Kon-Tiki
| Kon-Tiki | |
|---|---|
 Kon-Tiki esillä Kon-Tiki-museossa Oslossa. |
|
| Tyyppi | lautta |
| Lippuvaltio |
 Norja |
| Neitsytmatka | 28. huhtikuuta 1947 |
| Status | museoitu |
| Tekniset tiedot | |
| Pituus | 13,7 m |
| Miehistö | 6 |
Kon-Tiki on norjalaisen tutkimusmatkailijan ja kirjailijan Thor Heyerdahlin balsapuusta rakennuttama lautta, jolla hän purjehti vuonna 1947 Perusta Polynesian saarille Tyynellämerellä. Heyerdahl pyrki matkallaan todistamaan, että esikolumbiaaniset eteläamerikkalaiset olisivat pystyneet asuttamaan Polynesian purjehtimalla sinne idästä merivirtojen ja tuulten mukana.
Kuusihenkisen miehistön matka kesti 101 päivää ja 8 000 kilometriä, ennen kuin lautta rantautui Polynesiaan. Vaikka Heyerdahl todistikin matkan mahdolliseksi, nykyisin Polynesian asuttajien uskotaan tulleen saarille lännestä.
Rakentamisen tarkoitus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Asuessaan vaimonsa kanssa Marquesassaarilla vuonna 1937 Heyerdahl kuuli paikalliselta vanhukselta legendasta, jonka mukaan tämän kotisaaren väestön oli perustanut auringonjumala Tiki, joka oli tullut suuresta maasta meren takaa. Tästä Heyerdahl sai ajatuksen siitä, että ehkä Polynesia asutettiinkin Etelä-Amerikasta. Teoriansa tueksi Heyerdahl löysi yhtäläisyyksiä Etelä-Amerikan ja Polynesian kuvanveistosta ja arkkitehtuurista. Lisäksi eteläamerikkalaisten inkojen auringonjumala Viracochan kerrottiin olleen entiseltä nimeltään ”Kon-Tiki”. Heyerdahlin aikana tutkijat eivät vielä olleet yhtä mieltä Polynesian asuttajien lähtöpaikasta, mutta monet epäilivät Heyerdahlin teoriaa.[1]
Heyerdahl halusi todistaa käytännössä, että eteläamerikkalaisten matka Polynesiaan oli teknisesti mahdollinen, ja että merivirrat ja tuulet kuljettaisivat lautan länteen. Hän keräsi purjehdusretkikunnan ja käytti alukseensa ainoastaan esikolumbiaanisen aikakauden materiaaleja ja tekniikkaa.[1]
Alus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kon-Tiki rakennettiin balsapuusta ja muista paikallisista luonnonmateriaaleista. Lautta oli tyyliltään espanjalaisten konkistadorien raporttien ja piirroksien kuvaama inkojen lautta – polynesialaiset alkuasukkaat kutsuivat sitä nimellä pae-pae.
Lautan runko koostui yhdeksästä jopa 13,7 metriä pitkästä, 60 cm halkaisijaltaan olevasta balsapuun rungosta, jotka oli sidottu toisiinsa halkaisijaltaan 3,175 cm (1¼ tuuman) hamppuköysillä.[2]
Isomasto oli mangrovea, A-kirjaimen muotoinen ja 8,8 m korkea. Isomaston takana oli bambusta tehty kajuutta, 4.2 m pitkä, 2.4 m leveä ja 1,21–1.51 m korkea. Katto oli tehty banaaninlehdistä. 5,8 m pitkä peräsinairo oli tehty mangrovesta ja kuusesta. Isopurje oli 4,6 m x 5,5 m bambupuisessa kehikossa. Rakenteissa ei käytetty lainkaan metallia.[2]
Isopurjeeseen maalattiin inkojen Kon-Tiki-jumalaa esittävä naamio Tiwanakun muinaisesta kaupungista löytyneen kaiverruksen pohjalta.[1]
Purjehdus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Miehistö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Miehistöön kuuluivat Heyerdahlin (s. 1914) lisäksi sääkirjanpitäjä Herman Watzinger (s. 1916), radistit Knut Haugland (s. 1917) ja Torstein Raaby (s. 1918), navigoija ja kuvataiteilija Erik Hesselberg (s. 1914) sekä tarvikevastaava Bengt Danielsson (s. 1921). Mukaan otettiin myös lahjaksi saatu Lorita-papukaija. Se huuhtoutui matkan aikana mereen.[1]
Rahoitus ja varusteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Heyerdahl sai retkeensä rahoitusta eräältä sanomalehdeltä luvattuaan sille artikkeleita ja luentokiertueen. Retkikuntaa avustivat myös toiset tutkimusmatkailijat sekä amerikkalaiset ja brittiläiset sotilasjärjestöt, jotka halusivat testata kuivamuoniaan.[1]
