Kon-Tiki
Kon-Tiki oli norjalaisen tutkimusmatkailijan ja kirjailijan Thor Heyerdahlin alus hänen vuoden 1947 tutkimusmatkallaan. Se oli nimetty inkojen auringonjumala Con-Tici Viracochan mukaan. Kon-Tiki on myös Heyerdahlin matkastaan kirjoittaman suositun kirjan nimi.
Sisällysluettelo
Retken tausta ja toteutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Heyerdahl uskoi, että Etelä-Amerikasta lähtöisin olevat ihmiset olisivat voineet asuttaa Polynesian esikolumbiaanisella ajalla. Heyerdahl halusi osoittaa Kon-Tiki -retkikunnallaan, käyttäen ainoastaan esikolumbiaanisen aikakauden materiaaleja ja teknologiaa, että matkalle ei olisi ollut mitään teknisiä esteitä.
Heyerdahlin kuuden hengen ryhmä matkasi Peruun, missä he Callaon sotilassatamassa rakensivat lautan balsapuusta ja muista paikallisista luonnonmateriaaleista. Lautta oli tyyliltään espanjalaisten konkistadorien raporttien ja piirroksien kuvaama inkojen lautta - polynesialaiset alkuasukkaat kutsuivat sitä nimellä pae-pae. Purjehdusmatka alkoi 28. huhtikuuta 1947. Heyerdahl ja viisi matkakumppania purjehtivat 101 päivässä 3 770 meripeninkulmaa (n. 6 980 km; keskinopeus 1,5 solmua) Tyynenmeren yli ennen kuin he 7. elokuuta 1947 törmäsivät Raroian riuttaan Tuamotulla.
Ainoa navigointitaitoinen aluksella oli norjalainen kuvataiteilija Erik Hesselberg, joka oli purjehtinut purjekoululaivalla maailman ympäri. Hän kirjoitti ja kuvitti matkasta sarjakuvakirjan Kon-Tiki ja minä, joka suomennettiin miltei saman tien. Hesselberg oli myös muusikko: hän toi mukanaan kitaran, jonka soitolla viihdytti miehistöä ja sittemmin myös raroialaisia matkan päätepisteessä.
Heyerdahlin ja Hesselbergin lisäksi miehistöön kuuluivat norjalainen lämpöinsinööri Herman Watzinger, ruotsalainen kansatieteilijä Bengt Danielsson, joka oli lautan kokki ja espanjankielen tulkki sekä Norjan vastarintaliikkeessä kunnostautuneet radistit Knut Haugland ja Torstein Raaby.
Kirjan Kon-Tiki kirjoitti Heyerdahl itse; teos oli bestselleri ja matkasta tehty dokumenttielokuva voitti Oscarin vuonna 1951.
Aluksesta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lautan runko koostui yhdeksästä jopa 13,7 metriä pitkästä, 60 cm halkaisijaltaan olevasta balsapuun rungosta, jotka oli sidottu toisiinsa halkaisijaltaan 3,175 cm (1¼ tuuman) hamppuköysillä.
Isomasto oli mangrovea, A-kirjaimen muotoinen ja 8,8 m korkea. Isomaston takana oli bambusta tehty kajuutta, 4.2 m pitkä, 2.4 m leveä ja 1,21-1.51 m korkea. Katto oli tehty banaaninlehdistä. 5,8 m pitkä peräsinairo oli tehty mangrovesta ja kuusesta. Isopurje oli 4,6 m x 5,5 m bambupuisessa kehikossa. Rakenteissa ei käytetty lainkaan metallia.
Juomana oli 250 litraa vettä bambuputkissa. Ruokana oli 200 kookospähkinää, bataattia ja muita hedelmiä. Yhdysvaltain armeijalta saatiin kenttäannoksia, säilykkeitä ja eloonjäämisvälineitä, vastavuoroisesti miehistö raportoi armeijalle armeijalta saadun materiaalin laadusta ja käyttökelpoisuudesta. Ruokavarastoja täydennettiin matkan aikana kalastamalla.
Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Arkeologit eivät kuitenkaan vakuuttuneet Heyerdahlin teoriasta polynesialaisten alkuperästä. Polynesialaisten perimän ja kulttuurin katsotaan tukevan käsitystä Polynesian asuttamista Aasiasta käsin. Heyerdahl kuitenkin osoitti merimatkan olevan käytännössä mahdollinen.
Alkuperäinen Kon-Tiki on nykyään esillä Kon-Tiki-museossa Oslossa.
Vuonna 2006 norjalainen Tangaroa-retkikunta toisti Kon-Tikin retken. Kuusihenkiseen miehistöön kuului myös Thor Heyerdahlin lapsenlapsi Olav Heyerdahl.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Thor Heyerdahl: Kon-Tiki: Lautalla yli Tyynenmeren. Helsinki: Tammi, 1981. ISBN 951-30-5513-2.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
