Koirankuonolainen
Koirankuonolaiset (lat. cynocephali)[1] ovat taruolentoja vanhoissa eurooppalaisissa tarinoissa. Koirankuonolaisella on ihmisen vartalo ja koiran pää, tai ainakin koiran kuono, ja usein ne ovat karvaisia. Koirankuonolaisiksi kuvattiin joissain keskiaikaisissa tarinoissa aasialaiset, joita vastaan taisteltiin.
Myös suomalaisessa kansanperinteessä kerrotaan kohtaamisista koirankuonolaisten kanssa. Nämä tapahtuvat yleensä syrjäseuduilla tai aivan korvessa. Koirankuonolaisia uskottiin olevan varsinkin sankoissa metsissä ja Lapissa.[2]
Olennot puhuvat vierasta kieltä ja ovat vihamielisiä. Erään tarinan mukaan koirankuonolaiset kiduttivat kiinni saamansa tytön kuoliaaksi. Ainoan silminnäkijän, toisen tytön kertomus uskottiin käräjillä, ja hän säästyi murhasyytteeltä.
Koirankuonolaiset on vanha uskomus koiranpäisten ihmisten olemassaolosta. Uskomus tavataan jo kreikkalaisilla ja roomalaisilla. Viittaamalla vanhempiin kirjoittajiin Solinus (3. vuosisadalla) mainitsee sellaisten kansojen eläneen Intian vuoristoissa. Aithikos Istrialainen kertoo heidän asuvan kauimpana pohjoisessa meressä olevilla saarilla, ja yhtäpitävästi hänen kanssaan Adam Bremeniläinen kirjassaan pohjoisista maista ja kansoista sanoo niitä olevan mainitsemassaan Naistenmaassa (so. Suomessa), jossa miehet ovat väitteen mukaan koirankuonolaisia, jotka puhuvat kieltä, joka on puoleksi puhetta ja puoleksi koiranhaukuntaa. Hänkin kertoo niitä nähtävän vankeina Venäjällä.[1]
Kertomuksia tunnetun maailman äärellä asuvasta koirankuonolaisten kansasta tavataan sittemmin useilla Euroopan kansoilla, nimenomaan myös suomalaisilla ja virolaisilla. Muun muassa Kalevipoeg joutuu Lapin puolella käydessään koirankuonolaisten maahan. Myöhemmin on kansan kertomuksissa suuresta Pohjan sodasta, ja jo Jaakko Pontuksen sodasta koirankuonolaisten nimi siirtynyt Venäjän armeijassa palveleville kalmukeille ja muille aasialaisille kansoille. Uskomuksen on selitetty syntyneen siitä, että useilla luonnonkansoilla on ollut tapana pitää pukunaan hartioilla ja päässä petojen nahkoja kynsineen turpineen.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Koirankuonolaiset, Tietosanakirja osa 4, palsta 1157, Tietosanakirja Osakeyhtiö 1911
- ↑ Tapani Niemi: Lapissa kansojen kulttuurit ovat sulautuneet aina yhteen Levin Sanomat. Viitattu 16.3.2008.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lisää luettavaa aiheesta K. Grotenfelt, Aithikos Istrialaisen matkakertomus Suomesta ja Pohjoismaista on Wikiaineistossa- K. Grotenfelt, Aithikos Istrialaisen matkakertomus Suomesta ja Pohjoismaista, Valvoja 1895, no 3, s. 166–177 (33–47)
