Siirry sisältöön

Maksimilian I (keisari)

Wikipediasta
Maksimilian I
Albrecht Dürerin maalaama muotokuva vuodelta 1519.
Saksan kuningas
Valtakausi 19. elokuuta 1493 – 12. tammikuuta 1519
Edeltäjä Fredrik III
Seuraaja Kaarle V
Pyhä saksalais-roomalainen keisari
Valtakausi 4. helmikuuta 1508 – 28. kesäkuuta 1519
Kruunajaiset 4. helmikuuta 1508
Edeltäjä Fredrik III
Seuraaja Kaarle V
Syntynyt 22. maaliskuuta 1459
Wiener Neustadt, Sisä-Itävalta, Itävallan arkkiherttuakunta
Kuollut 12. tammikuuta 1519 (59 vuotta)
Wels, Ylä-Itävalta
Puoliso Burgundin herttuatar Maria (naim. 1477; k. 1482)
Anna Bretagnelainen (naim. 1490, mitätöity)
Bianca Maria Sforza (naim. 1494, k. 1510)
Lapset Filip Komea
Margareeta Itävaltalainen
Suku Habsburg
Isä Fredrik III
Äiti Eleonoora Portugalilainen
Uskonto roomalaiskatolinen

Maksimilian I (22. maaliskuuta 1459 Wiener Neustadt, Itävallan arkkiherttuakunta – 12. tammikuuta 1519 Wels) oli Habsburg-sukuun kuulunut Saksan kuningas vuodesta 1493 ja Pyhän saksalais-roomalaisen valtakunnan keisari vuodesta 1508.[1] Ennen kuninkuuttaan hän toimi isänsä Fredrik III:n kanssahallitsijana noin kymmenen vuotta, noin vuodesta 1483 lähtien.[2]

Suku

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maksimilianin vanhemmat olivat keisari Fredrik III ja keisarinna, Portugalin infanta Eleonoora Portugalilaisen (1434–1467), joka oli kuningas Edvard I:n ja Eleonor Aragonialaisen kolmanneksi vanhin tytär.[2]

Hän oli vanhin poika[2] ja hänellä oli neljä sisarusta, joista vain nuorempi sisar Kunigunde (1465–1520) eli aikuiseksi ja avioitui vuonna 1487 Baijerin herttua Albert IV:n kanssa. Maksimilianin äiti kuoli kun poika oli 8-vuotias.

Avioliitot ja jälkeläiset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maksimilian avioitui kolme kertaa: vuonna 1477 herttuatar Maria Burgundilaisen (1457–1482), Burgundin herttua Kaarle Rohkean tyttären ja perijän kanssa. Toinen puoliso oli vuonna 1490 Bretagnen herttuatar Anna Bretagnelaisen kanssa välittäjän avulla solmittu avioliitto, joka peruuntui/mitätöitiin Ranskan kuningas Kaarle VIII:n väliintulon vuoksi. Kolmas puoliso vuonna 1494 oli Bianca Maria Sforza (1472–1510), Milanon herttua Galeazzo Maria Sforzan ja Bona di Savoian tytär.[3]

Maksimilian avioitui vuonna 1477 Burgundin herttua Kaarle Rohkean tyttären ja perijän Burgundin herttuatar Marian kanssa, ja hankki näin burgundilaisten maitten laajan omaisuuden Alankomaissa ja Ranskan itärajalla. Hän puolusti onnistuneesti uusia alueitaan Ranskan Ludvig XI:n hyökkäyksiä vastaan ​​kukistaen ranskalaiset Guinegaten taistelussa vuonna 1479.[2]

Heille syntyi kolme lasta:

  • Filip Komea, Filip I Kastilialainen (1478–1506) peri äitinsä maa-alueet tämän kuoleman jälkeen, mutta kuoli ennen isäänsä. Hän avioitui espanjalaisen prinsessa, infanta Johanna Kastilialaisen kanssa, ja hänestä tuli Kastilian kuningaspuoliso tämän liittyessä unioniin vuonna 1504. Hän oli Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisareitten Kaarle V:n ja Ferdinand I:n isä.
  • Margaret Itävaltalainen (1480–1530) kihlattiin ensimmäisen kerran 2-vuotiaana Ranskan dauphinin kanssa, josta tuli vuotta myöhemmin Ranskan kuningas Kaarle VIII, vahvistaakseen rauhaa Ranskan ja Burgundin välillä. Margaret lähetettiin takaisin isänsä luo vuonna 1492, kun Kaarle purki kihlauksen ​​avioituakseen Bretagnen herttuatar Anna Bretagnelaisen kanssa. Margaret avioitui Kastilian kruununprinssi, Asturian ruhtinas Juanin kanssa. Tämän kuoleman jälkeen avioitui Savoijin ruhtinas Filibert II:n kanssa, jonka jälkeen hän otti edesmenneen veljensä Filipin lasten huoltajuuden ja hallitsi Burgundiaa perillisen Kaarlen puolesta sijaishallitsijana.
  • Frans Itävaltalainen, kuoli pian syntymänsä jälkeen vuonna 1481.

