Kultakärpänen
| Kultakärpänen | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Eukaryootit Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Alajakso: | Kuusijalkaiset Hexapoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Kaksisiipiset Diptera |
| Heimo: | Raatokärpäset Calliphoridae |
| Suku: | Lucilia |
| Laji: | sericata |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Lucilia sericata |
|
| Synonyymit | |
|
|
| Katso myös | |
Kultakärpänen (Lucilia sericata) on reilun sentin mittainen vihreänkiiltävä raatokärpäsiin (Calliphoridae) kuuluva siivekäs hyönteinen. Se kuuluu sukunsa yleisimpiin lajeihin.
Ulkonäkö ja koko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kultakärpäsen vartalo on metallinvihreä ja suuosat keltaiset. Selkäpuolta peittävät mustat karvat.[1] Siivet ovat läpinäkyvät ja niissä erottuvat ruskeat suonet. Aikuinen kärpänen on 10–14 mm pitkä.[2]
Elinkaari
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kultakärpäsen munat ovat valkoisia tai kellertäviä, toisesta päästään paksumpia ja noin 1,5 mm pitkiä. Ne kuoriutuvat 21 asteen lämmössä noin 21 tunnissa, lämpimämmässä nopeammin. Toukkavaihe kestää 3–4 päivää. Toukat ovat sileäpintaisia, kartionmuotoisia ja kasvavat vaiheittain 12–18 mm pitkiksi. Kotelon kuori on aluksi valkoinen, mutta muuttuu punaruskeaksi, kun koteloitumisesta on kulunut muutamia tunteja.[1]
Käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kultakärpäsen toukkia käytetään haavojen hoidossa. Steriilissä laboratoriossa tehdyt toukat erittävät haavaan sylkeä, joka liuottaa haavassa olevaa kuollutta kudosta, jota toukat sitten käyttävät ravinnokseen. Kuolleen kudoksen mukana haavasta lähtevät bakteerit.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Lucilia sericata University of Florida. Viitattu 9.4.2014.
- ↑ Fly (Green Bottle) Lucilia sericata Taranaki Educational Resource: Research, Analysis and Information Network. Arkistoitu 13.4.2014. Viitattu 9.4.2014.
- ↑ HUS aloitti toukkahoidot 2005. Mediuutiset. Arkistoitu 13.4.2014. Viitattu 9.4.2014.