Kolmivärinen tšekinkoira

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Kolmivärinen tsekinkoira)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kolmivärinen tšekinkoira
Avaintiedot
Alkuperämaa  Tšekki
Määrä harvinainen jopa kotimaassaan
Rodun syntyaika 1954
Alkuperäinen käyttö laboratoriokokeet
Nykyinen käyttö seurakoira, harrastuskoira
Muita nimityksiä Český strakatý pes, Strakáč, Horákův laboratorní pes, Horakinlaboratoriokoira, Horak'sche Laborhunde[1], Czech Spotted Dog, Bohemian Spotted Dog, Böhmische gefleckte Hund[1]
FCI-luokitus ei
CMKU: 9 Seura- ja kääpiökoirat,
alaryhmä 10 kromfohrländer
Ulkonäkö
Säkäkorkeus uros 45–53 cm, narttu 43–51 cm
Väritys tricolor

Kolmivärinen tšekinkoira (Český strakatý pes) eli strakáč, joka tunnettiin aiemmin nimellä horakinlaboratoriokoira (Horákův laboratorní pes), on tšekkiläinen koirarotu. Se on vielä melko vähälukuinen jopa kotimaassaan. Se on tunnustettu kansallisesti ČeskoMoravská Kynologická Unie:ssa (CMKU), mutta sillä ei ole FCI:n hyväksyntää.

Ulkomuoto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

8 kk ikäinen kolmivärinen tšekinkoira.

Kolmivärinen tšekinkoira ei edusta mitään määrättyä koiratyyppiä: sen ulkomuoto tuo osittain mieleen ajokoiran ja seisojan välimuodon, mutta jotkin yksilöt näyttävät myös ylikookkaalta tanskalais-ruotsalaiselta pihakoiralta. Pitkäkarvainen muunnos muistuttaa lisäksi spanielityyppisiä seisojarotuja, kuten pienimünsterinseisojaa tai stabyhounia. Se ei kuitenkaan ole koskaan ollut metsästyskoira eikä se polveudu mistään varsinaisesta rodusta (saksanseisojaa lukuun ottamatta), vaan sen alkuperäinen käyttötarkoitus on hyvin erikoinen muihin koirarotuihin verrattuna.

Rotu on keskikokoinen, suorakaiteen muotoinen ja riippukorvainen koira, jonka rakenne on tasapainoinen ja suhteellisen kevyt. Urosten säkäkorkeus on 45–53 cm ja narttujen 43–51 cm. Rungonpituus on 10–20 % säkäkorkeutta pidempi. Rodusta on kaksi muunnosta, lyhyt- ja pitkäkarvainen. Lyhytkarvaisen karvapeite on sileä ja ihonmyötäinen, pitkäkarvaisen kaksinkertainen ja vain hieman aaltoileva.

Väritys on aina kolmivärinen: joko musta-tricolor (musta-valkoinen tan-merkein) tai ruskea-tricolor (ruskea-valkoinen tan-merkein). Tummien (mustien tai ruskeiden) ja valkoisten alueiden suhde on 1:1, eli koirassa on huomattavasti enemmän valkoista kuin monien muiden tricolor-väristen rotujen karvapeitteessä (berninpaimenkoira, australianpaimenkoira yms.). Sen tricolor-väritys muistuttaakin enemmän terriereille tyypillistä tricoloria. Seisoja-perimän vaikutus näkyy valkoisessa värialueessa: siinä on joko mustia tai ruskeita täpliä monien lintukoirien tapaan.

Luonne ja käyttäytyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kolmivärinen tšekinkoira on ystävällinen, erittäin sosiaalinen, vastaanottavainen, oppivainen ja se muodostaa vahvan siteen omistajaansa. Se on helposti koulutettavissa, eikä sillä ole taipumusta dominanssiin. Alkuperäinen käyttötarkoitus suosi sekä ihmisten että muiden koirien kanssa hyvin toimeen tulevaa koiraa. Se oppii sietämään myös pienempiä lemmikkieläimiä, mikäli se totutetaan olemaan niiden kanssa pennusta pitäen.

Alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kynologi František Horák kehitti rodun 1950-luvulla Prahan Tiedeakatemiassa koe-eläimeksi lääketieteellisiä ja geneettisiä tutkimuksia varten. Hänellä ei ollut varaa koe-eläiminä usein käytettyihin beagleihin, minkä vuoksi hän päätti hankkia kulkukoiria, joita sitten jalostaisi eteenpäin.[1] Kantavanhemmat olivat akatemian omistamat kaksi sekarotuista koiraa: 25-kiloinen, luppakorvainen[1] ja paimenkoiratyyppinen[1] soopeli Rigy-narttu sekä 10-kiloinen, sileäkarvaista kettuterrieriä muistuttanut[1] ja laikukas kolmivärinen[1] Míši-uros. 4.4.1954 syntyi ensimmäinen pentue, jonka 9 pennusta valittiin jatkojalostukseen 2 kolmiväristä yksilöä: Míša ja Dáša. Jalostuksessa haettiin jo tässä vaiheessa varta vasten lyhyttä, sileää karvapeitettä.[1] Musta tricolor -väritys oli saatu linjaan heti ensimmäisestä risteytyksestä, ja se periytyi hyvin vahvasti heti jalostuksen alkuvaiheessa. Ruskea tricolor -väritys syntyi vasta myöhemmin risteyttämällä kantaan lyhytkarvainen saksanseisoja.[1] Geenipoolia pyrittiin parantamaan paimenkoira-, bullterrieri- ja pointteri-risteytysten avulla, mutta niistä syntyneet jälkeläiset eivät jatkaneet enää sukua.

