Koirasusi

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ceskoslovensky vlcak on luotu risteyttämällä susia ja saksanpaimenkoiria.
Italialaisten susien populaatiossa on havaittu risteymiä koirien kanssa.

Koirasusi on suden ja koiran risteymä. Nimitystä käytetään sekä vahinko- että tarkoituksellisista risteymistä ja ensimmäisen sukupolven risteymien jälkeläisistä susien tai koirien kanssa. Yleensä koirasudet ovat kuitenkin vankeudessa risteytettyjä, ja risteytyminen luonnossa on harvinaista[1]. Koirasusien myynti, markkinointi ja hallussapito on Suomessa kielletty 1. kesäkuuta 2019 lähtien.[2]

Koirasudelle ei ole tarkkaa rotumääritelmää,[3] sillä se ei ole rotu.

Suomessa Maa- ja metsätalousministeriö, Kennelliitto ja jotkin eläintutkijat pitävät koirasusia vaarallisina ihmisympäristössä. Koirasusien ominaisuuksien periytyminen on vaikeasti ennustettavaa ja osa koirasusista voi käyttäytyä arvaamattomasti.[4] Yhdysvalloissa on tapahtunut ihmisen kuolemaan johtaineita koirasuden hyökkäyksiä.[5] Yhdysvalloissa Centers for Disease Control and Preventionin tutkimuksen mukaan 1979–1998 välisenä aikana Yhdysvalloissa kuoli 327 ihmistä koiran hyökkäyksen seurauksena. Koirasusi tai susihybridi tappoi 14 ihmistä 20 vuoden tutkimusjakson aikana.[6]

Koirasudet ovat lailla tai asetuksella kiellettyjä esimerkiksi Suomessa, Ruotsissa ja monissa Yhdysvaltain osavaltioissa.[5][2]

Kesykoiran ja toisen koiraeläimen risteymä (käytännössä koirasusi) on valtioneuvoston vuonna 2015 antamalla asetuksella kielletty ”kansallisena vieraslajina” Suomessa aina neljänteen sukupolveen saakka. Tällaisen vieraslajin maahantuonti, kasvattaminen, myynti ja muu hallussapito sekä ympäristöön päästäminen on kielletty.[7]

Suomen Kennelliitto tunnustaa kaksi susi-koirahybridiä virallisiksi roduiksi, saarloos wolfhond sekä ceskoslovensky vlcak.

Ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koirasusien susiperimän pitoisuus ilmoitetaan prosentteina, mutta prosenttimäärä ei vastaa luotettavasti yksilön ominaisuuksia. Samankin pentueen yksilöissä voi olla huomattavaa vaihtelua. Lisäksi monirotuisten koirasusien myyjät ilmoittavat joskus suurenneltuja prosentteja. Rekisteröimättömien koirasusien todellinen susiperimän määrä ja ominaisuudet vaihtelevatkin suuresti.[8]

Koirasudet voidaan jakaa kolmeen pääluokkaan niiden susiprosentin perusteella: matalaprosenttiset (0–40 %), keskiprosenttiset (40–75 %) ja korkeaprosenttiset (75 %–98 %). Korkeammalla susipitoisuudella kuin 98 % tarkoitetaan yleensä puhdasta sutta, jota väitetään koirasudeksi lakiongelmien välttämiseksi.[9]

Susiprosentit koirasusissa lasketaan lisäämällä vanhempien prosentit toisiinsa ja jakamalla tulos kahtia. Esimerkiksi 75% koirasuden ja 25% koirasuden pennut ovat 50% susia.

Koirasudesta saatetaan myös ilmoittaa, kuinka kaukana se on puhtaasta sudesta. "F1" tarkoittaa, että vähintään toinen yksilön vanhemmista on puhdas susi. "F2" tarkoittaa, että kyseessä oleva yksilö on kahden sukupolven päässä puhtaasta sudesta, ja niin edelleen.[9] Ne on kielletty aina sukupolveen F4 saakka[2].

Koirasusirodut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koiran ja suden risteymistä on jalostettu kolme koirarotua: Hollannissa saarloos wolfhond, Italiassa italiansusikoira ja Tšekkoslovakiassa ceskoslovensky vlcak.[8] Kaikissa roduissa taustalla on saksanpaimenkoira ja susi. Tšekkoslovakiassa vlcakeja käytettiin myös poliisikoirana 1960-luvulla. Vastaavanlainen suden ja koiran risteytyksestä polveutuva hybridirotu löytyy myös Kiinasta (kunminginsusikoira), Venäjältä (volkosob), Saksasta (marxdorfinsusikoira) ja Meksikosta (meksikonsusikoira). Yhdysvalloissa tunnetaan paikallisia susikoira-/koirasusirotuja muutama eri nimien alla, esimerkiksi amerikansusikoira.

Koirasusirodut saarloos wolfhond ja ceskoslovensky vlcak, harrastajien kielessä "hukat", ovat laumauskollisia, vieraita kohtaan hillittyjä. Laumasta erotettuna ja uudessa tilanteessa hukka tyypillisesti pyrkii pakenemaan kotiinsa. Rodut ovat nopeita, älykkäitä, aktiivisia, hyvin uteliaita, lujatahtoisia ja erittäin itsenäisiä. Ne aristavat lähinnä tuntemattomia ihmisiä. Koiralle tyypillistä palveluhalua niillä ei ole. Niiden puruvoima on vastaavankokoiseen koiraan verrattuna moninkertainen. Ceskoslovensky vlcak on tyypillisesti dominoivampi ja oppivaisempi, saarloos wolfhond rauhallisempi.[8]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Raippa, Riitta: Lisääkö villi perimä koiran haasteellisuutta liikaakin?. Koiramme, 2003, nro 1-2. Suomen Kennelliitto. ISSN 0355-7235.
  • Wilde, Nicole: Living with Wolfdogs. Phantom Publishing, 1998. ISBN 0-9667726-0-1. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Nicole 1998, s. 9
  2. a b c Markku Sandell: Koirasudet kielletään ja aiempaa isompien metsästyskoirien käyttö sallitaan hirvieläinjahdissa Yle.fi, uutiset. 23.5.2019. Viitattu 3.6.2019.
  3. Nicole 1998, s. 10
  4. Koirasudet halutaan kuriin Yle Uutiset Kotimaa. 20.10.2009. Yleisradio. Viitattu 11.8.2012.
  5. a b Koirasudet pelottavat ja kiehtovat Yle Uutiset Etelä-Karjala. 28.9.2010. Yleisradio. Viitattu 30.7.2013.
  6. Sacks, Jeffrey J. & Sinclair, Leslie & Gilchrist, Julie & Golab, Gail C. & Lockwood, Randall: Breeds of dogs involved in fatal human attacks in the United States between 1979 and 1998. Journal of the American Veterinary Medical Association, 15.9.2000, 217. vsk, nro 6, s. 836–840. doi:10.2460/javma.2000.217.836. Artikkelin verkkoversio Viitattu 9.10.2017. (englanniksi)
  7. Poikkeuksellinen rikosepäily: Koirasusia kasvattanut nainen vangittiin epäiltynä kolmesta luonnonsuojelurikoksesta, viranomaiset lopettivat kolme kärsivää aitoa sutta www.iltalehti.fi. Viitattu 16.1.2019.
  8. a b c Raippa 2013, s. 48-52
  9. a b Nicole 1998, s. 12

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]