Lautalle lastattiin ruokaa neljän kuukauden tarpeisiin sekä 250 gallonaa lähdevettä. Matkalla miehet saivat helposti lisää ruokaa merestä ja lautalle lennähtäneistä kaloista, ja juomavettä sadekuuroista. Jokainen mies otti mukaan yhden laatikollisen henkilökohtaisia tavaroita, kuten kirjoja, kitaran ja piirustusvälineitä.[1]
Matka
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lautta rakennettiin Callaon sotilassatamassa Perussa.[3] Miehistöä varoiteltiin ennen matkaa siitä, että lautta hajoaisi jo matkan alkuneljänneksellä, kun tukit vettyisivät.[1]
Retken projektinjohtaja Gerd Vold Hurum vihki lautan iskemällä siihen kookospähkinän. Kon-Tikin matka alkoi Callaosta 28. huhtikuuta 1947. Se kulki aluksi Humboldtin merivirran mukana pohjoiseen. Heyerdahlin mukaan lautta ylitti suuretkin aallot yllättävän vaivattomasti. Tukit liikkuivat toisiaan vasten, mutta köysisidokset kestivät ja vettyessään tiukkenivatkin. Tukkien ulko-osien vettyessä lautta painui pikku hiljaa alemmas. Matkan aikana tukkien vettyminen hidastui.[1]
Lautta alkoi kääntyä kohti länsiluodetta, ja meri muuttui vihreästä syvänsiniseksi, kun lautta saavutti eteläisen päiväntasaajanvirran. Samalla pasaatituulet tavoittivat purjeet ja työnsivät lauttaa kohti länttä. Miehistö sai seuraa delfiineistä, pyöriäisistä ja haista, jotka kiertelivät lauttaa uteliaana. Yöllä planktonit ja jättiläiskalmarit hohtivat valoaan veden alla. Lautan pohjan alla kasvoi merilevää, jonka seassa eli rapuja ja muita nilviäisiä. Laivoja ei näkynyt lainkaan. Miehet kuvasivat lautan matkaa mukaan otetulta jollalta dokumenttia varten.[1]
Kun lautta lähestyi Polynesiaa, sää muuttui arvaamattomaksi. Suurimmat aallot olivat maston korkuisia, mutta lautta kesti ne hyvin. Watzinger huuhtoutui kerran myrskyssä mereen, mutta Haugland pelasti hänet. Myrskyjen seurauksena lautan kiinnitysköydet löystyivät, ja lautta alkoi narista.[1]
Miehistö havaitsi Puka-Pukan koralliatollin 29. heinäkuuta, mutta lautta ei merivirran vuoksi saavuttanut sitä, kuten ei seuraaviakaan saaria. Vihdoin korallisaari havaittiin suoraan edessä. Lautta pääsi riutalle, ja saaren asukkaat yrittivät auttaa lautan riutan läpi, mutta lautta ajelehti takaisin ulapalle.[1]
Kon-Tiki rantautui 101 päivän ja lähes 8 000 kilometrin purjehduksen jälkeen Raroian atollille 7. elokuuta 1947. Lautta haaksirikkoutui riutalle, ja kolhiintunut miehistö kahlasi rantaan.[1] Miehistö lähetti radioviestin, pystytti nuotion, ja jäi asumattomalle atollille odottelemaan pelastajia, syöden kookospähkinöitä, rapuja ja kalaa. Kuuden päivän kuluttua atollille saapui lähisaarten asukkaita kanooteissaan laguunin toiselta puolelta, ja Kon-Tikin miehistö siirtyi heidän kyläänsä. Myöhemmin miehet pääsivät heitä hakemaan lähetetyn laivan mukana Tahitille. Heyerdahlista tuli maailmankuulu, ja hänet otettiin kunniajäseneksi kymmeniin maantieteellisiin seuroihin.[4]
Matkan jälkeen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Heyerdahl kirjoitti matkastaan matkakuvauksen Kon-Tiki. Teos oli myyntimenestys, ja matkasta tehty dokumenttielokuva voitti Oscarin vuonna 1951.[5][6][7] Vuonna 2012 tehty draamaelokuva Kon-Tiki oli myös menestys, ja se valittiin ehdokkaaksi parhaan vieraskielisen elokuvan Oscariin sekä Golden Globeen.[8][9][10] Hesselberg kirjoitti ja kuvitti matkasta sarjakuvakirjan Kon-Tiki ja minä, joka suomennettiin miltei saman tien. Kirja käännettiin lopulta 15 eri kielelle.