Burgundin herttuatar Marian kuoleman jälkeen vuonna 1482 Maksimilian joutui sallimaan Alankomaiden kenraalin (edustajakokouksen) toimia poikansa Filip Komean valtionhoitajana, mutta voitettuaan osavaltioiden kenraalin sodan aikana hän sai valtionhoidon hallintaansa vuonna 1485. Arrasin sopimuksella vuonna 1482 Maksimilian pakotettiin myös suostumaan tyttärensä Margaret Itävaltalaisen kihlaamiseen tulevalle Ranskan kuningas Kaarle VIII:lle.[2]

Saartaakseen Ranskan Maksimilian avioitui vuonna 1490 Bretagnen herttuatar Anna Bretagnelaisen kanssa välittäjän avulla, mutta ei voinut estää ranskalaisten hyökkäystä Bretagneen. Dramaattinen takaisku tapahtui, kun Kaarle VIII lähetti morsiamensa Margaretin takaisin isänsä luo ja vaati Annan purkamaan avioliittonsa Maksimilianin kanssa ja ryhtymään Ranskan kuningattareksi.[2]

Kolmas avioliitto Milanon prinsessa Bianca Maria Sforzan (1472–1510) kanssa solmittiin välittäjän avulla ensin Milanon katedraalissa 30. marraskuuta 1493 ja sitten kummankin läsnä ollessa Innsbruckissa 16. maaliskuuta 1494. Morsiamen myötäjäiset olivat hämmästyttävät 500 000 kultadukaattia lahjoineen, mutta naittaja ja morsiamen setä Ludovico Sforza sai näin Maksimilianin tunnustuksen Milanon herttuaksi, jota hänen isänsä Francesco Sfrorza oli jo aikanaan pyytänyt.[3] Tämä avioliitto jäi lapsettomaksi.

Keisari

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1486 hänet valittiin Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan hallitsijaksi isänsä perillisenä ja kruunattiin Aachenin tuomiokirkossa 9. huhtikuuta. Espanjan, Englannin ja Bretagnen sotilaallisella avustuksella hän jatkoi sotaa Ranskaa vastaan. Edeltäjänsä tavoin Maksimilian kohtasi myös jatkuvaa kapinointia Alankomaissa, lähinnä verotuksesta. Vuonna 1488 hänet vangittiin ja häntä pidettiin vankina yli kolme kuukautta Bruggessa, missä hän katseli ikkunastaan, kun useat hänen tovereistaan teloitettiin. [2]

Maksimilian laajensi Habsburg-suvun valtaa sodilla ja avioliiton kautta, mutta hän myös menetti nykyisen Sveitsin alueet vuonna 1499[4] ja epäonnistui Italian alueiden valtaamisessa. Hän avioitui Burgundin herttua Kaarle Rohkean tyttären, Burgundin herttuatar Marian kanssa vuonna 1477 ja sai sen avulla Burgundien perintömaat Alankomaissa. Hän haki tukea Saksan muilta ruhtinailta suostumalla vuonna 1500 valtansa rajoittamiseen. Hän taisteli turkkilaisia vastaan ja liittyi Cambrain liittoon Venetsiaa vastaan vuonna 1508 sekä Pyhään liittoon Ranskaa vastaan vuonna 1512.[5]

Hän lisäsi valtavia maa-alueita itävaltalaisiin perintöomistuksiin sopimuksella Unkarin ja Böömin kanssa ja sotilaallisella painostuksella sekä Espanjan ja poikansa Filip Komean avioliitolla Kastilian kuningasperheeseen. Hän loi Landsknechtit, hyvinjärjestäytyneen palkkasoturijoukon, joka taisteli sodissa ranskalaisia ​​vastaan, pääasiassa Italiassa. Hänen pojanpoikansa Kaarle V peri laajan Habsburgien valtakunnan ja keisarillinen kruunun.[2]

Keskiajalla Saksan kuningas sai keisarin tittelin vasta paavin kruunauksella Roomassa. Matkan raskauden ja jopa vaarallisuuden vuoksi läheskään kaikki hallitsijat eivät hakeneet kruunausta, vaan jäivät Saksan kuninkaiksi. Vuonna 1508 Maksimilian I ilmoitti ottavansa ”valitun keisarin” tittelin sen jälkeen, kun yritys matkustaa kruunattavaksi Roomaan oli epäonnistunut. Hänen seuraajansa Kaarle V oli viimeinen Roomassa kruunattu keisari. Tämän jälkeen valtakunnan hallitsijat käyttivät vaaliruhtinaiden myöntämää ”valitun keisarin” titteliä ilman Rooman kruunausta.

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Inge Wiesflecker-Friedhuber: MAXIMILIAN I., Römischer König, Erwählter Römischer Kaiser. Biographisch-Bibliographisches Kirchenlexikon (saksaksi) (käyttäjätunnuksella).
  2. ↑ a b c d e f g h Maximilian I | Holy Roman emperor, Biography & Legacy | Britannica www.britannica.com. 8.1.2024. Viitattu 28.1.2024. (englanniksi)
  3. ↑ a b LUDOVICO Sforza, detto il Moro, duca di Milano - Enciclopedia Treccani. Viitattu 23.9.2025. (italiaksi)
  4. ↑ Die Grafen von Fürstenberg im Schweizerkriege 1499 (1883) (saksaksi)
  5. ↑ Kaisu-Maija Nenonen & Ilkka Teerijoki: Historian suursanakirja, s. 965. (Teos katsoo Maksimilianin nousseen keisariksi jo vuonna 1493) WSOY, 1998. ISBN 951-0-22044-2

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 Edeltäjä:
Fredrik III 		Pyhän saksalais-roomalaisen valtakunnan hallitsija
 1508–1519 		Seuraaja:
Kaarle V
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Maksimilian_I_(keisari)&oldid=23572179”