Konrad Celtes
| Konrad Celtes | |
|---|---|
 Hans Burgkmairin puupiirros (1507) |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 1. helmikuuta 1459 Wipfeld, Unterfranken |
| Kuollut | 4. helmikuuta 1508 (49 vuotta) Wien |
| Koulutus ja ura | |
| Oppilaat | Konrad Mutian (käännä suomeksi) |
|
|
|
Konrad Celtes tai Celtis (oikealta nimeltään Konrad Pickel; 1. helmikuuta 1459 Wipfeld, Unterfranken – 4. helmikuuta 1508 Wien) oli saksalainen humanisti ja latinaksi kirjoittanut runoilija. Hän herätti Saksassa kiinnostusta sekä antiikin oppineisuutta että Saksan muinaisuutta kohtaan.[1][2][3]
Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Celtes oli Pickel-nimisen (jonka kreikankielinen käännös on Celtes) viininviljelijän poika. Hän lähti jo varhain kotoaan välttääkseen isänsä ammatin harjoittamisen, opiskeli Kölnin ja Heidelbergin yliopistoissa ja hän pääsi Johann von Dalbergin suojelukseen ja Rudolf Agricolan oppilaaksi. Tämän jälkeen hän vaelsi jonkin aikaa "kiertävänä oppineena" pitäen humanistisia luentoja Erfurtissa, Rostockissa ja Leipzigissa. Leipzigissa hän julkaisi ensimmäisen teoksensa Ars versificandi et carminum (1486). Vuonna 1486 hän matkusti Roomaan, jossa hänellä oli ystävälliset suhteet Julius Pomponius Laetukseen. Italiassa hän tutustui Firenzessä Marsilio Ficinoon, Bolognassa Beroaldukseen ja Venetsiassa Sabellicukseen ja kuuluisaan kirjapainajaan Aldus Manutiukseen.[1][2][3]
Vuonna 1487 hänet seppelöitiin Saksan runoilijaksi (poeta laureatus), kun keisari Fredrik III suoritti seremonian Nürnbergin valtiopäivillä. Hän opiskeli matematiikkaa ja tähtitiedettä Jagiellonian yliopistossa Krakovassa ja tuli vuonna 1491 Ingolstadtin yliopiston runouden ja retoriikan professoriksi. Vuonna 1497 Maksimilian I nimitti hänet professoriksi Wienin yliopistoon, jossa Celtes perusti italialaisten mallien mukaan humanistisen tutkimuksen keskuksen, Sodalitas Danubianan. Hän edisti järjestelmällisyyttä opetusmenetelmissä, pyrki puhdistamaan latinaa oppineiden keskinäisestä kanssakäymisestä ja edistämään erityisesti kreikan opiskelua. Hän perusti matkoillaan oppineiden seuroja.[1][2][3]
Celtes oli myös kiinnostunut kotimaansa historiasta ja maantieteestä. Hän löysi ensimmäisenä Regensburgin Pyhän Emmeranin luostarissa Gandersheimin nunna Hrotsvithan huomattavat latinankieliset runot, joista hän julkaisi painoksen (1501), sekä Tabula Peutingerianan, Rooman valtakunnan kartan. Hänen teoksiinsa kuuluivat Tacituksen Germania-teoksen (1500) ja Barbarossaa käsittelevän 1200-luvun runon Ligurinus (1507) painokset. Celtesin tuotoksissa isänmaallisuus ja Italian vastaisuus ovat hallitsevia teemoja. Celtesin runous on vapaamielistä ja eroottista. Hän oli epikurolainen, ja monien humanistien tapaan hän arvosti muinaisia pakanallisia ihanteita kristillisiä enemmän.[1][2][3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Celtes, Konrad Encyclopædia Britannica. 1911. Viitattu 10.1.2024.
- ↑ a b c d Conrad Celtes 1913. Catholic Encyclopedia. Viitattu 10.1.2024.
- ↑ a b c d Conradus Celtis Encyclopædia Britannica. 2023. Viitattu 10.1.2024.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Konrad Celtes Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||||||||||||||||||
