Kolttaköngäs
Kolttaköngäs eli Boris Gleb (ven. Борисогле́бский, Borisoglebski, norj. Skoltfossen) on noin 3,6 neliökilometrin laajuinen Venäjän federaatiolle kuuluva alue muilta osin Norjalle kuuluvalla Paatsjoen länsirannalla. Ruotsi-Norjan ja Venäjän keisarikunnan rajankäynnissä 1826 valtioiden rajaksi sovittiin Paatsjoki, mutta tässä kohdassa raja poikkeaa joesta niin että Boris Gleb tuli kuulumaan Venäjään, kun taas alavirtaan laajat alueet joen itäpuolella rannikkoon saakka kuuluvat Norjalle. Sopimuksen mukaan sen tuli mahdollistaa suomalaisille pääsy Pohjoiselle jäämerelle.
Suomen itsenäistymisen jälkeen Neuvosto-Venäjä luovutti vuonna 1920 Tarton rauhassa Suomelle Petsamon alueen ja sen mukana myös Kolttakönkään. Toisen maailmansodan jälkeen alue siirtyi Petsamon mukana Neuvostoliitolle.[1] Se kuuluu nykyisin Murmanskin alueen Petsamon piiriin osana Nikelin kaupunkihallintoaluetta.
 |
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty päivitettäväksi, koska sen sisältö on osin vanhentunut. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Sekavuutta kirkoista: Ru-wikin mukaan on vain yksi Kolttakönkään kirkko, jota edelsi 1944 palanut Kolttakönkään vanha kirkko. |
Boris Glebin venäläisaseman taustalla on sinne 1500-luvulla rakennettu Borikselle ja Glebille pyhitetty ortodoksinen kappeli. Perimätiedon mukaan kappelin rakensi erakko Trifon, joka levitti ortodoksista uskoa kolttasaamelaisten keskuuteen sekä perusti myös Petsamon luostarin.
Alueella aiemmin sijainneesta saamelaiskylästä ei ollut 2006 jäljellä mitään. Alueella aiemmin sijainnut kolttasaamelaisten tärkein kirkko paloi vuonna 1944. Sen sijaan alueella on jäljellä 1874 rakennettu ja hiljattain restauroitu toinen ortodoksinen kirkko, joka on maalattu sisältä valkoiseksi ja ulkopuolelta punaiseksi.
Boris Gleb eli Kolttaköngäs on raja-aluetta, ja sinne tarvitaan viisumin lisäksi erityislupa. Vuonna 1965 alue oli lyhyen ajan viisumivapaa alue ulkomaalaisille, mutta Norjan viranomaiset sulkivat vapaan kulun 59 päivän kuluttua alkoholikaupan vuoksi. Nykyään alue on suljettu, mutta siellä pidetään jumalanpalvelus kahdesti vuodessa. [2] Norjan Kirkkoniemestä järjestetään kesäaikaan turisteille päivittäin veneretkiä Paatsjoelle Boris Glebin edustalle.
Kylässä oli arkangelilaisen höyrylaivayhtiön 1890-luvulla rakennuttama pieni majatalo[3][4], jota Suomen Matkailijayhdistys ylläpiti 1920-luvun alkupuolelta lähtien. Vuonna 1931 Kolttakänkäälle valmistui valtion rakennuttama ja Suomen matkailijayhdistyksen ylläpitämä majatalo. Se paloi vuonna 1937, ja tilalle valmistui vuonna 1939 valtion rakennuttama funkistyylinen hotelli.[5]
Vuoden 1918 tapahtumat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]New York Timesin mukaan 11. toukokuuta 1918 Tukholmasta oli ilmoitettu, että joukko suomalaisia valkokaartilaisia oli lähettänyt Boris Glebiin pienen sotilasosaston, joka oli pysyttänyt Suomen lipun alueelle julistaen sen Suomelle kuuluvaksi. 17. toukokuuta Kristianiasta oli raportoitu, että 300 valkokaartilaista, jotka Mannerheim olisi lähettänyt puhdistamaan alueelta punakaartit ja venäläiset ottaakseen haltuunsa Muurmannin radan, olisi taistellut Boris Glebissä ja ajanut venäläiset joukot pois ympäröivälle Norjan alueelle.[6]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Hautajärvi, s. 103, 113, 120, 192–193.
- ↑ Vierailu Kolttakönkäälle Kide 2006 (Lapin yliopisto)[vanhentunut linkki]
- ↑ Hautajärvi, s. 114.
- ↑ http://www.tinnkort.net/bytte_detail.php?id=984&kat_id=51&index=0
- ↑ Hautajärvi, s. 114–122.
- ↑ New York Times 1918 [vanhentunut linkki]
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Harri Hautajärvi: Autiotuvista lomakaupunkeihin. Lapin matkailun arkkitehtuurihistoria (Väitöskirja) Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu, Arkkitehtuurin laitos 2014. ISBN 978-952-60-5597-8.
- Boris Gleb (Arkistoitu – Internet Archive) Rajaton vesi Paatsjoki-sivusto.
- Boris Glebin ortodoksinen kirkko (Arkistoitu – Internet Archive) (kuva)
