifaka eli kultakruunusifaka (Propithecus tattersalli) on puoliapina, joka elää Madagaskarin metsissä ja pensasalueilla. Se on IUCN:n luokituksen mukaan äärimmäisen uhanalainen.[1] Yksilöitä lienee jäljellä noin 6 200–10 000 [2] ja ne elävät maantieteellisesti hyvin suppealla alueella.[3] Elinalue on pirstoutunut, ja sifakat elävät eristäytyneinä populaatioina metsäsaarekkeissa peltoalueiden erottamina. Nykyisin myös kullankaivuu uhkaa alueen metsiä.
Nisäkäsnimistötoimikunta on ehdottanut lajin suomenkieliseksi nimeksi kultakruunusifaka.[4] Aiemmin lajista on käytetty suomenkielistä nimeä kultatöyhtösifaka.[5]
Ulkonäkö ja koko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kultatöyhtösifakalla on lyhyt ja paljas kuono, joka tekee siitä inhimillisen näköisen. Päälaella kasvaa kullanoranssia karvaa, joka on antanut lajille nimen. Muuten turkki on yleisväriltään kermanvalkea.[6] Eläin on noin 90 cm pitkä, ja sen häntä lisää pituutta lähes puolella metrillä. Jalat ovat paljon pitemmät kuin eturaajat. Painoa kertyy aikuiselle eläimelle noin kolme ja puoli kiloa.
Elintavat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kultatöyhtösifakat elävät noin kuuden yksilön ryhmissä.
Ravinto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kultatöyhtosifakat syövät raakoja hedelmiä, versoja, lehtiä ja kuivalla kaudella myös puun kuorta.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Andriaholinirina, N., Baden, A., Blanco, M., Chikhi, L., Cooke, A., Davies, N., Dolch, R., Donati, G., Ganzhorn, J., Golden, C., Groeneveld, L.F., Irwin, M., Johnson, S., Kappeler, P., King, T., Lewis, R., Louis, E.E., Markolf, M., Mass, V., Mittermeier, R.A., Nichols, R., Patel, E., Rabarivola, C.J., Raharivololona, B., Rajaobelina, S., Rakotoarisoa, G., Rakotomanga, B., Rakotonanahary, J., Rakotondrainibe, H., Rakotondratsimba, G., Rakotondratsimba, M., Rakotonirina, L., Ralainasolo, F.B., Ralison, J., Ramahaleo, T., Ranaivoarisoa, J.F., Randrianahaleo, S.I., Randrianambinina, B., Randrianarimanana, L., Randrianasolo, H., Randriatahina, G., Rasamimananana, H., Rasolofoharivelo, T., Rasoloharijaona, S., Ratelolahy, F., Ratsimbazafy, J., Ratsimbazafy, N., Razafindraibe, H., Razafindramanana, J., Rowe, N., Salmona, J., Seiler, M., Volampeno, S., Wright, P., Youssouf, J., Zaonarivelo, J. & Zaramody, A.: Propithecus tattersalli IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.1. 2014. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 8.7.2014. (englanniksi)
- ↑ Vargas, A., Jiménez, I., Palomares, F. and Jesús Palacios, M.: Distribution, status and conservation needs of the golden-crowned sifaka, Propithecus tattersali. Biological Conservation, 2002, nro 108, s. 325–334. (englanniksi)
- ↑ Macdonald, D. (2001) The New Encyclopedia of Mammals. Oxford University Press, London
- ↑ Nisäkäsnimistötoimikunta: Propithecus tattersalli Nisäkkäiden suomenkieliset nimet. Viitattu 15.12.2016.
- ↑ SIFAKA ELÄÄ PUUSSA - ATTENBOROUGH: NISÄKKÄIDEN MAAILMA telvis / Yle. Viitattu 15.12.2016.
- ↑ Arkive (Arkistoitu – Internet Archive) (myös valokuva)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Laji.fi: Kultakruunusifaka (Propithecus tattersalli)
- iNaturalist: Kultakruunusifaka (Propithecus tattersalli)
- ITIS: Propithecus tattersalli (englanniksi)
- UniProt: Taxonomy - Propithecus tattersalli (Golden-crowned Sifaka) (Tattersall's sifaka) (englanniksi)
- Global Biodiversity Information Facility (GBIF): Propithecus tattersalli (englanniksi)
- University of Michigan, Animal Diversity Web (ADW): Propithecus tattersalli, golden-crowned sifaka (englanniksi)