Arkeologit eivät matkasta huolimatta vakuuttuneet Heyerdahlin teoriasta polynesialaisten alkuperästä. Polynesialaisten perimän ja kulttuurin katsotaan tukevan käsitystä Polynesian asuttamista Aasiasta käsin. Heyerdahl kuitenkin osoitti merimatkan olevan käytännössä mahdollinen.[11]
Alkuperäinen Kon-Tiki on nykyään esillä Kon-Tiki-museossa Oslossa.[12]
Vuonna 2006 norjalainen Tangaroa-retkikunta toisti Kon-Tikin retken.[13] Kuusihenkiseen miehistöön kuului myös Thor Heyerdahlin lapsenlapsi Olav Heyerdahl.[14]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Heyerdahl, Thor: Kon-Tiki. Lautalla yli Tyynenmeren. (Kon-Tiki, 1949.) Suomentanut Oiva Talvitie. 8. painos (1. painos 1951) Helsinki: Tammi, 1981. ISBN 951-30-5513-2
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h i j k l Mark Cartwright: Kon-Tiki Expedition World History Encyclopedia. 26.2.2025. Viitattu 8.3.2025.
- ↑ a b April 28, 1947: Kon-Tiki Sets Sail From Peru to Polynesia Wired. Viitattu 7.8.2023. (englanniksi)
- ↑ Kon-Tiki Expedition The Kon-Tiki Museum. 2023. Arkistoitu 2.3.2017. Viitattu 7.8.2023. (englanniksi)
- ↑ Dirk Liesemer & Lars Abromeil: The Journey Of The Kon-Tiki Reader’s Digest. 12.8.2024. Viitattu 8.4.2025.
- ↑ Kon-Tiki Documentary 1951 Portfolio. Friday Harbor Film Festival. Arkistoitu 27.8.2019. Viitattu 27.8.2019. (englanniksi)
- ↑ “Kon-Tiki” – 1950: Oscar Winning Documentary – 2013: Oscar Nominated Culture. 11.1.2013. Thor News. Viitattu 27.8.2019. (englanniksi)
- ↑ Kon-Tiki (1951) Oscars. The Academy of Motion Picture Arts and Sciences. Viitattu 27.8.2019. (englanniksi)
- ↑ Fernandez, Jay A.: Harvey Weinstein Grabs Multiple Rights to ‘Kon-Tiki,’ Norway’s Oscar Entry for Best Foreign-Language Film Film. 7.11.2012. Indie Wire. Viitattu 27.8.2019. (englanniksi)
- ↑ Kon-Tiki (2012) Oscars. The Academy of Motion Picture Arts and Sciences. Viitattu 27.8.2019. (englanniksi)
- ↑ Kon-Tiki Golden Globes. Hollywood Foreign Press Association (HFPA). Viitattu 27.8.2019. (englanniksi)
- ↑ Ahlroth, Jussi: Kon-Tikin matkan synkkä totuus HS.fi. 29.4.2017. Helsingin Sanomat. Viitattu 27.8.2019. (englanniksi)
- ↑ Kon-Tiki Museum (Oslo, Norway) Places. Atlas Obscura. Viitattu 27.8.2019. (englanniksi)
- ↑ Norjalaisryhmä purjehtii Kon-Tikin jalanjäljissä Uutiset. 29.4.2006. Yleisradio (Yle). Viitattu 27.8.2019.
- ↑ Norwegians Sail on ’Kon-Tiki’ Odyssey Technology & Science. 1.5.2006. NBC News. Viitattu 27.8.2019. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kon-Tiki Museum.
- Ahlroth, Jussi: Kon-Tikin matkan synkkä totuus. Helsingin Sanomat 29.4.2017.