Kreikanajokoira
Kreikanajokoira | |
---|---|
Avaintiedot | |
Alkuperämaa | Kreikka |
Määrä | Suomessa rekisteröity 13[1] |
Rodun syntyaika | ikivanha |
Alkuperäinen käyttö | jäniskoira |
Nykyinen käyttö | ajava koira |
Elinikä | 11 vuotta[2] |
Muita nimityksiä | (H)ellinikos Ichnilatis, Hellenic Hound, Greek Hound, Greek Harehound, chien courant grec, Griechischer Laufhund, sabueso helénico, kreeka hagijas |
FCI-luokitus |
ryhmä 6 Ajavat ja jäljestävät koirat alaryhmä 1.2 Keskikokoiset ajavat koirat #214 |
Ulkonäkö | |
Paino | 17–20 kg |
Säkäkorkeus |
uros 47–55 cm; narttu 45–53 cm |
Väritys | black & tan |
Kreikanajokoira (kreik. Ελληνικός Ιχνηλάτης, Ellinikós Ichnilátis) on kreikkalainen koirarotu. Se on toistaiseksi ainoa kreikkalainen rotu, joka on saavuttanut FCI:n virallisen tunnustuksen.
Ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kreikanajokoira on keskikokoinen ja vahva metsästyskoira. Pää on pitkä, kallo taaksepäin laskeva. Otsa on melko leveä, otsapenger ei ole kovin korostunut. Silmät ovat keskikokoiset ja ruskeat. Korvat ovat riippuvat, keskipitkät, litteät ja kärjistään pyöreähköt. Kuono on joko pidempi tai yhtä pitkä kuin kallo. Kirsu on musta. Sekä leikkaava että tasapurenta hyväksytään. Runko on 10 % säkäkorkeutta pidempi, ylälinja suora ja lanteessa hieman kaareva. Rintakehä on syvä, selkä suora ja pitkä. Vatsaviiva (alalinja) on hieman ylösvetäytynyt. Häntä on melko ylös kiinnittynyt, tyvestä paksu, ei kovin pitkä; sapelimainen koiran liikkuessa. Karvapeite on lyhyt, kovahko ja tiheä. Väritys on aina musta ruskein merkein (black & tan), mutta pieni valkea laikku rinnassa hyväksytään. Uroksen säkäkorkeus on 47–55 cm ja nartun 45–53 cm, joskin 2 cm:n poikkeavuus suuntaan tai toiseen sallitaan. Paino sukupuolia erikseen määrittelemättä on 17–20 kg. Rotukohtaisessa "pisteytyksessä" eniten painoarvoa annetaan yleisvaikutelmalle ja raajoille ja toiseksi eniten päälle ja rungolle.[3]
-
Näyttelykehässä, häntä sapelimaiselle kaarelle nostettuna
-
Näyttelykehän ulkopuolella, häntä "levossa"
Luonne ja käyttäytyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tyypillinen kreikanajokoira on eloisa, tarmokas, kestävä ja innokas. Se tunnetaan hyvästä hajuaististaan. Se voi metsästää sekä yksin että ajueessa. Se on sopeutunut työskentelemään yhtä lailla sekä alangoilla että vuoristoissa, vaikeakulkuiset maastot mukaan lukien.[3]
Alkuperä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rodun väitetään olleen olemassa jo tuhansien vuosien ajan ja polveutuvan muinaisista Etelä-Kreikassa Peloponnesoksen alueella vaikuttaneista jäniskoirista (lagonikoi kynes). Nämä koirat levittäytyivät antiikin aikaan merenkävijöiden mukana ja kolonialismin myötä laajoille alueille. Kreikassa rotu jäi vuoristoisen maaston takia eristyksiin ja välttyi sen vuoksi muiden rotujen vaikutteilta, säilyen muuttumattomana vuosisatojen ajan. Koska muinainen Kreikka käsitti nykyistä huomattavasti laajemman alueen, se kuitenkin vaikutti osaltaan monien muiden balkanilaisten mustaruskeiden ja kolmiväristen ajokoirarotujen syntyyn. FCI hyväksyi rodun alustavasti jo vuonna 1959, mutta täyden tunnustuksen se sai vasta vuonna 1996.[2]
Kreikassa tunnetaan myös epävirallinen kolmivärinen (tricolor) muunnos (Tríchromos Ellinikós Ichnilátis[4]), joka on kotoisin Lakonian eli Spartan alueelta eteläiseltä Peloponnesokselta.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Suomen Kennelliitto: Kreikanajokoira KoiraNet. Viitattu 1.2.2019. suomi
- ↑ a b c Maria Winsor-Ginala: Greek Hound Dog Breed Info. Viitattu 1.2.2019. (englanti)
- ↑ a b Suomen Kennelliitto: Kreikanajokoira: Rotumääritelmä (pdf) 1.8.2002. Suomen Kennelliitto. Viitattu 1.2.2019. suomi
- ↑ Astrid Collett: Griechische Rassen ohne Anerkennung: Trichromos Ellenikos Ichnilatis - Dreifarbiger Griechischer Spürhund Kretahund. Arkistoitu 9.10.2018. Viitattu 1.2.2019. (saksa)