K. I. Jakubov
Konstantin Ivanovitš Jakubov (ven. Константин Иванович Якубов, myös Якубовь; 13. syyskuuta 1860 Sortavala – 21. lokakuuta 1900 Hanko)[1] oli suomenvenäläinen opettaja, harrastelijahistorioitsija ja kirjeenvaihtaja, joka vaikutti 1880–1890-luvuilla Venäjällä vallinneeseen Suomi-kuvaan ja Venäjän Suomen-politiikkaan.
Jakubov kävi suomalaisen kansakoulun ja osasi hyvin suomea. Hän valmistui Pietarin historiallis-kielitieteellisestä instituutista vuonna 1884 ja työskenteli vuodesta 1885 Helsingin venäläisen poikakoulun Aleksanterin kimnaasin kreikan kielen sekä vuodesta 1891 myös historian ja maantiedon opettajana. Hän opetti lisäksi vuosina 1886–1891 historiaa venäläisessä tyttökoulussa Marian kimnaasissa. Jakubov kiinnostui jo varhain Suomen hallintohistoriasta ja vietti kesän 1885 Tukholman arkistoissa ja kirjastoissa keräämässä Suomen Ruotsin vallan aikaan liittyvää aineistoa. Hänen tärkein ansionsa oli kokoamansa Suomen suuriruhtinaskuntaa koskevan asiakirjakokoelman julkaiseminen venäjänkielisenä käännöksenä.[1] Hän laati ensimmäisen täydellisen venäjännöksen niin sanotuista Suomen perustuslaeista eli Ruotsin vuoden 1772 hallitusmuodosta ja vuoden 1789 yhdistys- ja vakuuskirjasta, tosin käännös ilmestyi postuumisti vasta vuonna 1909.[2] Jakubov myös suomensi suomalaisten perustuslakioppeja vastaan suunnatun venäläisen F. P. Jelenevin pamfletin Mitä suomenmaalaiset ovat saavuttaneet ja mitä pyrkivät saavuttamaan tiellään irti Venäjän valtiovallasta?.[1] Monista muista venäläisistä poiketen Jakubov tunnusti Suomen perustuslakien voimassaolon, mutta hän kiisti Suomen olevan Venäjästä erillinen valtio, johon Venäjän lait eivät myös ulottuisi.[2]
Jakubov oli Suomen kenraalikuvernöörinä vuosina 1881–1897 toimineen kreivi Fjodor Heidenin tärkein neuvonantaja ja lienee laatinut alkuversiot Heidenin virkakautensa alussa laadituttamille kahdelle poliittiselle ohjelmalle. Heidenin ja Jakubovin johtoajatuksena oli venäläisen esivallan yhteistyö fennomaanien kanssa, minkä uskottiin lähentävän Suomea Venäjään, sillä he katsoivat suomalaisten ”separatismin” olevan lähinnä ruotsinmielisten lietsomaa.[2] Jakubov toimi samalla Moskovassa ilmestyneen Moskovskije vedomosti -lehden Suomen-kirjeenvaihtajana. Lehdessä julkaistiin vuosina 1890–1896 yhteensä 152 hänen laatimaansa kirjoitusta, joista suurin osa pääkirjoituksina. Hänen henkilöllisyytensä kirjeenvaihtajana paljastui vuonna 1893, minkä jälkeen häntä alettiin säälittä vainota Suomessa.[3] Jakubov sai porttikieltoja kahviloihin ja hänen elämänsä tehtiin sietämättömäksi. Hän sairastui fyysisesti ja psyykkisesti ja jätti opettajanvirkansa vuonna 1896 haettuaan turhaan Aleksanterin kimnaasin johtajan virkaa.[3][1] Hän julkaisi vuonna 1897 yhden teoksen Venäjän ja Ruotsin suhteista 1600-luvulla.[4] Samana vuonna Jakubov sai valtioneuvoksen arvonimen. Hän kuoli vain 40-vuotiaana.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e Harry Halén: Helsingin venäläisen Aleksanterin-kimnaasin opettajia ja oppilaita 1870-1918, s. 22–23. Unholan Aitta 40. Harry Halén, Helsinki 2013.
- ↑ a b c Osmo Jussila: Suomen suuriruhtinaskunta 1809–1917, s. 358–369, 482–483, 487–488. WSOY, Helsinki 2004.
- ↑ a b Tuomo Polvinen: Valtakunta ja rajamaa – N.I. Bobrikov Suomen kenraalikuvernöörinä 1898–1904, s. 47. WSOY, Porvoo–Helsinki–Juva 1984.
- ↑ Russia and Sweden in the first half of the 17th century (englanniksi) Venäjän presidentin kirjasto. Viitattu 19.6.2019.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Aleksandr Odinokov: К. И. Якубов - Историк или Публицист? (venäjäksi)
| ||||||||||
