Klaus Maria Brandauer

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Klaus Maria Brandauer (oik. Klaus Georg Steng)
Brandauer-wiki.jpg
Syntynyt 22. kesäkuuta 1944 (ikä 69)
Bad Aussee, Itävalta)
Kansallisuus Saksa
Ammatti näyttelijä
Puoliso Karin Brandauer
Natalie Krenn

Klaus Maria Brandauer (oik. Klaus Georg Steng, s. 22. kesäkuuta 1944, Bad Aussee, Itävalta) on itävaltalainen näyttelijä ja ohjaaja. Hän myös opttaa arvovaltaisessa Max Reinhardt Seminarissa Wienissä Itävallassa.[1]

Aloittaessaan näyttelijänuransa vuonna 1962 hän otti taiteilijanimekseen äitinsä tyttönimen Maria Brandauer. Työskenneltyään teatterissa ja televisiossa hän teki ensimmäisen filmiroolinsa vuonna 1972 elokuvassa The Salzburg Connection. Vuonna 1981 Brandauer teki loistavan roolityön István Szabón ohjaamassa elokuvassa Mefisto. Elokuva voitti parhaan ulkomaisen elokuvan Oscar-palkinnon. Brandauer sai roolistaan myös mm. Jussi-palkinnon. Pääosa Mefisto-elokuvassa käynnisti Brandauerin kansainvälisen uran. Seuraavina vuosina hän näytteli mm. Bond-elokuvassa Älä kieltäydy kahdesti (1983) Maximilian Largon roolissa ja paroni Bror Blixenin roolissa elokuvassa Minun Afrikkani (1985).

Roolistaan paroni Blixeninä hän voitti Golden Globe –palkinnon parhaasta miessivuosasta ja oli myös Oscar-ehdokkaana.

Vuonna 1989 hän ohjasi ensimmäisen elokuvansa Georg Elser – Einer aus Deutschland, jossa hän myös näytteli pääosassa. Hän on näytellyt myös monissa teatterirooleissa.

Vuonna 2006 tuli kuluneeksi 50 vuotta saksalaisen näytelmäkirjailijan Bertolt Brechtin kuolemasta. Brandauer ohjasi Brechtin ja Kurt Weillin vuonna 1928 tekemän Kolmen pennin oopperan juhlanäytöksen. Brandauer valitsi Puukko-Mackin osaan Die Toten Hosen –punkyhtyeen laulusolistin Campinon (oik. Andreas Frege). Tämä herätti hämmästystä teatterialan asiantuntijoiden keskuudessa. Näytelmä sai ristiriitaisen vastaanoton. Campinon roolityötä kehuttiin, mutta näytelmän tavanomaista ohjausta moitittiin. Brandauer sai buuauksia näytelmän ensi-illassa, kun hän tuli kumartamaan yleisölle näytännön päätteeksi.

Brandauer oli naimisissa elokuvaohjaaja ja käsikirjoittaja Karin Brandauerin (os. Mϋller) kanssa vuodesta 1963 vuoteen 1992, jolloin Karin Brandauer kuoli vaikeaan sairauteen. Avioliitosta on yksi lapsi. Heinäkuussa 2007 Brandauer avioitui Berliinissä elämänkumppaninsa apulaisohjaaja Natalie Krennin kanssa. Brandauerin poika Christian oli tilaisuudessa todistajana. Klaus Maria Brandauer asuinpaikkoina ovat nykyään Altaussee, Wien ja New York.

Elokuvat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • The Salzburg Connection 1972
  • A Sunday in October 1979
  • Mefisto 1981
  • Never say Never Again – Älä kieltäydy kahdesti 1983
  • Oberst Redl - Eversti Redl 1985
  • Out of Africa – Minun Afrikkani 1985
  • Streets of Gold 1986
  • The Lightship - Majakkalaiva 1986
  • Hanussen 1988
  • Burning Secret 1988
  • The Russia House 1990
  • White Fang – Valkohammas 1991
  • Becoming Colette 1992
  • Raamattu: Jeremia 1998
  • Introducing Dorothy Dandridge 1999
  • The Diver – Sukeltaja 1999
  • Druids – Taistelu Galliasta 2001
  • Everyman’s Feast 2002
  • Tetro 2009

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Klaus Maria Brandauer 2012. Viennale. Viitattu 1.4.2013. (saksaksi)