Korvakenätkelmä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Korvakenätkelmä
Lathyrus aphaca1.jpg
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Kunta: Kasvit Plantae
Kladi: Putkilokasvit Tracheophyta
Kladi: Siemenkasvit Spermatophyta
Kladi: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Kladi: Aitokaksisirkkaiset
Lahko: Fabales
Heimo: Hernekasvit Fabaceae
Alaheimo: Faboideae
Suku: Nätkelmät Lathyrus
Laji: aphaca
Kaksiosainen nimi

Lathyrus aphaca
L.

Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Korvakenätkelmä Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Korvakenätkelmä Commonsissa

Korvakenätkelmä (Lathyrus aphaca) on Euroopassa kasvava myrkyllinen nätkelmälaji.

Ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yksivuotisen korvakenätkelmän rento varsi kasvaa 10–50 senttimetriä pitkäksi. Kasvilla ei ole lainkaan lehtimäisiä lehtiä, sillä lehdet ovat muuntuneet kokonaan kärhiksi. Lehtien sijaan isot, keihästyviset korvakkeet toimivat kuin lehdet. Kukat kasvavat yksittäin ja ovat pitkäperäiset, teriö on väriltään keltainen. Korvakenätkelmän palko on 2–3,5 cm pitkä.[2]

Korvakenätkelmä Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Korvakenätkelmä on Suomessa hyvin harvinainen tulokas lähinnä rannikkoalueilla satamissa. Sitä ei ole tavattu sitten 1960-luvun.[2][3] Laji kukkii Suomessa kesä-elokuussa.[2]

Myrkyllisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Korvakenätkelmä on ihmiselle erittäin myrkyllinen, koska sen siemenissä on β-n-oksaaliamino-l-alaniinia eli BOAAta.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Rowe, J., Shehadeh, A. & Maxted, N.: Lathyrus aphaca IUCN Red List of Threatened Species. Version 2020-1. 2019. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 25.3.2020. (englanniksi)
  2. a b c Hämet-Ahti, L., Suominen, J., Ulvinen, T. & Uotila, P. (toim.): Retkeilykasvio. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8167-9.
  3. Lampinen, R. & Lahti, T.: Kasviatlas 2010: Levinneisyyskartat (Korvakenätkelmä Lathyrus aphaca) 2011. Helsinki: Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo.
  4. Perttula, P., Perttula, H. & Fragman-Sapir, O.: Itäisen Välimeren kasviopas. Helsinki: Multikustannus, 2008. ISBN 978-952-468-194-0.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]