Vuonna 1960 kirjoitettiin ensimmäinen rotumääritelmä ja samalla Tšekkoslovakian pieneläinkasvattajien unioni tunnusti rodun[1] nimellä horakinlaboratoriokoira. Siihen aikaan sitä ei kuitenkaan julkisesti tunnettu edes kotimaassaan, koska sitä kasvatettiin ainoastaan akatemian tarpeisiin. Ensimmäinen julkinen esittely tapahtui 27.8.1961 Prahassa palveluskoirien kansallisessa näyttelyssä.[1]

Vuonna 1981 horakinlaboratoriokoira pääsi Tšekin Koirankasvattajayhdistyksen rekisteriin[1], mikä mahdollisti sen kasvattamisen akatemian ulkopuolella. Kuitenkin vain muutama akatemian jalostamaan alkupopulaatioon kuuluvasta n. 40 koirasta päätyi yksityisten harrastajien ja kasvattajien omistukseen. Nimi muutettiin kolmiväriseksi tšekinkoiraksi, joka oli Horákin itse keksimä nimi. Myös nykyinen, CMKU:n vuonna 1994 hyväksymä rotumääritelmä on hänen käsialaansa.

Rodun elvyttäminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäinen pentue akatemian ulkopuolella syntyi 10.9.1981, mutta kyseiset jälkeläiset eivät vieneet jalostusta eteenpäin. Koska rodusta ei oltu aluksi kiinnostuneita, se oli vähällä kuolla sukupuuttoon. Siitä kiinnostuttiin kuitenkin 1990-luvulla, mutta enää tuolloin puhdasrotuisia yksilöitä ei ollut juuri jäljellä. Ainoastaan kuusi puhdasrotuista, rekisteröityä koiraa onnistuttiin löytämään:

  • Car Voděradský háj: lyhytkarvainen, musta-tricolor, s. 1986
  • Artis z Nadějného chovu: pitkäkarvainen, ruskea-tricolor, s. 1987
  • Adéla z Nadějného chovu: lyhytkarvainen, ruskea-tricolor, s. 1987
  • Aran z Nadějného chovu: pitkäkarvainen, musta-tricolor, s. 1987
  • Dejsi Voděradský háj: lyhytkarvainen, musta-tricolor, s. 1986
  • Argo Stříbřecký rybník: lyhytkarvainen, musta-tricolor, s. 1989

Muut löydetyt yksi uros ja kolme narttua eivät olleet puhdasrotuisia, vaan joko niillä ei ollut virallisia rekisteripapereita tai niiden alkuperä oli täysin tuntematon. Ensimmäinen kuudesta edellä luetteloidusta kantakoirasta polveutuva pentue oli 10.3.1993 syntynyt Prosmycká Court A-pentue, mistä alkoi systemaattinen kasvatustyö kolmivärisen tšekinkoiran pelastamiseksi.

Käyttötarkoitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rodun avulla tutkittiin erityisesti epileptisten kohtausten aiheuttajia ja hammaspuutosten perinnöllisyyttä. Se oli myös ensimmäinen eläin, jolla Tšekkoslovakiassa kokeiltiin munuaistensiirtoa. Myös laikukkaan värityksen periytyvyys pantiin merkille jalostuksen aikana. Nykyisin kolmivärinen tšekinkoira on lähinnä koko perheen seurakoira tai harrastuskoira. Vaikka se ei olekaan aggressiivinen vieraita ihmisiä kohtaan, siitä saa hyvän vahtikoiran joka ennemmin ilmoittaa tulijoista haukkumalla kuin hyökkää tai puolustaa reviiriään. Se soveltuu ihmisystävällisenä rotuna myös terapiakoiraksi.

Terveys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaikka laboratoriokokeita ei enää kolmivärisellä tšekinkoiralla tehdä, vielä nykyisinkin jotkut yksilöt kärsivät epilepsiasta ja hammaspuutoksista.

Hoito[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rotu on aktiivinen, sitkeä ja väsymätön liikkuja, minkä vuoksi se sopii hyvin agilityyn ja muihin harrastuksiin. Erittäin sopeutuvaisena rotuna se tottuu asumiseen kerrostalossa ja kaupunkien keskustoissa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b c d e f g h i j k l Krämer, E.-M. (2009). Der grosse Kosmos Hundeführer, s. 128. Kosmos: Stuttgart.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käännös suomeksi
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: cs:Český strakatý pes
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kolmivärinen_tšekinkoira&oldid=21028365”